Saavutettavuustyökalut

40 vuotta yhteistä taiteilijantaivalta

Riitta Havukainen ja Eija Vilpas tähdittävät tällä esityskaudella kahta komediaa, suuren näyttämön Vihaista leskeä ja Arena-näyttämön Le Coqia – taistelua ravintolasta.

Nyt jo 40 vuotta yhdessä esiintyneet taiteilijat Riitta Havukainen ja Eija Vilpas ovat vuosikymmenten aikana muodostuneet koko kansan rakastamiksi hahmoiksi, niin teatterinäyttämöllä ja televisioruudussa kuin Hansuna ja Pirrenä keikkaillen ympäri Suomea.

Havukainen ja Vilpas tapasivat toisensa ensi kerran Ylioppilasteatterin pääsykokeissa vuonna 1979.

”Mietin jälkeenpäin, miten ystävyys voi syttyä niin kuin valo sydämeen. Jotenkin ymmärsin, että tuolla ihmisellä tulee olemaan varmasti suuri merkitys minun elämässäni. Tämä on yhdenlainen parisuhde”, Vilpas miettii.

”Tämä on ollut kestävin ystävyyssuhde, joka minulla on ollut, Eija on pitkäaikaisin ystäväni”, Havukainen tiivistää.

Kaksikon näyttelijäntaival sai jo uran alussa onnenpotkun, kun he kehittivät omat hahmonsa Fakta hommaan.

Fakta hommasta tuli tv-sarja, elokuva ja näytelmä Helsingin Kaupunginteatteriin. Lähdimme Riitan kanssa myös keikkailemaan, ja se matka on jatkunut jo yli 30 vuotta. Keikkailu on ollut meille elinkeino ja tavattoman hauskaa yhdessä tekemistä”, Vilpas kertoo.

Havukaisen mukaan Fakta homma, Pirre ja Hansu, ovat määrittäneet kummankin elämää ammattilaisina. Hyvällä tavalla.
”Keikoilla on kivaa, ja se on ammatillisesti hyvää vastapainoa ison talon näyttelemis- ja esityskulttuurille. Olemme esiintyneet kauheissa mörskissä, Finlandia-talossa ja valtioneuvoston salissa. Umpikännisestä pikkujouluporukasta arvokkaaseen valtiolliseen juhlayleisöön”, Havukainen kuvailee.

”Keikoilla joudumme usein soveltamaan asioita, kun esiintymispaikat voivat olla kovin epäkiitollisia – ei ole valoja, ei äänentoistoa ja katsojatkin istuvat eri puolella salia, niin, että kaikki eivät näe tai kuule meitä. Joudumme taistelemaan olosuhteita vastaan. Näyttelijän rytmiikalle tekee myös hyvää tehdä huumorikeikkaa, siinä kouliintuu kommunikoimaan yleisön kanssa.”

Oletteko yksityiselämässä ihmisinä samanlaisia?
Havukainen: Me olemme joissakin asioissa saman henkisiä, minä olen täyskarjalainen ja Eija on puolikarjalainen. Se on aika määräävä asia meidän kummankin mentaliteetissa. Olemme aika sosiaalisia ihmisiä ja vetäydymme kummatkin, kun haluamme omaa rauhaa. Olemme molemmat myös eläinrakkaita, Eijalla on koiria ja kissa, minulla kaksi kaniinia ja harrastan ratsastusta. Me kumpikin kaipaamme sellaista juurevaa olemista luonnossa ja eläinten kanssa. Olemme toistemme lasten kummeja, ja suhtautuminen lapsiin ja heidän elämiinsä on aika samanlaista.
Vilpas: Meitä yhdistää rakkaus eläimiin, lapsiin ja omiin koteihimme. Ollaan samoilla linjoilla siinä, miten puhumme lapsistamme, miten ajattelemme heidän elämistään ja mitä me toivomme heille. Meitä yhdistää myös huumorintaju, me saatamme nauraa sellaisille asioille, joita ei oikein voi toiselle ihmiselle edes selittää. Se on ollut vahva side meidän välillämme, ensitapaamisesta lähtien.

