Pysäyttävä tragedia vallanpitäjän uhmaamisesta
Sofokleen 2400 vuotta sitten kirjoittama Antigone kertoo rohkeudesta vastustaa valtaa ja kulkea vastarintaan.
Näytelmässä nuori nainen Antigone päättää haudata taisteluissa kuolleen veljensä vastoin kuningas Kreonin kieltoa. Antigone jää kiinni ja hänet tuomitaan haudattavaksi elävältä.
”Veljen hautaaminen ei suoraan vastaa mitään nyky-yhteiskunnassa mahdollista tilannetta. Vallanpitäjien uhmaaminen sen sijaan on mielestäni ainoa tapa, jolla muutos voi tapahtua, se ettei suostuta kaikkeen”, sanoo ohjaaja Minna Harjuniemi.
Esityksessä käytetään Kirsti Simonsuuren käännöstä vuodelta 2011.
”Se on kirkas, suorasanainen ja aika pysäyttävä. Haluan tehdä näytelmän sellaisenaan, enkä puhkisovittaa sitä”, Harjuniemi kertoo.
Klassikkotragediaa kehystävät Harjuniemen kirjoittama prologi ja epilogi.
Antigone on läpisävelletty teos, jonka musiikin on tehnyt Emma Raunio. Elektroninen sointimaailma hyödyntää antiikin säveljärjestelmiä ajalta ennen duuri–molli-järjestelmää.
”Elektroninen musiikki yhdistyy arkaisuudessaan teoksen puhtauteen ja tragedian vääjäämättömään kohtaloon”, Harjuniemi sanoo.
Ratkaisu kytkeytyy Antigonen alkujuuriin: näytelmä kirjoitettiin alun perin runomittaan, ja antiikin aikana suuri osa tekstistä esitettiin laulaen tai rytmisesti lausuen ja kuorojaksot olivat merkittävässä roolissa.
Antigone tuntuu Harjuniemestä sopivalta valinnalta näyttelijäopiskelijoille ajassa, jossa demokratiaa ja yhteiskunnan rakenteita pyritään jatkuvasti murentamaan, myös yliopistoissa.
Hänen mielestään Kreonilla on samoja piirteitä kuin monilla aikamme lyhytnäköisillä ja narsistisilla johtajilla. Kreon ei kuuntele muita ja ymmärtää virheensä liian myöhään.
Alkuperäisessä näytelmässä Antigone on yksilö, joka nousee hallitsijaa vastaan, mutta tässä Antigone laajenee kokonaiseksi sukupolveksi.
”Mukana on 14 kiinnostavaa, upeaa näyttelijää, joilla on kaikki edessä. Heidän puheenvuoroansa kannattaa tulla kuuntelemaan.”