Riemukas musikaali onnen etsimisestä ja ystävyydestä
Fretti Mercury ja Jänis Virtanen tuntevat olonsa apeaksi ja lähtevät etsimään onnea. Matkalla he kohtaavat joukon hahmoja, jotka tarjoavat oman vastauksensa siihen, mitä onni on ja mistä sen voi löytää.
Lähtöasetelma ei ole aivan tavanomaisin koko perheen musikaalissa.
”Varmaan minussakin on sisällä suomalainen perusmelankolinen piirre, vaikka yleensä työskentelenkin hauskojen asioiden kanssa. Mutta parempi, että alussa on vähän melankolista ja lopussa iloisempaa”, kirjailija Miika Nousiainen kertoo.
Fretti Mercury etsii onnea pohjautuu Nousiaisen ja Sanna-Mari Pirkolan samannimiseen lastenkirjaan (Otava 2020). Tarina syntyi alun perin Sonkajärvi Soi -festivaalille, jonne näyttelijä Jussi Vatanen pyysi Nousiaista kirjoittamaan sadun esitettäväksi.
Näytelmää varten Nousiainen kirjoitti tarinaan uusia juonenkäänteitä ja hahmoja, sillä kirja eteni harmonisesti ja tapahtumia oli liian vähän näyttämölle.
”Osa alkuperäisistä hahmoista putosi pois ja sinne lisättiin epäonnistumisia, ristiriitoja ja sellaista vääntöä, että jossain vaiheessa Fretillä ja Jäniksellä menee sukset ristiin”, Nousiainen sanoo.
Hänen mielestään näytelmä kertookin myös ystävyyden tärkeydestä: Fretti ja Jänis ovat kaikkein onnettomimpia silloin, kun heidän ystävyytensä rakoilee.
Fretti Mercury etsii onnea on Nousiaisen ensimmäinen näytelmädramatisointi.
Monipuolinen musiikki
Samoihin aikoihin, kun suunnitelmat näytelmästä käynnistyivät Helsingin Kaupunginteatterin kanssa, olivat Nousiainen ja säveltäjä Marzi Nyman puhuneet siitä, että olisi hauska tehdä jotain yhdessä. Näistä keskusteluista syntyi ajatus musikaalista.
Nymanin sävellyksissä leikitellään eri tyylilajeilla. ”Musiikkiraita on monipuolisuudessaan poikkeuksellinen. Siellä on reggaeta, rockia, punkia, klassista ja iskelmää”, Nousiainen kuvaa.
Laulujen sanoittamista hän ei kokenut omaksi alakseen, joten tehtävään päätettiin etsiä toinen tekijä. Ensimmäisessä tuotantopalaverissa pohdittiin sopivaa henkilöä, mutta tuleva sanoittaja ei jostain syystä tullut kenellekään mieleen.
Nousiainen sanoo, että sattuma on usein ohjaillut hänen työprojektejaan enemmän kuin järki, ja niin myös tässä. Kun hän myöhemmin meni Ravintola Rytmiin teelle, Mariska käveli ovesta sisään.
”Odotin kymmenen minuuttia omassa pöydässä ja sitten kävelin perässä, että moi olen Miika, haluaisitko tehdä musikaaliin sanoituksia? Ja hän sanoi, että haluan. Siis ihan järjetöntä”, Nousiainen muistelee.
Hän ihailee Mariskan kykyä kiteyttää olennainen: ”Oli ilo päästä mukaan muutamaan musiikkipalaveriin. Tuntui, että kun kohtauksessa oli joku idea tai hahmossa joku pointti, niin Mariska pystyi heti tiivistämään sen muutamaan riviin.”
Lapsille ja aikuisille
Hahmojen nimet viittaavat pop-kulttuurista tuttuihin henkilöihin: näytelmässä seikkailevat muun muassa Jon Bon Ovi, Kirva Babitzin, Vompatti Smith ja Naula Vesala.
”Se on varmaan syntymävika tai -ominaisuus, että on taipumus muunnella sanoja ja koko ajan niitä tulee mieleen”, Nousiainen sanoo.
Hänen mukaansa musiikintekijöille on ollut hyötyä siitä, että hahmojen nimistä voi hakea musiikillisia esikuvia. ”Pöllö Miljoona kuulostaa minun lapsuuteni punk-idolilta, Fretin biisissä on kuultavissa Queenia ja niin edespäin.”
Nousiainen uskoo, että aikuisille on riemullista poimia kappaleista tai repliikeistä näitä viittauksia. ”Perustarina on lasten mieliin tehty, mutta minusta parhaissa lasten jutuissa on tasoja lapsille ja aikuisille.”
Teksti Ida Henritius.