”Tunnen suurta vetoa komedian tekemiseen”
Turvamies on vauhdikas ja räväkkä komedia nykymaailmasta ja niistä hahmoista, joita voimme nähdä ympärillämme hyvinkin korkeissa viroissa. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Pasi Lampela lupaa, että Martti Suosalon ja Katja Küttnerin tähdittämässä esityksessä on tarjolla räiskyvää dialogia.
Lokakuussa ensi-iltansa saavassa Turvamiehessä varakkaan teollisuussuvun raikulipoika Antti Granqvist valmistautuu elämänsä treffeille, mutta hänet yllättääkin isän palkkaama turvamies, joka sanoo, että nyt ei lähdetä yhtään mihinkään. Antin perhettä kiristetään, ja perheenjäsenten henki on vaarassa. Tästä seuraa kahden täysin erilaisista lähtökohdista nousevan henkilön yhteentörmäys.
– Kiristystapaukset ovat täyttä todellisuutta Suomessakin. Vastaamon tapaus tai lakimiehen toteuttama Herlinien teollisuussuvun perijättären kidnappaus, käsikirjoittaja ja ohjaaja Pasi Lampela muistuttaa.
– Aikamme vitsaus on kaiken määritteleminen yksinkertaistavien, keinotekoisten ja tahallisille väärinymmärryksille perustuvien vastakkainasettelujen kautta. Turvamiehessä tätä asetelmaa puretaan ja näytetään se, että ihmiset oikeasti tarvitsevat toisiaan. Suurtenkin kuilujen yli pitää uskaltaa loikata.
Turvamies on vakavasta aiheestaan huolimatta kuitenkin komedia, joka yllättää katsojansa.
– Niin näkyvä, tunnettu ja monipuolinen näyttelijä kuin Martti Suosalo onkin, häntä ei ole nähty tämän tyyppisessä roolissa, Lampela sanoo.
Suosalo näyttelee korkean tason playboyta, ikääntyvää donjuania, joka kokee olevansa oman elämänsä sankari. Hän toteuttaa anteeksipyytelemättä omaa näkemystään elämästään.
– Olen kirjoittanut ja ohjannut aika paljon draamoja, mutta tuntenut aina suurta vetoa komedioihin. En innostu sovinnaisista nykyfarsseista, mutta vaikkapa Molièren komedioiden törkeys ja hulluus tavoittavat aivan erilaisia ulottuvuuksia ja saavat ihmiset aina vain tikahtumaan naurusta. Hänen henkilökuvauksensa osuvuus ja näyttämön ja esittämisen ymmärryksensä on huikeaa.
Kaupunginteatterin konkari
Turvamies on Lampelalle jo seitsemäs kantaesitys Kaupunginteatterissa.
– Kaupunginteatteri on ollut minulle todella merkittävä talo läpi vuosien. Täällä on tullut tehtyä hyvin monenlaisia juttuja.
Kantaesitystensä lisäksi Lampela on tehnyt monissa teattereissa myös keskeisiä klassikkoteoksia. Miten niihin löytyy aina uusia näkökulmia?
– Minun lähtökohtani on ymmärtää mistä Tolstoin, Bergmanin tai Williamsin kaltaiset kirjailijat kirjoittavat, ja yrittää tunnistaa heidän töissään jotakin olennaista itsestäni ja siitä yhteiskunnasta, jossa elän. On uskallettava penkoa pohjamutia.
– Pidän suuressa arvossa sitä, että olen päässyt tekemään tuollaisia klassikoita. Niissä on valtava potentiaali, ja ne ovat räjähtävää teatteria.
Teatterin kuninkuuslaji
Näytelmäkirjailija-ohjaaja-yhtälö on Lampelan mielestä tietynlainen teatterin kuninkuuslaji.
– Vastaat itse kaikesta laivan kapteenina ja sitten seilaat tai uppoat. Kirjailija ei voi piileskellä ohjaajan selän takana, eikä ohjaaja voi syyttää kirjailijaa, kun he ovat yksi ja sama henkilö.
Lampelalle lapsuus- ja teinivuosien kokemukset pelaamisesta jalkapallojoukkueessa ja soittamisesta bändissä, osoittivat yllättäviä yhtäläisyyksiä teatterin tekemiseen.
– Psykologisten ja yhteiskunnallisten teemojensa keskellä teatteri on itse asiassa hyvin musikaalinen laji. Tietyt rytmit ja energiat pitää saada toimimaan näyttelijöiden kautta tilassa, ajassa ja avaruudessa, aivan kuten yhdessä soittaessa. Jalkapallojoukkueessakin jokaisella on oma roolinsa strategisessa kokonaisuudessa. Se on todella näyttämöllistä ja teatterillista toimintaa. Sieltä kaikki lähtee.
Teksti Kari Martiala