Le Coqissa herkutellaan fine diningilla, mutta mitä Eija/Riitta syö, kun haluaa herkutella?
Havukainen: Eija on hirveän hyvä kokki, hän on ollut koko elämänsä suuren perheen äiti ja valmistanut ruoat myös juhlapyhinä isoille porukoille. Lapset ovat aina saaneet kotona lämmintä ruokaa, kun äiti on häärännyt hellan ääressä. Eija on erityisesti suuri kalaruokien ystävä, uuni­lohi on parasta.
Vilpas: Riitta on hirveän hyvä kokki, ja olen ollut hänen pöperöitään syömässä. Ja kun hänelle tulee vieraita, hän suunnittelee aina ottavansa grillin ja paistavansa ahvenfileitä.

Onko Eijalla/Riitalla jokin mielirooli, jonka hän haluaisi esittää?
Havukainen: Roolihenkilön nimeä en osaa sanoa, mutta roolityypiltään Eija saattaisi haluta tehdä sellaisen vahvan, minnacanthilaisen tai mariajotunilaisen suomalaisen naishenkilön, joka on juureva ja jossa on huumoria ja paljon näyteltävää. Todellinen toimija eikä vain jonkun miehen äiti tai vaimo.
Vilpas: Riitta varmaan haluaisi näytellä draamaa, jossa on syvyyttä ja laaja-alaista näyttelemistä, moniulotteinen henkilökuva itsellisestä toimijasta. Riitta on niin jännittävä ja taitava näyttelijä. Hän ehkä haluaisi tehdä kiinnostavan ihmisen tarinan, sellaisen selviytymistarinan, joka itkettää ja naurattaa.

Jännittääkö Eijaa/Riittaa ennen esiintymistä? Miten se näkyy?
Havukainen: Silminnähden ei jännitä, mutta ehkä ennakkonäytöksissä hän on tavallista keskittyneempi. Monet näyttelijät jännittävät enemmän ikääntymisen myötä, mutta Eijalla se on lieventynyt.
Vilpas: Riittaa ei yleensä jännitä, mutta jos häntä jännittää, hän keskittyy. Jos olemme joskus kipeitä ja jännittää, että vaikka pyörrymme esityksen aikana, sanomme toisillemme, että ”tämä on vain teatteria”. Jouko Turkka sanoi aina meille, että ”älkää jännittäkö, kello tulee joka tapauksessa kymmenen”, ja Ansa Ikonen sanoi aina, että ”eipä aikaakaan, kun skandaali oli täydellinen”. Tsemppaamme toisiamme siis huumorilla.

Onko hänellä jokin hyvää onnea tuova juttu, jonka hän tekee aina ennen kuin menee lavalle?
Havukainen:
Eija keskittyy tekemällä kanavatöitä. Hän tekee niistä tyynynpäällisiä, ja ihmiset saavat niitä lahjaksi. Keikoilla Eija tekee usein myös sanaristikkoja. Pöpisemme myös sellaisia näytelmän kohtia, joita on hyvä käydä tekstillisesti läpi omassa mielessä.
Vilpas: Riitta venyttelee ja lämmittelee lihaksiaan, kuten minäkin. Kehoa pitää herätellä, ennen kuin mennään lavalle. Avaamme myös ääntä.

Mitä suuri yleisö ei tiedä hänestä?
Havukainen: Eijassa on hyvin vahva luonnonläheinen puoli, ja hän vetäytyy aina kun mahdollista mökilleen rauhaan koirien kanssa ja puuhailee siellä. Eija on erittäin harvinaislaatuisen ahkera tekemään töitä kotona ja mökillä, noin 1 500 kertaa ahkerampi kuin minä. Ja on yksi asia, josta suuri yleisö ei varmaankaan tiedä, eli se että Eija tietää kaiken talvi- ja jatkosodista.
Vilpas: Riitta on julkisuudessa ihan samanlainen kuin kahden keskenkin. Hän on sanavalmis ja rohkea, mutta hänessä on myös se herkkä puoli – ja minä olen nähnyt sen tietysti monta kertaa. Se näkyy joskus näyttämöllä, kun hän näyttelee jonkun kohtauksen oman herkkyytensä kautta, ja se on aina upeaa.

