Timanttinen teatterileikki 1950-luvun Hakaniemessä
Komedia pankkiryöstöstä kertoo rosvojoukosta, joka tavoittelee täydellistä pankkiryöstöä, mutta mikään ei tietenkään mene suunnitelmien mukaan.
Ohjaaja Samuel Harjanne kuvaa näytelmää läheltä piti -komediaksi: väärinkäsitykset seuraavat toisiaan ja ihmiset ovat jatkuvasti pinteessä, koska ovat väärässä paikassa väärään aikaan.
”Värikkäällä pensselillä kirjoitetut hahmot ovat välillä ylitsevuotavan vaikeissa tilanteissa, joista he yrittävät räpiköidä itsensä kuiville harvoin siinä onnistuen”, Harjanne sanoo.
Esityksessä on paljon hetkiä, jotka koettelevat paitsi hahmojen – ja näyttelijöiden – selviytymiskykyä myös teknisen toteutuksen rajoja. Näyttämöllä nähdäänkin runsaasti visuaalisia temppuja ja kekseliäitä ratkaisuja.
”Esimerkiksi pankkiryöstö tullaan tekemään ninja-asuissa vaijereita pitkin Mission Impossible -tyylillä, niin se vaatii teatteritekniikalta paljon ja näyttelijöiltä fyysistä joustavuutta”, Harjanne kuvailee.
Jotkut kohtaukset toteutetaan epätavallisesta perspektiivistä, mikä edellyttää huolellista lavastuksellista suunnittelua ja painovoimaa haastavia ratkaisuja. Oman haasteensa tuo suuren näyttämön koko, sillä farsseissa pitää usein päästä nopeasti paikasta toiseen.
”Ollaan lavastaja Jani Uljaan kanssa onnistuttu pienentämään mittakaavaa paikoitellen niin, että ei olla koko ajan jättimäisessä avokonttorissa, vaan tiiviimmissä näyttämökuvissa”, Harjanne selittää.
Brittiläinen menestyskomedia
Komedia pankkiryöstöstä (The Comedy About a Bank Robbery) on brittiläisten Henry Lewisin, Jonathan Sayerin ja Henry Shieldsin kirjoittama farssikomedia, joka sai kantaesityksensä Lontoon West Endissä vuonna 2016. Esitys nousi nopeasti yleisömenestykseksi ja pyöri ohjelmistossa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan.
Kirjoittajakolmikko tunnetaan The Mischief Theatre -ryhmästään. Heidän läpimurtonsa oli maailmalla hitiksi noussut The Play That Goes Wrong (Näytelmä joka menee pieleen), joka on nähty myös Helsingin Kaupunginteatterissa.
Harjanne tutustui ryhmän näytelmiin opiskellessaan musikaaliohjaajaksi Guildford School of Acting -koulussa. Hän kertoo nähneensä The Play That Goes Wrongin Lontoossa peräti yhdeksän kertaa ja sittemmin myös Komedian pankkiryöstöstä.
”Huumori upposi minuun heti. Komedia pankkiryöstöstä nauratti useissa kohdissa ihan ääneen jo siinä vaiheessa, kun luin käsikirjoitusta.”
Komedia pankkiryöstöstä on Harjanteen ensimmäinen puhenäytelmäohjaus.
”Farssin tyylilaji on yhtä rytmikästä kuin musiikkiteatteri. Ovien paukkuminen, kääntymiset ja repliikit pitää olla yhtä tarkkaan orkestroitu kuin musikaalit”, Harjanne sanoo.
Konnia, kelmejä ja komiikkaa
Helsingin Kaupunginteatterin versiossa Komedia pankkiryöstöstä on siirretty Minnesotan City Bankista Hakaniemen Osakepankkiin. Se on Harjanteen mukaan B-luokan pankki, joka yrittää epätoivoisesti suojata holvissaan säilytettävää jättitimanttia.
”Kunnon 50-luvun pankkiryöstömaailma tunnetaan ehkä parhaiten amerikkalaisten elokuvien ja muun viihteen kautta, mutta samanlaisia konnia ja kelmejä Suomessakin voisi olla. Minusta on kiva tehdä tuollaista kieli poskessa -epookkia”, Harjanne kertoo.
Vaikka näyttämöllä eletään 1950-lukua, näytelmän näkökulma on täysin tätä päivää.
”Farsseihin voi liittyä ennakkoluuloja, että niissä juoksee nuoria naisia vähissä vaatteissa vanhat miehet perässään, mutta tässä on hyvin freesi ote ja vanhemmissa farsseissa nähtyjä asetelmia on käännetty ylösalaisin”, Harjanne sanoo.
Hänen mukaansa Komedia pankkiryöstöstä on älykkäästi kirjoitettu teos, jossa kaikki näyttelijät pääsevät tekemään useita eri rooleja.
”Joidenkin täytyy taipua aika akrobaattisiinkin suorituksiin, mutta uskon, että he ottavat haasteet avosylin vastaan. Meillä on loistava kattaus Kaupunginteatterin komediakonkareita ja heidän kanssaan Linnea Leino ja Samuel Kujala, jotka ovat mahtavia, energisiä, nuoria taiteilijoita”, Harjanne sanoo.
Hänen mielestään Komedia pankkiryöstöstä tarjoaa ennen kaikkea mahdollisuuden unohtaa arjen huolet muutamaksi tunniksi. ”Tämä on puhtaasti elämänlaatua hetkellisesti parantamaan luotu teos.”
Teksti Ida Henritius.