Työelämän uudet vaatimukset – haastattelussa ohjaaja Sini Pesonen
Työelämässä on käynnissä suuri rakenteellinen muutos. Mutta miten se näkyy Paahtimossa?
Korkeakoulutettu Anni on hakemassa asiantuntijatyötä pienpaahtimosta. Hänellä on aiemmin ollut epäonnea työnhaussa, joten hän pyytää siskonsa Olivian apua haastattelutilanteeseen. Työhaastattelussa Oliviaa luullaan hänen akateemiseksi siskokseen, ja niin Olivia päätyy Annin sijasta töihin paahtimoon.
Vahingossa tapahtuva identiteettihuijaus käynnistää näytelmän, jossa päästään seuraamaan, miten Olivia pärjää paahtimossa ilman minkäänlaista substanssiosaamista ja millaisia törmäyksiä nykyajan työelämä aiheuttaa esimerkiksi eri sukupolvien ja sukupuolten edustajille.
Ohjaaja Sini Pesonen kuvaa Paahtimoa taitavasti kirjoitetuksi tämän päivän työelämäkomediaksi.
”Paahtimo on älykäs komedia. Siinä on kärjistettyjä henkilöitä, tästä ajasta tunnistettavia työelämän muutoksen ilmiöitä ja henkilöitä, jotka yrittävät pärjätä paineessa muutosten keskellä.”
Kiinnostava valhe vai tylsä totuus?
Paahtimon komediallisuus syntyy kulisseista, joita henkilöt pitävät yllä, ja virhepäätelmistä, joita he toisistaan tekevät.
Paahtimon brändistä vastaava Jesse haluaa näyttäytyä uuden aallon feministimiehenä, mutta päästelee välillä suustaan typeriä sammakoita, joita hän joutuu korjailemaan.
Olivia yrittää esiintyä paahtimossa asiantuntijana, mutta hän ei aina ymmärrä, mistä puhutaan eikä osaa alaan liittyvää sanastoa. Hän myös vastailee muiden esittämiin kysymyksiin ihan mitä sattuu.
Katsoja kuitenkin näkee Olivian ”keisarin uusissa vaatteissa” ja tietää, ettei mitään vaatteita ole.
”Näytelmä kysyy, kiinnostaako meitä pelkästään mielikuvat, joilla me myymme itseämme tai jotain tuotetta. Ovatko hyvät tarinat kiinnostavampia kuin totuus?” Pesonen kertoo.
Pesonen kertoo miettineensä työryhmän kanssa paljon sitä, mille Paahtimossa nauretaan, mitä naurulla vahvistetaan ja mille saa nauraa.
Työelämän kovat vaatimukset
Paahtimo nostaa esiin työelämän uusia vaatimuksia.
Työ ja vapaa-aika sekoittuvat toisiinsa yhä enemmän. Sähköposteja kirjoitetaan työajan ulkopuolella, ja puhelimeenkin pitäisi pystyä aina vastaamaan. Työelämässä pärjäävät parhaiten ne, jotka omistautuvat työlleen.
Paahtimossa tämä sitoutuminen näkyy jo siinä, ettei kenelläkään roolihenkilöllä ei ole lapsia ja omaa perhettä. ”Tässä tulee esiin, miten surkuhupaisaa on, että nykyään täytyy olla valmis sitoutumaan työnantajalle 24/7 ”, Pesonen sanoo.
Millaisia ominaisuuksia menestymiseen sitten tarvitaan? Mitä me arvostamme? Ketkä pysyvät mukana ja ketkä putoavat pois?
Kouluttamattomalla Olivialla on paljon taitoja, joita muilta roolihenkilöiltä puuttuu.
Hän hallitsee nykyajan teknologian, siinä missä paahtimon pomo Pepe ei osaa käyttää edes älypuhelinta. Pepe myös haikailee menneeseen maailmaan ja kaipaa entistä sihteeriään, joka keitteli kahvia ja piti huolta Pepen asioista.
Näytelmässä on luettavissa hämmennys siitä, mitä tapahtuu, kun nuoret, koulutetut ja hyväitsetuntoiset ihmiset tulevat, tietävät oman arvonsa ja haluavat työelämältä enemmän kuin edeltäjänsä.
”Pitää hyväksyä se, että nuorten sukupolvi on itsetietoisempaa, eivätkä he suostu saman tien olemaan oppipoikina vaan opettavat myös itse”, Pesonen sanoo. ”Kaikkien pitää pystyä katsomaan peiliin ja pyytämään anteeksi, jos tekee virheitä. Kriittisesti ei pidä katsoa vain tosia, vaan myös itseään.”
Paahtimossa painotetaan sitä, miten tärkeitä sosiaaliset ja esiintymistaidot nykyään ovat. Joistain ihmisistä pidetään, koska he herättävät luottamusta, vaikka sillä ei olisi mitään tekemistä taitojen kanssa. Ulospäinsuuntautuneisuudesta on etua työelämässä.
Olivia on sosiaalisesti älykäs ja luova. Hän näyttelee siskonsa roolia muiden odotusten vastaisesti, mutta hänen persoonassaan on karismaa, johon muut ihastuvat. Hän on nopea tekemään päätelmiä muista henkilöistä, kun taas Annille ihmisten kanssa oleminen on monimutkaisempaa. Hän ei pysty ilmaisemaan itseään sillä tavalla kuin haluaisi.
”En haluaisi silti ajatella niin, että ne ihmiset, jotka eivät osaa ilmaista itseään sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa, jäävät varjoon”, Pesonen sanoo.
”Toivon, että jatkossakin olisi tilaa introverttiydelle, keskeneräisyydelle, kriittisyydelle, pohtivuudelle ja toisten huomioon ottamiselle, vaikka menestymisessä pyritään täydelliseen lopputulokseen.”
Teksti: Ida Henritius