Arvio: The Producers
HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERILLA VAHVA AVAUS
Helsingin kaupunginteatterin syksyn suurmusikaali The Producers, joka tunnetaan myös nimellä Kevät koittaa Hitlerille, perustuu viime vuonna 80 vuotta täyttäneen viihteen amerikkalaisen monitoimimies Mel Brooksin samannimiseen elokuvaan v:lta 1968. Eli se on ajalta, jolloin Brooks kehitteli tulevia projektejaan legendaarisen tv-sarjan Get Smart agentti 86:n nahoissa.
2000-luvun alussa musikaalihitiksi nousseen kappaleen muokkaamiseen näyttämölle otti osaa myös Brooksia kolme vuotta nuorempi kollega Thomas Meehan, kirjailija-toimittaja-käsikirjoittaja ja Brooksin vanha työtoveri. Tuttu mm. Avaruusboltsit ja To Be or Not To Be -projekteista.
Kokeneen Neil Hardwickin Helsingissä ohjaama The Producers on umpikierolla tavalla hauska juttu. Brooksin juutalaistausta (miehen oikea nimi on Mel Kaminsky) pitää pitää mielessä, kun suhteuttaa tarinaa maailmaamme.
Teos kertoo kahdesta tuottajasta, joista toinen on kokenut kettu ja toinen nuori kirjanpitäjä, joka haluaa tuottajaksi. Viimeksimainitun hurja oivallus, että flopilla voi oikeastaan tienata paremmin kuin hitillä, pistää tarinan pyörimään.
Saksalaissyntyisen uusnatsin Hitleriä ihannoiva teksti on kaverusten kaipaama ?maailman huonoin näytelmä?. Sen toteuttajaksi haetaan mahdollisimman tumpelo ohjaaja ja homman pitäisi olla varma nakki.
Kristiina Drewsin ja Jukka Virtasen osuvasti suomentama musikaali on täynnä hauskoja rooleja, jota toteuttamaan on valittu kokeneita eri-ikäisiä tähtinäyttelijöitä. Esko Roine on veteraanituottaja Max Bialystock ja Antti Timonen nuori Leo Bloom. Risto Kaskilahti esittää uusnatsikirjailija Franz Liebkindiä, Santeri Kinnunen ohjaaja Roger de Brisiä, Lari Halme edellisen assistenttia Carmen Ghiaa. Esityksen todellinen löytö on ruotsalaisbimbo Ullaa näyttelevä Anna-Maija Tuokko, joka on saatu kovasti Marilyn Monreon näköiseksi ja bongattu taloon Komediateatteri Arenasta.
Parissa kohdin sorrutaan ylinäyttelemiseen mutta kaiken kaikkiaan homma pysyy hienosti hanskassa. Huippuluokan teatterikone tuottaa Tokoinrannan teatterissa taas kerran riemukaan ja nautittavan viihdepläjäyksen, joka ei kalpene edes ulkomaisten megaproduktioiden rinnalla.