Mitä yhteiskunnasta kertoo se, mitä se sysää ulkopuolelleen?
Jez Butterworthin Jerusalem on lyhyessä ajassa saavuttanut modernin mestariteoksen maineen. Näytelmä sai ensi-iltansa Lontoon Royal Court -teatterissa vuonna 2009 ja keräsi ylistystä niin yleisöltä kuin kriitikoilta, jotka pitivät sitä yhtenä 2000-luvun suurimpana esityksenä.
Yhden päivän näytelmä sijoittuu englantilaiseen pikkukaupunkiin ja sen liepeillä olevaan metsään, johon päähenkilö Johnny Byron on asettunut asuntovaunullaan asumaan.
Eletään Pyhän Yrjön päivää, kevätkarnevaalia, jota sekalainen joukko on kerääntynyt juhlistamaan Johnnyn luokse. Samaan aikaan toisaalla kaupungin viranomaiset kokoavat voimiaan saadakseen häädettyä Johnnyn pois metsästä, jota tämä pitää omanaan.
”Jerusalem tuo esiin yhteiskunnan ja yksilön välisen ikiaikaisen ristiriidan ja kuvaa kamppailua vapaamman ihmisyyden ja mielikuvituksellisemman elämän puolesta”, ohjaaja Pasi Lampela kertoo.
Myyttinen hahmo
Näytelmän keskiössä oleva Johnny on kiertolainen, entinen surmanajaja ja taitava tarinankertoja. Hän on rakentanut itsestään ja omasta henkilöhistoriasta myytin, jonka todenperäisyydestä ei kukaan ota selvää.
”Johnny on narrikuningas, joka on luonut oman tarinansa ja itsemääräämisoikeutensa eikä ole taipunut yhteiskunnan normeihin ja vaatimuksiin, jotka monet ottavat annettuna”, Lampela sanoo.
Erikoinen hahmo vetää puoleensa hankalassa elämäntilanteessa olevia ja varsinkin nuoria ihmisiä. He kokevat Johnnyn seuran pakopaikkana kovasta arkitodellisuudestaan ja turvautuvat erilaisiin kyseenalaisiinkin keinoihin säilyttääkseen omanarvontuntonsa. Lampelan mukaan näytelmässä puolustetaan yhteiskunnan ulkopuolella elävien ihmisyyttä, mikä tekee siitä voimaannuttavan inhimillisyyden puolustuspuheen.
Johnnyn kirjavaan seurueeseen mahtuu hyvin monentyyppisiä hahmoja eri ikäryhmistä sekä etnisistä ja sosiaalisista taustoista. ”Tässä tullaan näkemään hämmästyttäviä näyttelijäsuorituksia, koska henkilöt antavat näyttelijöille mahdollisuuden irrotella”, Lampela sanoo ja iloitsee siitä, että pääroolin esittää Santeri Kinnunen.
”Hän on monissa liemissä keitetty näyttelijä, joka hallitsee draaman ja komedian. Santerilla on loistava tekstinkäsittelykyky, ja hän on nähnyt riittävästi elämää ollakseen uskottava Johnny.”
Vapauden tragedia
Lampelasta Jerusalem kuvaa ennen kaikkea vapauden tragediaa eli sitä, miten hankalaksi vapaus on nykymaailmassa tehty ihmiselle.
Sosiaalinen media, kaupallinen kulttuuri ja nykyaikainen työelämä rajoittavat ihmisiä tavalla, joka panee koko ajan kysymään, mitä mieltä tässä kaikessa on. ”Näytelmä osuu tähän kipeään kokemukseen jonkin olennaisen menettämisestä,” Lampela sanoo.
Teatterin tekijänä häntä kiinnostaa dynamiikka, joka syntyy yksilön ja yhteiskunnan väliin.
”Käyttäessään valtaa yksilöä kohtaan yhteiskunta tulee paljastaneeksi itsensä. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että valta ja pääoma ovat liittoutuneet yksilön vapautta vastaan”, Lampela sanoo.
Hän kuitenkin painottaa, että yhteiskunnallisesta orientaatiostaan huolimatta näytelmä on myös karnevalistisen hauska ja pitää sisällään paljon ilottelua ja juhlahumua. ”Ja pohjimmiltaan Jerusalem on koskettava tarina, kun loppua kohden komediasta kehittyy vielä jotain muuta.”
Teksti Ida Henritius.