Arvio: Next to Normal
Melkein tavallinen perhe
Vauhdikas ja koskettava musikaali Next to Normal hypnotisoi katsojan
mukaansa alkuminuuteilta asti, ja pitää otteessa koko esityksen ajan.
Sanomaltaan koskettavassa ja toteutukseltaan vauhdikkassa esityksessä katsoja hengittää näyttämön tahtiin, eikä Studio Pasilan pienessä tilassa pääse tunteitaan karkuun; esitys sulattaa pinnan ja vapauttaa kyyneleet.
Broadway-näytelmässä ydinperhe sairastaa salaisuuksiaan ja potee puhumattomuuttaan. Bipolaariseksi diagnosoitua äitiä hoidetaan lukuislla lääkecoktaileilla ja sähköshokeilla. Huonolla menestyksellä.
Koko perhe sinnittelee arjen keikkuvassa veneessään rakkauden, luopumisen, ilon, surun, tarpeiden, syyllisyyden ja toivon ristiaallokossa. Toisiaan kuulematta ja kohtaamatta.
Yltiöpositiivisuutta, elämänhallintaa, itsekkyyttä ja itsensä toteuttumista ihannoivan aikamme vastavoimana musikaali kyseenalaistaa viisaasti: ”miks’ elämä ei sattua sais” ja ”miks’ olemme kuin elämä ei hullua ois”.
Ja muistuttaa: ”joskus toivo vain on turhaa”, ”ei utuista kirkkaaksi lääkkeillä saa”, ”vain haaveissa elämä ja onni täydellistä on”, ”ei rakkaus ole sokea vaan hullu” ja ”mä nousen ja aamun nään – me taistellaan”.
Laulurooleissa loistavat Tuukka Leppänen (poika), Jonna Järnefelt (äiti), Vuokko Hovatta (tytär), Juha Junttu (isä), Petrus Kähkönen (poikaystävä) ja Antti Timonen (tohtori). Pieni miinus käännöstekstin ajoittain teennäisestä ääntämisestä.
Orkesterissa hurmaavat Lasse Hirven johdolla Jari Nieminen / Jarmo Nikku, Kaisa Ivars / Kukka Lehto, Mario Göbel / Tiia Lehto, Eeva Koivusalo / Pekka Korhonen ja Mongo Aaltonen / Sami Koskela. Orkesterin osuus on enemmän kuin puolet näytelmää!