Arvio: Kipupiste
Helsingin Kaupunginteatteri: Kipupiste (3.10.2013)
Mikä? – Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin käsikirjoittama Kipupiste. Suomennos Liisa Urpelainen, ohjaus Kari Heiskanen
Kuka tai ketkä? – Helsingin Kaupunginteatteri.
Miten? – Kipupiste kertoo viime vuosituhannen loppupuolella tapahtuneesta näytelmäkirjailija Lars Norénin (Jouko Klementtilä) vankilateatteriprojektista. Projektin idea lähti kolmelta Ruotsin vaarallisimmilta vangilta. Carl (Niko Saarela), Mats (Sampo Sarkola) ja Tony (Tommi Rantamäki) saavat käännytettyä epäluuloisen Norénin pään ja syntyy huippusuosittu esitys 7:3, joka päätetään viedä myös vankilan ulkopuolelle, Riksteaternin kiertueelle.
Bengt Ahlforsin ja Johan Bargumin käsikirjoitus perustuu Elisabeth Åsbrinkin kirjaan Smärktpunkten.
Mikä onnistui? – Kari Heiskasen ohjaus ja sovitus on intiimi ja varsin onnistunut. Heiskanen tarjoaa 1,5 tunnin ajan tiiviin esityksen, jossa ei ole liikaa ylimääräistä eikä turhaa. Heiskanen on karsinut esityksestä turhan pateettisuuden pois, kaikki on kliinistä ja sen kautta uhkaavaa. Onnistuneimpia kohtauksia on poliisien kertoma ampumavälikohtaus, joka on toteuttu hienovaraisen tyylitellysti.
Näyttelijät ovat omaksuneet Heiskasen ohjauksen hyvin. Saarela, Sarkola ja Rantamäki muodostavat ilmapiiriltään sähköisen kolmikon. Leenamari Unho ja Marjut Toivanen vakuuttavat vankilan edustajina.
Pienen näyttämön katsomo on asetettu ringiksi traagisten tapahtumien ympärille. Antti Mattilan lavastus on yhden tason, penkkien, pöydän ja auton varassa. Pyörön hyödyntäminen rytmitti ja toi mielenkiintoisia näkökulmia esitykseen.
Mikä taas ei? – Esityksen loppupuolella dramaturgia alkaa hajoamaan. Esimerkiksi poliisin avovaimon puheenvuoro jää varsin irralliseksi.
Mitä jäi käteen? – Esitys loppui yhtäkkiä. Tuntui että olin nähnyt esityksestä vain pintaraapaisun. Olisin halunnut nähdä lisää! Vankilateatteriprojekti vaikutti kiinnostavalta, ja olisi ollut kiinnostavaa kuulla mitä vangeille kävi projektin jälkeen.
Miete/ajatus/kysymys? – Harmittavan vähän oli katsojia torstai-illan esityksessä. Eikö tämänkaltaiset esitykset vetoa valtaväestöön? Minä voin ainakin lämpimästi suositella esitystä epäilijöille: menkää ja nähkää hyvin tehtyä draamaa!
Tähdet? – Neljä tähteä. Kiitos