Arvio: Kaasua, komisario Palmu!
Arvio: Komisario Palmu hellii nostalgiannälkäisiä teatterissa
Helsingin Kaupunginteatterin tulkinta Kaasua, komisario Palmu! -elokuvasta on uskollinen mustavalkoajan tunnelmalle.
Helsingin Kaupunginteatterissa on hypätty ajassa taaksepäin liki 60 vuotta – aikaan, jolloin Kaasua, komisario Palmu! -elokuva sai ensi-iltansa. Mika Waltarin romaaniin pohjautuva elokuva on sovitettu näyttämölle kaikkien nostalgiannälkäisten suureksi iloksi.
Komisario Palmu (Kari Väänänen) sekä etsivät Virta (Heikki Ranta) ja Kokki (Petrus Kähkönen) alkavat selvittää aluksi onnettomuudelta vaikuttavaa kuolemantapausta, joka paljastuu pian huolella suunnitelluksi murhaksi. Rikkaan vainajan varoja havittelee niin moni, että tappavan kaasuhanan olisi voinut jättää auki lähes kuka tahansa äkkipikaisenakin tunnetun rouvan lähipiiristä.
Helsingin Kaupunginteatterin versiossa komisario Palmua ei ole viritetty 2010-luvun lopun kanavalle, vaan tunnelma aina näyttelijöiden puhetyylistä lähtien on lainattu mustavalkoelokuvien ajalta. Vaikutelmaa korostetaan entisestään lavasteisiin heijastettavilla nykivillä videopätkillä.
Oman pikantin lisänsä esitykseen tuo viisihenkinen jazzyhtye, jota ei ole piilotettu orkesterimonttuun vaan nostettu oikeutetusti näkyville. Äänimaailmaa täydentävät liioitellut ääniefektit, jotka kutkuttavat yleisön nauruhermoja.
Esityksen herkkupaloja ovat pienet laulupätkät, joista kumpuaa utuista kapakkatunnelmaa ja toisaalta vanhojen elokuvien tahatonta komiikkaa. Erityisesti taiteilija Kurt Kuurnan rooliin heittäytynyt Miiko Toiviainen ansaitsee kiitoksen laaja-alaisesta äänestään ja sen taivuttelusta.
Helsingin Kaupunginteatterissa on hyvin sisäistetty, että pyörää ei pidä joka kerta keksiä uudelleen. Vanhaa klassikkoa ei tarvitse revitellä moderniin ulkomuotoon, vaan pienin lisämaustein terästetty tulkinta on juuri se mitä yleisö janoaa ja ansaitsee.
Kaasua, komisario Palmu! Helsingin kaupunginteatterissa 18.5. saakka.