Aina

Studio Elsa
Premiere 20.3.2009
1 h 15 min, no intermission
Children 11 e

Note: No longer in repertoire!

Cast: Rauno Ahonen, Vuokko Hovatta, Jouko Klemettilä,
Vappu Nalbantoglu, Aino Seppo, Hannes Suominen

Director: Olka Horila
Scenography and costumes: Annukka Pykäläinen

Gallery

Kolme värikkäisiin takkeihin pukeutunutta ihmistä seisoo lähekkäin tuijottaen eteenpäin yllättynein tai uteliain ilmein. Heidän takanaan näkyy graffitilla päällystetty seinä hämärässä valaistuksessa.

Kaksi ihmistä seisoo liitutaulun edessä ja katsoo ylöspäin yllättyneinä. Toisella on vihreä takki, keltainen ruudullinen hame ja neulomyssy, toisella sininen takki ja harmaa hattu, ja hänellä on pehmolelu ja oranssi laukku.

Kaksi pipoon pukeutunutta ihmistä istuu pöydän ääressä. Toinen on kyyristynyt pöydän viereen ja katsoo ylöspäin, kun taas toinen istuu pöydän ääressä ja katsoo sivulle. Taustalla näkyy liitutaulu, johon on raapustuksia.

Vihreään takkiin, punavalkoiseen kukkatakkiin ja keltaiseen neulomyssyyn pukeutunut nainen seisoo satunnaisilla valkoisilla raapustuksilla päällystetyn liitutaulun edessä, katsoo hieman sivulle ja hymyilee.

Nuori nainen, jolla on keltainen ruudullinen hame, vihreä takki ja neulomyssy, seisoo dramaattisessa sinisessä valaistuksessa reppu selässään ja käsi ojennettuna puhelinpylväiden muodostaman taustan edessä.

Henkilö seisoo kädet ylhäällä, kun valkoinen konfetti putoaa hänen ympärilleen lavalla, ja neljä ihmistä taputtaa ja hymyilee hänen ympärillään. Koristeltu kakku ja jälkiruokia on pöydällä ryhmän edessä. Kohtaus vaikuttaa juhlalliselta ja iloiselta.

Reviews

Kotiliesi, 14.04.2009

Review

Essi Salonen

Coping with grief

Skenet.fi, 26.03.2009

Review

Maria Säkö

Helsinki City Theatre’s Always is a children’s theatre for school-age children, the message of which is aimed at adult audiences. The loss that has befallen the family has plunged the mother into depression. Grief and the joys of everyday life set the rhythm of the family’s survival story nicely acted.When a children’s play is based on a great tragedy, the solution involves a lot of risks. One of them is to subject the entire performance to tragedy so that nothing else in the whole speaks to, attracts or surprises the little viewer. At the other end of the spectrum, children’s stories are left to too small things: they tell about how a doll disappears, even though in the lives of real children, mothers and fathers often disappear. But still: the loss and discovery of a doll are also big things in a child’s world. Operating on scales is a delicate sport, but Helsinki City Theatre’s play Aina succeeds in this. One striking feature of modern children’s stories is the discussion of mental health problems. The environment itself is safe and middle-class, but the world is still full of inexplicable threats. Mental health problems also come up in Aina . The death of her father has led to her mother’s (Aino Seppo) depression. The family’s 11-year-old Aina (Vuokko Hovatta) runs her own and her 4-year-old little brother Aarre’s (Hannes Suominen) everyday life. At school, she has to answer her classmates’ questions about her father’s fate, and she also has to lie to her friendly uncle next door that everything is going well at home.

Turun Sanomat, 22.3.2009

Review

Eeva Kemppi

There is always light after grief

Kansan Uutiset, 27.03.2009

Review

Anni-Helena Leppälä

Longing for an adult

Helsingin Sanomat, 22.03.2009

Review

Suna Vuori

When the child’s crying is left behind by the motherThere is always a gentle play about grief and survival

Comments

Tämä on esitys ihan kaikille ,ikää katsomatta.Kiitos kaunis koko työryhmälle!Tätä tahtoo lisää!

Aina oli nappiesitys äidille ja kolmelle 9-vuotiaalle tytölle. Juuri oikeassa suhteessa surullisia ja traagisia asioita sekä kuitenkin mukavan tunnelman jättävää optimismia. Osuva huumori kruunasi kaiken. KIITOS LOISTAVASTA TEATTERIELÄMYKSESTÄ!'Tullaan varmasti toistekin'

Aina näytelmässä parasta oli Ainan pikkuveli Aarre, koska arre oli hauska. Sitten myös se sijainen oli hauska, kun se yritti esittää Ainan isää. Kalle oli hauska kun se oli semmoinen kovis ja se ydellä tunnilla sanoi koko ajan seksi,seksi,seksi. Jennyn äiti ei osannut pitää Jennylle kuria, koska mun mielestä Jennyn äiti oli "pissis" T:saga

Kalle, Aina ja Pikkuveli Aarre oli tosi hauskoja. Aina oli hyvä esittämään yksitoista vuotista tyttöä. Kalle olli hauska, koska se söi kuulokkeita ja oli yhessä vaiheessa "ällö". Se oli ällö kun se kysyi että: onko tää joku seksi juttu vai? Ja sit se sanoi kun se kantoi niitä tuoleja niin se hoki että: seksi,seksi,seksi. Pikkuveli Aarre oli hauska, kun se kokoajan kysyi että "mikä on elämä" ja, että se sanoi sille hohtavalle tyypille näin: Sä oot pimee! Ja sit se vastas että: jaa että mä oon pimee. Sitten Aina vaan nauroi!!! :) Jenni oli aika mököttäjä mutta se oli hyvä kun se joutui kaappiin niin sen äiti tuli lohduttaa sitä siihen sen kaapin oven eteen ja sit sekin joutui kaappiin. T:Leea

Olimme eilen katsomassa AINAA!! Täytyy sanoa, että kyllä tuli hyvälle mielelle siitä esityksestä.Kaikki näyttelijät olivat mainioita.PIKKU-AALO oli tosi hellyyttävä.Suosittelen KAIKILLE
T: mellu

Missä olivat Ainan äidin ystävät? Kuinka hän oli niin yksin?

Näytelmä kertoi miten erilaista on elää ilman isää.

Parasta
1 Kallen vitsit
2 Aarteen vitsit

Parasta minusta oli, kun Kalle osoitti jalalla kohtaa ja kysyi Ainalta: - Miks sä aina seisot tos?
Toinen asia oli hauskaa, kun Jenni sai aina uusia vaatteita ja uuden kännykän. Ja kun Jenni opetettiin käyttäytymään laittamalla Jenni kaappiin.

Parasta oli se, kun Aarre koko ajan sano sille äidille että saanko tulla sun viereen nukkumaan jos näen hirviöitä. Ja kun se Kalle siinä yhes vaihees sano koko ajan Täh!

Kaunis kertomus reippaasta - liian reippaasta - tytöstä, jonka tielle sattuu ymmärtäviä aikuisia, kun äidiltä on voimat loppuneet.
Lapsikatsojille oli omat ilon ja surun tasonsa, aikuisille jäi tulkittavaksi isän itsemurha ja äidin alkoholismi. Herätti tunteita, se on elämää. Vuokko on Aina ihana!

Hyvää lasten teatteria, kiitos!