Murhia jylhissä maisemissa
Hildur vie katsojan Islannin Länsivuonoille, syrjäiseen Ísafjörðurin kylään.
Paikallinen poliisi Hildur Rúnarsdóttir saa työparikseen Suomesta harjoitteluun saapuvan Jakobin. Pienessä kylässä päivät kuluvat yleensä rutiinitöiden parissa, kunnes tapahtuu murha, sitten toinen. Pian kaksikko huomaa olevansa sarjamurhaajan jäljillä.
”Hildur on vetävä ja jännittävä murhamysteeri, jossa käsitellään hienosti pohjoismaisen elämänmenon varjopuolia. Tästä voi odottaa yllättävää ja pelottavaakin esitystä”, ohjaaja Tuomas Parkkinen sanoo.
Näytelmä perustuu Satu Rämön samannimiseen menestysdekkariin (WSOY 2022), joka nähdään nyt täysin uutena sovituksena. Hildur-kirjasarjan ensimmäiseen osaan perustuvan dramatisoinnin on tehnyt Satu Rasila.
Nordic blue
Hildurissa Parkkiseen vetoaa sen nykyaikaisuus. ”On raikasta, että päähenkilö on aktiivinen ja itsenäinen nainen. Siinä on jotain sellaista pohjoismaista tasavertaisuutta, johon itsekin olen kasvanut.”
Samalla Ísafjörðurin kylä näytelmän miljöönä tuo siihen oman erityisen sävynsä. Parkkisen mukaan Islanti on Pohjoismaana samastuttava, mutta kuitenkin hyvällä tavalla outo ja tuntematon vaikuttavine maisemineen.
”Kun yleisö tulee saliin ja näkee näyttämökuvan, niin tunnelma on heti selvä. Lavastus-, valo-, ääni- ja videosuunnittelu on yhtä aikaa kaunista ja jylhää”, Parkkinen kuvaa.
Tyylillisesti Hildur kytkeytyy Nordic blue -lajityyppiin. Se muistuttaa erityisesti poliisisarjoista tuttua Nordic Noiria, mutta siinä on vähemmän graafista väkivaltaa ja yhteiskuntakritiikkiä. Tyyliä määrittää myös Islannin karunkauniit maisemat ja niiden luoma omaleimainen tunnelma.
Mainio aisapari
Murhat nostavat pintaan trauman Hildurin menneisyydestä. Hänen siskonsa katosivat vuosia sitten jäljettömiin, ja katoamisesta kumpuava syyllisyys aktivoituu murhatutkinnan myötä.
Jakobilla puolestaan on käynnissä kipeä huoltajuuskiista. Hänellä on ex-vaimonsa kanssa pieni poika, johon hän ei saa olla yhteydessä.
”Se on hyvin raastavaa ja epäoikeudenmukaista, ja tietyllä tavalla se yhdistää heitä työparina, että molemmat ovat menettäneet jotain”, Parkkinen sanoo.
Hildur kanavoi ahdistustaan fyysiseen tekemiseen, kun taas Jakob on passiivisempi ja viettää aikaansa kutomalla islantilaisia villapaitoja. ”Jakobia näyttelevän Paavo Kinnusen on pitänyt opetella neulomaan niin uskottavasti, että hän voi replikoida näyttämöllä ja villapaitaa syntyy koko ajan”, Parkkinen kertoo.
Jakobin hahmoon on sovituksessa tuotu huumoria, joka toimii vastapainona paitsi synkille tapahtumille myös jääräpäiselle Hildurille.
Parkkinen sanoo, että vaikka tarinan ydin on rikosten selvittäminen, henkilöiden ihmissuhteet kulkevat painavana sivujuonena sen rinnalla. Nämä kerrostumat tekevät hahmoista mielenkiintoisia niin yleisölle kuin näyttelijöille, jotka saavat näytellä muutakin kuin pelkkää murhamysteerin ratkaisemista.
”Meillä on hurjan hyvä pääpari, Elena Leeve Hildurina ja Kinnunen Jakobina, jotka muun ensemblen kanssa takaavat, että esityksestä tulee viihdyttävä, koskettava ja paikoitellen myös hauska.”
Teksti Ida Henritius.