”Välillä voi värittää viivojen yli”
Kun näyttämöllä pystyy luottamaan toiseen täysin, se näkyy myös lopputuloksessa. Vappu Nalbantoglu ja Sanna-Junne Hyde ovat vuosien mittaan onnistuneet rakentamaan suhteen, joka kantaa tilanteessa kuin tilanteessa.
Kun Paahtimon harjoituksissa tulee hetki, jolloin Annia ja Oliviaa ei tarvita, heitä näyttelevät Vappu Nalbantoglu ja Sanna–June Hyde kirmaavat Kaupunginteatterin yläkertaan pieneen huoneeseen kikatellen. Sisarusten näytteleminen on kaksikolle tuttua jo muutamien vuosien takaa, jolloin Hyde näytteli Tahto-nimisessä produktiossa Aino–Kaisa Saarista ja Nalbantoglu hänen siskoaan Maijaa.
”Kun viimeksi näyttelimme sisaruksia, näytelmän sisarukset etääntyivät toisistaan ihan valtavasti. Paahtimo taas on mielenkiintoien kasvutarina näille sisaruksille. He tietyllä tavalla tutustuvat toisiinsa uudelleen aikuisina”, Nalbantoglu sanoo.
Kaksikko tutustui toisiinsa ensimmäisen kerran, kun Hyde oli juuri muuttanut Lontoosta Suomeen. Hän oli suomalaisessa teatterimaailmassa ulkopuolinen ja outolintu. Nalbantoglun kanssa he kuitenkin löysivät välittömästi yhteisen sävelen.
”Luulen, että meitä yhdisti isiemme kautta myös toinen kulttuuri, joka toi jonkinlaisen ikkunan välillemme”, Hyde sanoo.
Haastattelutilanne on täynnä pulppuilevaa iloa ja naurua. Nalbantoglun
ja Hyden välisestä suhteesta välittyy lämpö ja molemminpuolinen luottamus. Yhdessä näytteleminen on syventänyt heidän suhdettaan, joka kantaa paitsi näyttämöllä myös sen ulkopuolella.
”Teimme keväällä Kaupunginteatterille videosarjat Love me Tender ja Murder at the Theatre, jotka käsikirjoitimme, tuotimme ja ohjasimme yhdessä. Olemme tehneet yhdessä niin paljon, että on ihanaa, kun voi vain luottaa toiseen tosi paljon”, Hyde sanoo.
Paahtimo on ajankohtainen työelämäkomedia, joka nauraa lempeällä tavalla työelämän rooleille ja sattumuksille. Se herättää riemua myös näyttelijöissä.
”Tässä on hauska ja uusi suomalainen teksti. Siihen ei liity samanlaisia odotuksia kuin näytelmissä, jotka ovat jo tunnettuja. Saa tehdä puhtaalta pöydältä ihan uuden jutun”, Nalbantoglu sanoo.
”Siitä on pitkä aika, kun olen raken- tanut omaa rooliani näin alusta. Nyt aina kun tekee roolia, alkaa nähdä ympärillä olevaa maailmaa sen kautta. Tässä kun on sisarussuhde keskiössä, on ihana ajatella ja katsoa ihmisiä jotenkin sitä kautta. Täs- säkin tarinassa kyse on siitä, miten eri- laiset ihmiset toimivat. Toinen ei harkitse hirveästi vaan luottaa tiettyyn vaistoon, ja toinen taas harkitsee hyvinkin pitkään, niin pitkään, että jotkut asiat menevät kokonaan ohi”, Hyde pohtii.
Millaisen ensivaikutelman saitte aikoinaan toisistanne?
Sanna–June: Kaikista ihmisistä muistan jotenkin Vapun niistä hetkistä, kun tulin Kaupunginteatterille. Vappu oli ensimmäinen, joka hymyili minulle. Hän myös kertoi minulle sairaan älykkään vitsin, ja vielä sellaisessa hetkessä, jossa vähiten sitä odotin. Se on tyypillistä Vapulle.
Vappu: Junessa oli alusta asti sellainen aurinko ja hulvaton hauskuus. Katsoin, että mikä ihmeen valopallo tuo ihminen on. Olimme todella nopeasti sellaisella samalla aaltopituudella, että juttu lähti heti luistamaan. Junessa oli alusta asti jotain tosi tuttua ja sellaista elämänvoimaa ja energiaa, jota ihailin ihan hirveästi.
Olette jo konkareita siskosten näyttelemisessä. Millainen Vappu/ Sanna-June olisi siskona?
Vappu: June olisi leijonasisko, joka seisoisi rinnalla ja puolustaisi kaikissa ylä- ja alamäissä. Hän keksisi myös kaikenlaista hauskaa pelleilyä ja rakentaisi mielikuvitusmajoja. Jos me olisimme olleet siskoksia lapsena, olisimme tehneet näytelmiä yhdessä. June olisi varmasti ohjannut, ja minä olisin puvustanut.
Sanna–June: Vappu olisi sellainen isän ja äidin lemppari, koska hän on kiltti. Minä olisin ollut vähän sellainen troublemaker.
Vappu: June olisi isosisko, ja minä olisin pikkusisko. Mutta Paahtimossa se on toisinpäin.
