Arvio: Hiirenloukku
Hiirenloukku tuli Helsinkiin
Hiirenloukku on Agatha Christien kirjoittama näytelmä. Nyt sen voi nähdä Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä.
Agatha Christien Hiirenloukku on todellinen klassikko. Se sai ensi-iltansa Lontoossa vuonna 1952. Siitä alkaen sitä on esitetty katkeamatta Lontoossa. Ihan huikeaa!
Hiirenloukun tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Englannin maaseudulle. Mollie (Elina Keinonen) ja Giles (Severi Saarinen) ovat nuoripari, joka näytelmän alkaessa ovat avaamassa majataloa perintökartanoonsa.
Ensimmäiset vieraat saapuvat majataloon. Sitten tulee lumipyry, jonka vuoksi liikenne on seis, puhelin ei toimi jne.
Koska kyse on dekkarista, tietysti joku kuolee. Yksi vieraista, rouva Boyle (Helena Haaranen) löydetään kuolleena. Ilkeäsanainen rouva koki kohtalonsa. Kuka on murhaaja?
En tietenkään paljasta murhaajaa, kuten esityksen alussa meille katsojille sanottiin.
Hiirenloukun juonikäänteet ovat Agatha Christielle tyypilliset: jossain vaiheessa tuntuu, että kuka tahansa voisi olla murhaaja. Jokaisella on jotain salaisuuksia.
Miika Murasen ohjauksessa näytelmä kunnioittaa Agatha Christien perintöä. Mielestäni roolitus on onnistunut hyvin. Christopher Wreninä Sauli Suonpää on sopivasti erikoinen heppu. Helena Haarasen rouva Boyle on suorastaan hyytävä. Risto Kaskilahden, Sanna-June Hyden ja Santeri Kinnusen olemukset ja esiintymiset sopivat erittäin hyvin roolihahmoihin. Joel Hirvosen ylikonstaapeli Trotter selvittelee murhaa tarmokkaasti.
Pidin myös Katariina Kirjavaisen lavastuksesta ja Laura Dammertin puvutuksesta. Niissä oli 1950-luvun henkeä.
Hiirenloukku on hyvällä tavalla perinteistä teatteria. Kaiken kaikkiaan kelpo esitys.