Niin kuin taivaassa sai ohjaaja Jakob Höglundin muuttamaan takaisin Suomeen
Syksyllä 2018 Jakob Höglund tunsi itsensä väsyneeksi ja rasittuneeksi. Takana oli 12 vuotta Tukholmassa, jossa Höglund oli kiertänyt teattereita ohjaajana ja koreografina. Kova työtahti ja alati vaihtuvat työympäristöt olivat vieneet voimat, ja selkääkin vaivasi loukkaantuminen.
Höglund päätti mennä Oscarsteaterniin katsomaan syksyn suosituinta musikaalia Så som i himmelen, joka oli silloin pyörinyt kuukausien ajan täysille katsomoille. ”Lähdin, vaikka en edes tiennyt, jaksanko istua kolme tuntia putkeen. Mutta jo ensimmäisten minuuttien aikana unohdin kaikki omat vaivani ja uppouduin tunteelliseen tarinaan”, Höglund kertoo.
Tauolla Höglundiin iski vahva tunne, että hän haluaa ohjata näytelmän Suomessa. ”Tunsin tarvitsevani muutosta. Olin ajatellut, ettei mikään kiinnosta ja yhtäkkiä löysin teoksen, joka inspiroi taas. Se oli ihana tunne.”
Esityksen jälkeen Höglund meni kiittämään ruotsalaista ohjaajaa Markus Virtaa, joka mainitsi, että musikaali tullaan tekemään Suomessa. Höglund aavisti, että kyse voisi olla Helsingin Kaupunginteatterista, ja kirjoitti heti teatterille olevansa kiinnostunut ohjaamaan näytelmän.
Sähköposti sysäsi liikkeelle tapahtumaketjun, jonka myötä Höglund sai ensin Niin kuin taivaassa -musikaalin ohjattavakseen. Seuraavana vuonna hänet kiinnitettiin Lilla Teaternin taiteelliseksi johtajaksi.
Tavallaan voi sanoa, että juuri tämä musikaali toi Höglundin takaisin Suomeen. Hauskaa on, että näytelmä käsittelee samaa aihetta. Paluuta juurille.
”Tuntuu hyvältä, että saan olla kotimaassa ja samassa teatterissa pitkään ja kehittää jotain sen sijaan, että vain vaihtelisin teatterista toiseen. Helsingin Kaupunginteatteri on ihana työpaikka, koska se on ainoa teatteri Suomessa, missä saan ohjata molemmilla kielillä.”
Taiteen ja elämän merkityksellisyyttä etsimässä
Niin kuin taivaassa kertoo pitkän uran tehneestä kapellimestarista Danielista, joka joutuu sydänvaivojen takia lopettamaan kiivastahtisen työnsä. Daniel muuttaa takaisin lapsuusaikojen kotikylään, jossa hän päätyy johtamaan pientä kirkkokuoroa.
Uusi elämäntilanne pakottaa Danielin pohtimaan elämäänsä ja etsimään musiikkinsa uudelleen. ”Tunnistan paljon Danielin hahmon. Taiteilijana haluaa koskettaa ihmisiä, ja samalla miettii koko ajan, miksi ja millä tavoin tekee taidetta”, Höglund kertoo.
Pelkästä musiikista tai taiteesta ei näytelmässä kuitenkaan ole kyse, vaan laajemmin elämän tarkoituksen ja todellisen itsensä etsimisestä. ”Näytelmä on täynnä rakkautta ja elinvoimaa. Se on tärkeä ja kaunis tarina”, Höglund sanoo.
Näytelmässä käsitellään myös pienen kylän ihmissuhteita. Kylään saapuva uusi ihminen sekoittaa kyläyhteisön, ja musiikin voima herättää ihmiset niin hyvässä kuin pahassa.
Vahvan musiikin on säveltänyt Fredrik Kempe, joka on yksi Ruotsin tunnetuimmista lauluntekijöistä. Hänen säveltämänsä kappaleet ovat voittaneet Ruotsin Euroviisut neljä kertaa.
Musiikki on ollut Höglundille tärkeää läpi uran. Hän on tehnyt ohjaajan ja koreografin töitä enimmäkseen musiikkiteatterin parissa. Koulutukseltaan Höglund on näyttelijä.
”Olin kiinnostunut musiikista, tanssista ja nuorena myös kirjoitin itse tosi paljon. Luulen, että minusta tuli ohjaaja, koska kaikki kiinnostaa. Ja pakko kiinnostaa, jos haluaa tehdä hyvän kokonaisuuden, kun esityksessä kaikki liittyy kaikkeen.”
Parhaat ideat syntyvät harjoituksissa
Niin kuin taivaassa on draamamusikaali, jossa ei nähdä tavallisia show-numeroita. Höglundista on ollut kiinnostavaa tutkia, miten näytelmästä voi silti tehdä fyysisen ja vauhdikkaan.
Yhtenä Höglundin keinona on käyttää näyttelijöitä luomaan lavastusta ja äänimaailmaa. ”Ensemble on vähän kuin orkesteri. He tekevät kohtauksen äänet ja ympäristön, ja yleisö hyväksyy, että he ovat läsnä lavalla suurimman osan esityksestä”, Höglund selittää.
Äänten tekeminen on samalla tanssia, sillä näyttelijät liikkuvat tehdessään ääniä. Myös lavastusta hyödynnetään äänten tekemiseen. Pöydät ja tuolit on suunniteltu niin, että ne kuulostavat rummuilta, ja lavalla olevat puut soivat hienosti.
Höglund halusi tuoda musikaaliin yhden visuaalisen elementin, jota hän ei ole aiemmin käyttänyt ohjauksissaan. Höglund näkee tarinan Danielin elämän muistikuvina, jolloin varjoteatteri tuntui kiinnostavalta tavalta luoda kuvia.
”Koska tarina on Danielin muistoja, niin sen ei tarvitse olla realismia”, Höglund sanoo.
Höglund suunnittelee ohjauksen ja koreografian ennen harjoitusten alkua, mutta jättää suunnitelmaan myös väljyyttä. Hän haluaa poimia ideoita työryhmältä.
”Aika paljon muuttuu, kun näkee, mitä 20 ihmistä tekee lavalla. Parhaat ideat kehitetään yhdessä harjoituksissa”, Höglund kertoo.
Höglundille tärkeintä on luoda inspiroiva ja hauska työympäristö. ”Meidän on pakko pitää hauskaa, koska inspiraatio syntyy silloin. Jos on raskasta ja tylsää, ideoita ei synny.”
Teksti: Ida Henritius