Mikä on hänen lempilausahduksensa?
Havukainen: ”No niin”. Se tarkoittaa, että mennään eteenpäin, ja ”kamalan kiva”.
Vilpas: Riitalla on sellainen Hansun lausahdus, joka myös kuvastaa Riittaa: ”kivat kaikille”.

Missä hän on erityisen hyvä? Mitkä ovat hänen bravuurinsa?
Havukainen: Tietenkin itsestään selvästi se on Pirre, mutta myös esimerkiksi Kallion kimallus (HKT 1994) oli mielettömän huikea. Roolihenkilö oli tavallaan Eijan oma luomus, kirjoittamista myöten. Se oli tosi ikoninen juttu täällä Helsingin Kaupunginteatterissa, mutta Eijalla on monia muitakin täysosumia.
Vilpas: Minulle on jäänyt mieleen erityisesti Brandt (HKT 1987), jonka Riitta teki Pekka Laihon kanssa. Riitta näytteli naista, jonka lapsi oli kuollut, ja hänellä oli kirstu, jossa oli lastenvaatteita. Se oli mielettömän koskettava, ja minusta tuntuu, että en ollut enää sama ihminen sen nähtyäni, se oli niin voimakas kokemus. Toinen Riitan vahva rooli oli Viulunsoittaja katolla (HKT 2012). Riittahan on todella taitava laulaja, ja hän on tehnyt HKT:ssä monta loistavaa roolia. Vihainen leski (HKT 2019) on myös hieno työ.

Mikä on paras keinosi tukea häntä, jos hänellä on vaikeaa esityksessä?
Havukainen: Meillä toisen tukeminen on usein sellaista, että osaamme vaikkapa kääntää asian niin, että sille voi nauraa. Emme kysy suoraan, onko sinulla vaikeaa, vaan asia lohkeaa toista tietä. Kun toinen meistä on joskus hiljaisempi tai mietteliäämpi, hän saattaa painia mielessään omaa roolityötään. Ei siihen halua mennä kajoamaan.
Vilpas: Saatamme pallotella asioita toisillemme ja pääsemme sitä kautta pois tilanteesta. Tai sitten olemme vain hiljaa. Ja jos toinen haluaa puhua, silloin voi kysyä ja kuunnella. Tämä on kuitenkin työtä ja kumpikin tekee omaansa, ei se ole sen kummempaa.

Mitä haluaisit sanoa hänestä hänelle?
Havukainen: Eija on pitkäaikaisin, rakas ystäväni, ja arvostan älyttömästi Eijan ammattitaitoa ja pitkää uraa. Hän on vuosikymmeniä tehnyt järjettömän määrän työtä; teatterissa, keikoilla, telkkarissa ja kirjoittaen. Eija on myös hoitanut kolmilapsisen perheensä, eläimet, lasten harrastukset ja opettanut vielä koulussa, nämä kaikki moninaiset työsarat samaan aikaan – ja hän on silti vielä täydessä järjessään. Ihailen hänen valtavaa energiaansa ja elämän voimaa.
Vilpas: Riitta on loistava näyttelijä, ihana ystävä ja kerrassaan hieno äiti lapsilleen. Meidän ystävyytemme on ollut hirveän tärkeää minulle koko elämän ajan, hän on helmi. Ihailen hänen taitavuuttaan ja rohkeuttaan.

Kari Martiala

Timo Kahilainen – Heikki Vihinen

Le Coq – taistelu ravintolasta

Kolmen tähden kauhukeittiö
  • Arena-näyttämö
  • Ensi-ilta 6.2.2020
  • 2 t 35 min, sis.väliajan
  • Opiskelijalippu 21,50 € (ma-to), Eläkeläislippu 40 € (ma-to), Peruslippu 43 €