Pukujen takana
Epookkityyli valittiin Baskervillen koiran puvustukseen muun muassa Sherlock Holmesin hahmon inspiroimana. Asujen kirjo on näytelmässä laaja, ja niitä vaihdetaan nopeasti – välillä myös lavalla.
Teatteripukusuunnittelija Elina Vättö otti innostuneena vastaan työn Baskervillen koiran pukusuunnittelijana. Puvustuksellisesti haasteelliset sekä epookkinäytelmät ovatkin hänelle erityisen mieleisiä.
Vättö aloitti puvustuksen suunnittelemisen lukemalla näytelmän käsikirjoituksen ja kirjoitti kohtauksista huomioita itselleen ylös.
”Huomioin esimerkiksi, kuinka monta roolihenkilöä on missäkin kohtauksessa ja sijoittuvatko tapahtumat ulos vai sisälle. Selvitin myös, onko käsikirjoituksessa mainittu pukuihin liittyviä asioita, kuuluvatko asut esimerkiksi tapahtumiin ja tehdäänkö näytelmässä vaatteiden kanssa jotain”, hän kertoo.
Pukusuunnittelu lähti liikkeelle Sherlock Holmesin hahmosta ja aikakaudesta.
”Tyylilajeja alkoi heti tulla mieleeni, ja Holmesin kautta niistä valikoitui epookki”, Vättö kertoo.
”Hain aikakauden kuvia ja sain ideoita siitä, mikä sopisi kullekin roolihenkilölle. Näistä keskustelimme maskeeraajan kanssa, ja sitten tein ehdotuksen ohjaajalle. Lopullinen tyylilaji leikittelee 1800-luvun epookilla teatterin keinoin.”
Väritystä käytetään hyväksi roolien selkeyteen. Esimerkiksi Sherlock Holmesin puvustus on hieman nuhjuinen, ja sillä ilmennetään hänen luonnettaan ajattelijana. Watson sen sijaan puetaan tyylikkäämmin.
Suurin haaste Baskervillen koiran puvustuksessa on se, että näyttelijät vaihtavat asujaan usein. Näytelmässä on yli 30 hahmoa, mutta vain viisi näyttelijää, joista kolme tekee useamman roolin. Puvustossa jouduttiin pohtimaan tarkoin, miten asut on mahdollista luoda niin, että nopeasti asua vaihtamalla saadaan luotua kokonaan uusi hahmo.
”Puvun tekninen ratkaisu rakennettiin sen ympärille, onko puvun vaihdolla kiire, eli laitetaanko esimerkiksi takki ja housut kiinni tarralla vai nepparilla. Toki ammattitaitoiset pukijat auttavat asun vaihtamisessa”, sanoo Vättö.
”Yksi ratkaisu on myös laittaa monta vaatetta päällekkäin. Kerrospukeutumisessa päällimmäisen vaatteen pitää olla niin väljä, että sen alle mahtuu toinen asu.”
Baskervillen koirassa on käytetty hyväksi Helsingin Kaupunginteatterin varastossa olleita asuja, jotka on muokattu sopiviksi.
– Tilasimme vain kahden puvun kankaat uutena. Kaikki muut kankaat löytyivät varastosta, tai muokkasimme valmiista vaatteista uudet asut, kertoo Vättö.
Kun Baskervillen koira aikanaan poistuu ohjelmistosta, puvut siirtyvät jälleen eteenpäin seuraavien näytelmien käyttöön.
Baskervillen koiran puvustus saatiin valmiiksi koronasulun vuoksi jo ennen näytelmän harjoitusten aloittamista. Näyttelijät pääsivät poikkeuksellisesti harjoittelemaan rooliasuissaan heti alusta alkaen.
– Normaalisti näin ei ole, vaan näyttelijät hakevat rooliaan harjoitusvaatteen kautta, Vättö sanoo.
– Kaiken kaikkiaan Baskervillen koiran puvustamisen aika on ollut kiitollista, eikä bumerangeja juuri ole tullut, kertoo Vättö tyytyväisenä odotellen ensi-iltaa.
Teksti Tarja Rannisto