Äiti meidän

Pieni näyttämö
Premiere 23.1.2003
2 h 25 min
EUR 18

Note: No longer in repertoire!

Cast

Eeva-Liisa Haimelin
Ritva Koskensuu
Marja-Leena Kouki
Tiia Louste
Marjatta Raita
Ursula Salo
Aino Seppo
Marjut Toivanen
Leenamari Unho

Translation and direction
Tytti Oittinen

Set design Maija Louhio

Costumes Sari Salmela

Lights Juhani Leppänen

Sound Antero Mansikka

“Mommy touches us deeply”

Iltalehti / Soila Saroniemi 24.1.2003

” Marjatta Raita’s literature lecturer is also delicious, who at first enjoys it when her husband, who lives apart, doesn’t mess up the home, but eventually gets frustrated when everything is too tidy.”

Aamulehti / Anne Välinoro 24.1.2003

Reviews

Kätilö-lehti, 03-2003

Review

Eriikka Sailo

Childbirth, maternity and Breast cancer OUR MOTHER IS A play about women for women. Drama deals with the highlights of a woman’s life, moments that touch, stop. All the actors are women, there are no men to be seen, but men are talked about all the time and a lot. Pros and cons of former and present men weighed. A newly in love woman shares a tickling, lustful novelty charm of empathetic and even slightly jealous girlfriends . Nine women and nine different Careers The women of the play gather together to spend Have a nice ladies’ evening. The hostess of the evening, Riitta, has invited her friends and loved ones to say that they have breast cancer. The information comes as a complete surprise almost everyone, except for the lady’s own daughter Elina, who shines with her absence, she thinks that her mother has not deserved her attention. Riitta has been a busy career woman all her life and has not had time to concentrate to his daughter. Her daughter has just become a mother. but his own mother I didn’t have time to go to the hospital to greet them. All women think through their lives and successes. Fame is high but motherhood does draw the longest straw. Have I succeeded? As a mother Career woman Riitta feels great guilt failures as a mother, and then other signs of success don’t help, I have to go back to the basics. Riitta begs her daughter for forgiveness and the opportunity to start over. “I could bake a bun” is the mother’s desperate line. The illness strangely sets the values in place. Riita’s daughter Elina is consciously made different choices in their lives. She is a housewife and enjoys in peace about their children and family life. A play about women The play as a whole is nicely designed women and men who understand women. The sets are beautiful, graceful park landscapes and beautiful table settings. Women’s outfits are a significant stylish, emphasize the personality of each wearer and are a delight for the viewer. I’ll get ideas for my own costumes as well. Women’s strong energy and The stage radiation gives the audience strength and carries the play as if it were real life. Yes It’s great to see the strong connection between women and the power of motherhood on stage through the play. Motherhood is one of the greatest things in life.

Review

Soila Saroniemi

When the themes of the play are parenthood, love life, career choice, death encounter and illness, neither the actors nor the spectators get away with just a little. Norwegian writer Lene Therese Teigen is said that he wanted to write a demanding text for the play Mother ours – Mater Nexus.On the small stage of the Helsinki City Theatre on Wednesday The play, which premiered, is captivatingly dense: nine women as mothers, sisters, daughters, friends and partners. At the beginning of the play the surface is beautiful and joyfully bubbly, but the roughness and the The spectrum of emotions is soon revealed. Friendship hides jealousy, motherhood selfishness, loneliness for independence. Everyone has lost their lives and everyone needs love and acceptance the most in the end, whether they came from a spouse, child or mother.Teigen wrote his plays for nine women, each of whom life story is presented as equal. There is not one thing in the play protagonist, even though Tiia Louste as a career missile and mother is at the beginning of the story’s central figure. The surprise party he organizes begins with a reunion with joy, but it takes a really surprising turn. The façade is starting to fall one after the other and the challenging rebuilding of relationships begins.Even though Mother Ours is a demanding play and brings to the surface a lot of own questions, its undertone is not gloomy. After all, life is a part of disappointments, losses, and finally death. In addition to them, there are only remember to live, rejoice and, above all, share life with loved ones. The photographer, played by Marja-Leena Kouki, is freed from her great grief when she dares to face it in the play Our Mother.

