Surrealistinen gaalailta
”Pidän lähtöruuduista ja pisteestä nolla”, kertoo koreografi Anton Lachky, joka on päivää aiemmin saapunut Helsinkiin Special Nightin ensimmäistä harjoitusviikkoa varten.
Edellisen kerran Lachky on vieraillut Helsingin Kaupunginteatterilla 14 vuotta sitten. Siinä välissä hän on perustanut oman tanssiryhmän ja toiminut vierailevana koreografina Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Lachky alkoi aikoinaan tehdä pieniä koreografioita opiskellessaan tanssia kotimaassaan Slovakiassa. Tanssiopinnot veivät sittemmin Belgiaan, sieltä englantilaisen tanssiryhmän kanssa maailmankiertueelle ja lopulta takaisin Belgiaan, jossa hän jatkoi koreografioiden tekemistä. Nyt Lachky on saanut tehdä niitä jo 20 vuoden ajan.
Lachký kertoo, ettei juuri koskaan suunnittele koreografioitansa tai valitse musiikkeja ennen harjoitusten alkamista.
”Teen koreografioita vuoden ympäri ja tulen aina suoraan edellisestä produktiosta. On vaikea aloittaa uusi luova työ silloin, kun edellinen on vielä tekeillä. Uuden koreografian luominen tyhjästä on siksi aina erityisen jännittävää.”
Todellisuudessa Lachký ei kuitenkaan lähde liikkeelle tyhjästä, vaan vuosien aikana kehittynyt oma tyyli näkyy jokaisessa koreografiassa. ”Minulle tunnusomaista on aina ollut nopeus ja selkeys, mutta kaikkein tärkeintä minulle on liikkeiden laatu ja liikkeiden tarkkuuden työstäminen”, Lachky kertoo.
Ensimmäisellä harjoitusviikolla Lachkýlla on Special Nightista vasta aavistus. Ainoastaan se on varmaa, että esityksessä tullaan näkemään surrealistisia kuvia, joiden kautta yleisö pääsee sukeltamaan erilaisiin todellisuuksiin. ”Ne voivat olla mitä tahansa toden ja täydellisen järjettömyyden välillä”, Lachky sanoo.
Musiikissa sekoitetaan luultavasti elektronista, länsimaista klassista musiikkia ja japanilaista rumpumusiikkia. Koreografisissa valinnoissaan Lachky luottaa intuitioon ja siihen, millaisia tunteita tanssijoiden tekemät liikkeet hänessä tuottavat.
”En koskaan pidä ideasta kiinni, jos se ei saa minua tuntemaan jotakin. Uskon, että kun joku koskettaa tai tekee vaikutuksen minuun, se myös tuntuu katsojassa.”
Surrealististen todellisuuksien kautta katsojan on mahdollista irrottautua omasta arjesta ja antaa ajatusten kuljeskella vapaasti. Lachky toivoo koreografian herättävän monenlaisia, mahdollisesti vaikeasti nimettäviä tunteita mutta myös viihdyttävän katsojaa.
”Tanssia ei tarvitse ymmärtää, jotta voi nauttia siitä”, Lachky painottaa.
Ida Henritius
Joulukuussa 2022