Sanna–June: Ja minä en kestä sitä! Olen kysynytkin, voisiko nämä vaihtaa. En voi olla pikkusisko.
Paahtimossa kahvi on nimensä mukaisesti tärkeässä osassa. Miten Vappu/Sanna-June juo kahvinsa?
Sanna–June: Vappu juo suodatinkahvia mustana. Hänellä on aina harjoituksiin tullessaan mukana kahvi, aina termarissa, josta tarjoaa muillekin. Hän on myös ostanut kahvipaketin heti ensimmäisestä päivästä alkaen koko työryhmälle. Itse tulen aina kolme minuuttia myöhässä, eikä minulla todellakaan ole kahvia, mutta tuon aina karkkia tai keksejä.
Vappu: June juo espressoa kauramaidolla. Junella kahvi kuuluu tiettyyn hetkeen, ja kahvi on hänelle enemmän nautinto tiettyinä aikoina päivästä. Siinä väleissä hän juo teetä.
Millainen Vappu/Sanna-June on näyttelijänä?
Vappu: June on salamannopea hahmottamaan tilanteita. Kuvittelen, että hän on myös tosi hyvä improvisoimaan. Jos ohjaaja pyytäisi Junea tekemään saman kohtauksen viidellä eri tavalla, hän tekisi sen saman tien kahdeksalla eri tavalla eri näkökulmista menettämättä kohtauksen ydintä. June ei myöskään koskaan tee mitään itsestään selvää.
Sanna–June: Vappu on lavalla todella auki ja on aina mukana kaikessa. Tykkään näyttelijöistä, joilla on riskinottokykyä ja huumoria. Vappu myös pystyy rauhassa miettimään hetken, kun taas minulla tulee reaktiot heti – vähän kuin näillä näytelmän siskoilla.
Onko Vapussa/Sanna-Junessa ja hänen roolihahmossaan jotakin samaa?
Sanna–June: Meistä kumpikin olisi voinut näytellä kumpaa tahansa. Meistä löytyy molemmat puolet.
Vappu: Jotain samaa, mutta yllättävän paljon myös erilaisuutta. No Junea ja Oliviaa varmaan yhdistää sellainen hetkeen tarttuminen, että asioita voi tehdä yhtäkkiä. Jos Junelta kysyisi, lähdetäänkö huomenna maailmanympärysmatkalle, June katsoisi heti, onko hänellä purjehdustakkia.
Sanna–June: Vappu taas Annin tapaan miettisi paljon pidempään, onko tämä
nyt ihan oikein, mitä muut sanovat, mitä työpaikalla ajatellaan. Kun päätös lopulta syntyisi, hän varaisi kaikki matkat ja hotellit, viettäisi netissä koko yön putkeen ja varaisi paikat. Hän olisi myös ajoissa lentokentällä korkokengissä ja hajuvedeltä tuoksuen, kuohuviinilasi kädessä. Itse tulisin paikalle taas viime minuuteilla.
Mitä olette oppineet toisiltanne vuosien varrelta?
Sanna–June: Sen, että voi sanoa asioita ääneen ja näyttää herkän puolensa. Vappu on hyvän lähettiläs.
Vappu: Olen oppinut rohkeutta, kykyä katsoa asioita laajemmin ja uskallusta tehdä asioita ikään kuin laatikon ulkopuolelta. Olen myös oppinut, että aina ei tarvitse värittää viivojen mukaan. Välillä voi värittää viivojen yli, ja siitä voi tulla jotain ihan mieletöntä. Tietynlaista anarkiaa siis olen oppinut.
Sanna–June: Olen tietyllä tavalla itsekin se kiltti tyttö, mutta Vapun rinnalla näytän anarkistilta.
Mitä suuri yleisö ei tiedä Vapusta/Sanna-Junesta?
Vappu: June on todella kiinnostunut pukeutumisesta ja tykkää leikkiä vaatteilla. Jos olemme lähdössä juhliin, June saattaa vaihtaa viisi eri asukokonaisuutta ja lopputulos on sitten näiden kaikkien yhdistelmä. June saa kolmesta vaatekappaleesta kehitettyä 50 asukokonaisuutta.
Sanna–June: Vappu on pistämätön seurapiirihenkilö, joka pystyy aina vastaamaan kysymyksiin juuri oikealla tavalla. Hän olisi tosi hyvä diplomaatti. Vappu on myös mullistanut käsitykseni horoskoopeista. Hän tietää niistä paljon ja pystyy päättelemään muiden horoskoopit todella helposti.
Millaisessa roolissa haluaisit nähdä Vapun/Sanna-Junen?
Sanna–June: Ensimmäiseksi tuli mielen Tšehovia. Tai joku moderni cowboyjuttu, jossa cowboy tanssii lopussa balettia. Näkisin Vapun myös action-tyyppinä.
Vappu: Elokuvan tai sarjan naispäähenkilö, joka jollakin tavalla muuttaa maailmaa. Se ei olisi ihan pelkkä draamakaan, vaan siinä olisi jotain komediallista myös. Olisi ihana nähdä hänet myös jossakin epookissa, Jane Austenia tai Agatha Christietä. Tai Karen Blixeninä!
Teksti Maarit Krok