Arvio: Spring Awakening
Kevät herättää
Paketissa ovat lähes kaikki nuoria kuohuttavat asiat: seksuaalinen herääminen, rakastuminen, luvaton seksi, itsetyydytys, insesti, itsemurhat, kaksinaismoralismi, teiniraskaudet, homous ja abortti.
Mutta kun tämä kaikki tarjoillaan erinomaisen näyttelijätyön, hyvän musiikin ja taitavan ohjauksen voimin, lopputuloksena on harvinaisen nautittava rock-musikaali.
Helsingin kaupunginteatterin suurelle näyttämölle tuotu Spring Awakening yllättää. Saksassa vuonna 1891 ilmestynyt Frank Wedekindin näytelmä Frühlingserwachen aiheutti aikanaan valtaisan skandaalin, ja näytelmä joutui vuosikymmeniksi esityskieltoon. On helppo ymmärtää, miksi. Aikakautena, jolloin haikara toi vauvat ja seksi oli vain aviovaimojen ikävä velvollisuus, Wedekindin on täytynyt olla kauhukakara.
Wedekindin tekstiin perustuva musikaali sai ensi-iltansa Broadwayllä 2006, ja Euroopan ensi-ilta oli Lontoossa tällä viikolla.
Neil Hardwickin ohjaamassa ja Sami Parkkisen suomentamassa musikaalissa esiintyy 19 pääosin nuorta näyttelijää. Heidän nuoruutensa, intonsa ja vilpittömyytensä tekevät musikaalista uskottavan ja tunteista tunnistettavia, kaiken ikäisille.
Kaupunginteatteri ei suosittele esitystä alle 15-vuotiaille eikä herkille aikuisille, mutta rehellisemminkin sen voisi sanoa. Jos ei kestä katsoa paidan alla tapahtuvaa itsetyydytystä, ei kannata vaivautua katsomoon. Murrosikäinen sen sijaan saa näytelmästä hyvät eväät keskusteluille keittiön pöydän ääreen – jos vain vanhempien kantti kestää.