Lumikuningatar heijastaa Shedin arvoja
”Joulun esityksissä on aina yhteisöllinen tunnelma ja tulee hyvä fiilis, kun tekee jotain isoa yhdessä”, kertoo 18-vuotias Sade Edevbaro. Hän on ollut mukana kaikissa Shed-teatteriryhmän ja Helsingin Kaupunginteatterin yhteisissä musikaaleissa, joita on tehty vuodesta 2019 alkaen.
Edevbaron tapaan monet jatkavat ryhmässä vuodesta toiseen. Shediin ei ole pääsykokeita, vaan mukaan otetaan kahdeksankymmentä 10–19-vuotiasta lasta ja nuorta ilmoittautumisjärjestyksessä. Harjoituksissa painotetaan, että jokainen saa tehdä tasapuolisesti kaikkea riippumatta siitä, minkä verran on aiempaa kokemusta musiikkiteatterin tekemisestä.
”Yhdenvertaisuus näkyy jatkuvasti kaikessa toiminnassa. Se on saanut pysymään tässä teatterissa”, kertoo kolmatta vuotta mukana oleva 16-vuotias Henni Palsala.
Nuoret pitävät Shediä poikkeuksellisena harrastuspaikkana, sillä musikaalia on tekemässä iso joukko Suomen suurimman teatterin ammattilaisia aina opettajista, lavastajiin ja puvustajiin.
”On ainutlaatuista saada oppia tuntemaan niin erilaisia ihmisiä Shed-yhteisöstä. Ala kiinnostaa tulevaisuudessa, joten on myös hauska päästä näkemään talon sisälle”, 18-vuotias Roope Lappalainen kertoo. Hän on harrastanut musiikkiteatteria lapsesta asti ja on nyt ensimmäistä kertaa mukana Shedissä.
Eväitä elämään
Kolmikon mielestä teatteria harrastavien keskuudessa on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne.
”Vaikka Shedissä jaetaan sama kiinnostuksen kohde, niin ihmiset ovat keskenään tosi erilaisia. Olen saanut täältä kavereita, joihin en olisi muuten tutustunut”, Edevbaro sanoo.
”Olin kesällä teatterileirillä Unkarissa, jossa oivalsin, kuinka teatteri voikaan edistää omana itsenään olemisen rohkaisevaa ilmapiiriä, joka ei ihan kaikkialla ole mikään itsestäänselvyys. Shedissä tämä on mielestäni tullut erityisen vahvasti esiin”, Lappalainen jatkaa.
”Täällä ei tarvitse yhtään miettiä, miltä näyttää tai osaako jotain tai pelätä jos tarvitsee enemmän apua. Shedissä on tosi turvallinen henki, eikä ketään jätetä yksin”, Palsala kertoo.
Kolmikko kokee oppineensa musiikkiteatteriharrastuksesta myös vuorovaikutustaitoja. Edevbaro kertoo olleensa aina ujo, mutta vuosi vuodelta ihmisten lähestyminen on tuntunut helpommalta.
”Teatterissa oppii niin eri tavalla ryhmätyöskentelyä ja näytellessä toisen asemaan asettumista”, Lappalainen sanoo.
”Yhteistyö kaikenlaisten ihmisten kanssa on taito, jota tarvitaan elämän jokaisella osa-alueella”, Palsala jatkaa.
Joulua kohti
Joulumusikaaliin valmistautuminen alkoi jo keväällä, jolloin opeteltiin musiikkiteatterissa tarvittavia perustaitoja: tehtiin näyttelijäntyöhön liittyviä harjoituksia, tanssittiin ja laulettiin. Tärkeää oli myös toisiin tutustuminen ja ryhmän yhteen hitsautuminen.
Syksyllä harjoittelu on intensiivisempää ja keskittyy Lumikuningattareen, jonka käsikirjoitukseen nuoret ovat saaneet vaikuttaa. Käsikirjoittaja Janne Puustinen veti teatteriryhmälle työpajoja, joissa mietittiin millaista elämä voisi olla jäätyneessä maailmassa.
”Meidät jaettiin ryhmiin satunnaisesti niin, että kaikki tekivät hommia myös tuntemattomampien ihmisten kanssa. On ollut kiinnostavaa, että muiden ajatukset herättävät itsessä uusia ideoita, jotka sitten kasvavat, kasvavat ja kasvavat”, kertoo Palsala. Osa ideoista päätyi lopulliseen käsikirjoitukseen erilaisten hahmojen, paikkojen ja tilanteiden muodossa.
H.C. Andersenin klassikkosadusta inspiroitunut seikkailukertomus käsittelee ystävyyttä, itsensä ylittämistä ja erilaisuuden hyväksymistä – samoja teemoja, jotka kuuluvat olennaisesti myös Shedin toimintaan.
”Jos haluaa hyvää joulumieltä, niin kannattaa tulla katsomaan”, sanoo Edevbaro.
”Tekemisen into ja halu näkyy tosi vahvasti meistä kaikista”, lisää Palsala.
Teksti Ida Henritius.