Ranskalaisen farssin rakennuspalikat – haastattelussa kääntäjä Reita Lounatvuori
Helsingin Kaupunginteatterilla on pitkät perinteet farssinäyttämönä. Mutta miten farssi kääntyy suomeksi? Useita farsseja suomentanut kääntäjä Reita Lounatvuori kertoo, mistä farssin tunnistaa ja millaisia vaikeuksia on voitettava, kun ranskankielistä verbaalista tykitystä käännetään suomen kielelle.
Reita Lounatvuori aloitti uransa näytelmätekstien kääntäjänä 1990-luvun lopulla. Hän on tähän mennessä suomentanut noin 70 englannin- ja ranskankielistä näytelmää. Lajityypit ovat vaihdelleet nykydraamasta amerikkalaisten klassikoiden kautta Molièreen.
Lounatvuoren nimi on farssien ja komedian ystäville tuttu. Helsingin Kaupunginteatterissa esitetään syksyllä 2019 kahta Lounatvuoren kääntämää ranskalaista teosta, Täydellinen lauantai -farssia ja Kolmen kimppa -komediaa. Hänen suomentamiaan ovat myös muun muassa HKT:n menneiden vuosien ohjelmistosta tutut farssit Hotelli Paradiso ja Palkkamurhaajan painajainen.
Mistä katsoja voi tunnistaa, että hän on saapunut katsomaan nimenomaan farssia?
”Ilmeisin farssin tunnusmerkki ovat tietenkin ovet ja niiden tärkeys”, Lounatvuori naurahtaa. ”Ovista paukahtelee ihmisiä, joita niistä ei juuri silloin odottanut ilmestyvän. Juoneen kuuluvat älyttömät väärinkäsitykset ja suhdesotkut. Ja varsinkin ranskalaisissa farsseissa hahmot puhuvat paljon!”
Farssi on lajityyppi, jossa perinteitä seurataan uskollisesti, jopa kliseisyyteen asti. Lounatvuori mainitsee, että syyskuussa ensi-iltansa saava Täydellinen lauantai alkaa tietoisessa kliseisyydessään lähestyä farssin parodiaa, kun ovista ryntää vuorollaan sisään jokainen farssien klassikkohahmo salarakkaasta hassuun ulkomaalaiseen.
”Näytelmäkirjailija Florian Zeller on hyödyntänyt Täydellisessä lauantaissa kaikki mahdolliset farssin vakkarihommat. Hän kertoi eräässä haastattelussa kirjoittaneensa lomareissulla kohtauksia, joilla hän pyrki iltaisin naurattamaan matkaseuraansa, ja koostaneensa Täydellisen lauantain niiden pohjalta.”
Slangisanoja ja tavujen laskemista
Kun ulkomaalainen näytelmäteksti tuodaan suomalaiseen teatteriin, kääntäjän osana on pitää huolta, että näytelmäkirjailijan ajatukset välittyvät suomalaiselle yleisölle mahdollisimman kirkkaasti. Huumorin kääntäminen toiselle kielelle vaatii usein luovia ratkaisuja.
Täydellisessä lauantaissa hahmojen nimet vihjaavat, että tekstiin on tehty pieniä muutoksia. Ranskassa farssin keskushenkilöt tunnetaan nimillä Michel ja Nathalie, mutta Helsingin Kaupunginteatterissa katsoja pääsee seuraamaan Markuksen, Helenan ja kumppaneiden edesottamuksia.
”Joskus näytelmätekstejä kotoutetaan ohjaajan toiveiden mukaan, kunhan tekstin oikeudenhaltijat antavat siihen luvan. Moni komedia toimii paremmin Suomeen tai johonkin epämääräiseen mutta tutunoloiseen paikkaan siirrettynä, kun mukaan voi ottaa suomalaisille katsojille tuttuja nimiä, paikkoja ja tuotteita”, Lounatvuori selventää.
Lounatvuoren mukaan hahmojen koko puheenparsi on farssia suomennettaessa tavallaan mietittävä uusiksi. Sanajärjestykset täytyy komediassa saada palvelemaan vitsien kohokohtia niin, että koukku tulee vasta repliikin lopussa. Sanavalinnoissakin riittää pohdittavaa.
”Meillähän kukaan ei oikeasti puhu kirjakieltä, vaikka sitä joskus näytelmissä kuuleekin. Haluan komedioissa jäljitellä sitä, miten ihmiset todellisuudessa puhuvat, ettei kielessä ole mitään vitsien perillemenoa häiritsevää.”
Omassa elämässään käyttämänsä kielen lisäksi Lounatvuori hakee inspiraatiota esimerkiksi netin keskustelupalstoilta. Kun nuorten hahmojen käyttämille termeille tarvitaan suomenkielisiä vastineita, kääntäjä turvautuu ystäviensä lasten apuun.
”Minulla on myös tämmöinen älyttömyys, että saatan laskea tavuja alkutekstistä ja käännöksestä. Minulle on tärkeää, ettei suomennos mene paljoa alkutekstiä pitemmäksi. Suomessa sanat ovat pitempiä kuin ranskassa, mutta pallottelemalla löytää silti usein tavan ilmaista asia yhtä ytimekkäästi kuin alkutekstissä.”
Tavoitteena vain nauru
Vaikka yksityiskohtia täytyy joskus sovittaa kotimaisiin oloihin, farsseissa harvoin törmätään todellisiin kulttuurishokkeihin. Lounatvuoren mukaan suomalaisten ja ranskalaisten huumorintajut osuvat hyvin yksiin – paitsi ehkä ruuan ja juoman suhteen, sillä aterioihinsa intohimoisesti suhtautuvien ranskalaisten vitsit aihepiiristä saattavat joskus mennä ohi yksinkertaisempaan sapuskaan tottuneilta suomalaisilta.
Pohjimmiltaan halu viihtyä huolella rakennetun huumorin parissa on yhteinen.
”Farsseissa tavoitellaan vain naurua. Kerran eräs tuttu ohjaaja soitti minulle ja kertoi miettineensä suomentamani farssin tekstiin mahdollisesti sisältyviä kulmia. Sanoin hänelle, että hyvä ihminen, siinä ei ole mitään kulmia, teidän täytyy nyt avata ne ovet oikeaan aikaan ja saada yleisö nauramaan”, Lounatvuori muistelee.
Kääntäjä uskoo, että Täydellinen lauantai onnistuu tehtävässään.
”Teimme käännöksen viimeisen version yhdessä ohjaaja Jaakko Saariluoman kanssa. Hän on ohjannut saman näytelmän ruotsiksi Lilla Teaterniin, joten hän osasi antaa käytännön näkökulmia suomennokseen: katsos, tässä kohdassa tämä hahmo tekee näin… On harvinaista päästä jo kääntäessä hohottelemaan yhdessä jonkun kanssa!”
Siiri Liitiä