Comments

Sai ajatteleman!!!!! Äitini kanssa itkettiin yhdessä. KANNATTAA KATSOA!!!

Kävin katsomassa minäkin ja en pitänyt tupakanpoltosta,liekö se laitettu näytelmääm näyttelijöiden omasta pyynnöstä ns.hermosauhuksi?Juopottelu oli kai hauska osio,itse olen raitis ja humalaiset naiset kammottaa...mutta elämys esitys silti oli.pidin aino seposta livenä.Nais energiaa ,kerrakseen,ja viulistin"onpas täällä kuuma"repliikit sai minut hilpeäksi...KANNATTAA KATSOA.

Äiti meidän näytelmä oli paljon ajatuksia herättävä, ajatukset askartelevat äitinä olemisen tärkeästä ja vaikeasta tehtävästä.Tupakointi näytelmässä oli huono ja ikävä asia, samoin sen kuvaama juopottelu oli naisia alentava.Matkaseurueessamme oli henkilö joka kärsi tupakansavusta niin, että oli tukehtua teatterista lähdetyämme.Henkilökohtaisesti minua kauhistutti näyttelijöiden savuttelu jos he sairastuvat, niin onko kysymyksessä työstä johtuva invalisoituminen, siinä olisi ennakko tapaus ehkä työn vaatimusten invalitusoitamisesta.Hyvä ja puhutteleva näytelmä, ehkei kuitenkaan allergisille ja savusta kärsiville.

Olen harvoin lähtenyt teatterista niin mitäänsanomattomana kuin tämän esityksen jälkeen. En saanut esityksestä mitään irti. Esitys ei "kantanut". Tämä ei varmasti johtunut näyttelijöistä, mutta jotain siitä puuttui.

Näin "Äiti meidän" 19.2. ja - harvoin olen kokenut teatteriarvostelun olleen niin väärässä kuin HeSan arvostelu ko.esitykestä. Onneksi en antanut arvostelun ohjata valintaani (kuten usein teen!). Näytelmä oli toimiva naisteksti, aito naisnäkökulmateksti, jota lavastus nöyrästi tuki.Samoin näyttelijöiden läsnäolo vahvasti omassa roolissaan, näkyvillä näyttämöllä yhtäaikaisesti, tuki loistavasti naisen valintojen ja elämänkaariratkaisujen koko kirjoa. Teatteri oli totta! Yleisön ja näyttämön välinen kuilu oli lähes olematon; tuntui kuin moni meistä olisi vain voinut kävellä ruokapöydän äärelle ja tuoda tarinansa mukaan... Ennustan teille moniksi vuosiksi näytäntökertoja. Ja vieläkin harmittelen em. kritiikkiä; asiat voi nähdä monella tavoin, mutta mielestäni ko.kritiikki teki nimenomaan vääryyttä näytelmälle ja sen tekstille. - KIITOS TEILLE! Irja Askola

Erittäin koskettava esitys - hyvä näyttelijätyö. Katsojien kyynelistä päätellen loppu osui ytimeen.En tunnistanut samaksi näytelmäksi, josta HeSan arvostelussa puhuttiin. Onneksi luin sen vasta jälkeenpäin.

Todella hyvä - koskettava ja hauska! Hyvät näyttelijät - upea kokemus, harvoin itken ja nauran teatterissa!

Tämä näytelmä on oiva esimerkki siitä kuinka kaikki loksahtaa paikoilleen muodostaen vahvan kokonaisuuden.Hyvin kirjoitettu teksti,hyvä ohjaus ja näyttelijätyöt jotka ovat toisiinsa nähden tarpeeksi erilaiset.Tiia Louste tekee vahvan roolin,Marja-Leena Kouki kouraisee katsojaa vähäeleisyydessään ja Eeva-Liisa Haimelinin viulutaiteilija on unohtumattoman upeaa työtä.Eivätkä huonoja ole muutkaan!Näytelmä kestää useammankin katsomisen!Terv:Ensi-illassa istunut ihastunut katsoja.