Amadeus

Lilla Teatern
Ensi-ilta 30.1.2009
2 h 50 min.
29 e

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Director: Erik Söderblom
Set design: Kaisa Rasila
Costumes: Sari Salmela
Lighting: Jan-Erik Pihlström
Sound: Eradj Nazimov

Cast: Sampo Sarkola (Mozart), Pekka Strang (Salieri),
Lilga Kovanko, Rabbe Smedlund, Joachim Wigelius, Nina Kaipainen,
Patrick Henriksen, Emil Holmström, Joonas Ahonen, Kaisa Ranta,
Ilona Jokinen, Carl Öhman (Emperor Joseph II)

Galleria

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää, joilla on taidokkaat 1700-luvun puvut; kaksi miestä seisoo puhumassa, ja vaaleanpunaiseen pukuun pukeutunut nainen, jolla on kädessään viuhka, istuu tuolilla ja katsoo sivulle. Heidän yläpuolellaan roikkuu valonjohtoja.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää koristeellisissa 1700-luvun puvuissa; toisella on musta-kultainen puku ja toisella vaaleanpunainen-valkoinen puku, molemmilla on valkoiset peruukit, ja he seisovat tyylikkään, punapehmusteisen tuolin vieressä dramaattisessa valaistuksessa.

Kaksi näyttelijää näyttämöllä 1700-luvun taidokkaissa puvuissa; toinen mustapukuinen seisoo pöydän ääressä, jossa on kultaisia hedelmätarjottimia, kun taas toinen vaaleanpunaiseen ja valkoiseen pukeutunut näyttelijä elehtii vilkkaasti dramaattista, koristeltua kulissia ja kultaisia tuoleja vasten.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää, jotka ovat pukeutuneet taidokkaisiin 1700-luvun pukuihin. Valkoiseen pukuun pukeutunut nainen hymyilee, kun kaksi miestä, toinen mustiin ja toinen valkoisiin pukeutunut, kamppailevat köyden kanssa kivijalustan lähellä. Lavastus vaikuttaa koristeelliselta ja dramaattiselta.

Ryhmä näyttelijöitä, joilla on taidokkaat 1700-luvun puvut ja korkeat peruukit, seisoo pöydän ympärillä, jossa on koristeellisia koristeita, yksi istuu ja muut seisovat, dramaattisessa teatterikohtauksessa, jossa on tumma valaistus.

Lavalla esiintyy neljä näyttelijää taidokkaissa puvuissa; kolmella on pitkät ruskeat takit, eläinhatut ja naamiot, kun taas keskellä oleva näyttelijä on pukeutunut valkoiseen mekkoon ja peruukkiin, ja hän vaikuttaa elävältä dramaattisessa kohtauksessa.

Lavalla esiintyy kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää. Yksi istuu jännittyneenä koristeellisessa punaisessa tuolissa, kun taas toinen, valkoisiin pukeutunut näyttelijä kohtaa vihaisesti valkoiseen kaapuun pukeutuneen ahdistuneen naisen lattialla ja painaa hänet maahan. Asetelma on dramaattinen ja jännittynyt.

Lavalla esiintyy joukko näyttelijöitä, jotka ovat pukeutuneet taidokkaisiin 1700-luvun pukuihin; jotkut istuvat, jotkut seisovat, ja heillä on dramaattiset ilmeet ja kultaiset, valkoiset ja mustat asusteet sumuista, teatterimaista taustaa ja tyhjiä tuoleja vasten.

Lavalla esiintyy kuusi näyttelijää koristeellisissa 1700-luvun puvuissa; yksi istuu kuninkaallisesti kultaisessa puvussaan, kun taas muut, mustiin tai valkoisiin pukeutuneet, seisovat tai istuvat hänen ympärillään dramaattisessa valaistuksessa.

Hämärästi valaistulla näyttämöllä kolme näyttelijää, joilla on taidokkaat aikakauden puvut ja peruukit, kurkistelevat maalatun taustan aukoista, kun taas toinen näyttelijä istuu edessä kyyristyneenä. Näyttämön yläpuolella roikkuu valonjohtoja.

Lavalla istuu neljä näyttelijää taidokkaissa 1700-luvun puvuissa. Yhdellä on kultaa, toinen käyttää viuhkaa, kolmas hoitaa ahdistuneelta vaikuttavan neljännen korvaa. Kohtaus on dramaattinen ja teatraalinen.

Kaksi näyttelijää näyttämöllä taidokkaissa 1700-luvun puvuissa; toisella on tumma kukkatakki, toisella vaaleanpunainen kirjailtu takki ja valkoiset housut, ja he elehtivät vilkkaasti. Taustalla näkyy valkoinen tuoli ja valonjohtoja.

Näyttelijät esiintyvät näyttämöllä taidokkaissa 1700-luvun puvuissa ja peruukissa. Yksi istuu edessä vakavana, kun taas toiset seisovat takana ja elehtivät dramaattisesti näyttämövalojen alla. Kohtaus vaikuttaa teatraaliselta ja dramaattiselta.

Lavalla esiintyy viisi näyttelijää taidokkaissa 1700-luvun tyylisissä puvuissa; yksi punatakkinen näyttelijä seisoo, kun taas muut kultaisiin ja tummiin asuihin pukeutuneet näyttelijät istuvat tai reagoivat dramaattisesti teatteritaustaa vasten.

Näyttelijät esiintyvät näyttämöllä taidokkaissa historiallisissa puvuissa, osa istuen ja osa seisten, jousivalojen valossa tummalla, dramaattisella taustalla, jossa on teatterin rekvisiittaa ja lavasteita.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää, jotka ovat pukeutuneet hienostuneisiin aikakauden pukuihin; mies seisoo naisen takana syleillen tätä, ja nainen laulaa nuottipöydältä yllään suuri violetti mekko ja mustat hansikkaat.

Lavalla on kolme esiintyjää, jotka ovat pukeutuneet taidokkaisiin 1700-luvun tyyliin sopiviin pukuihin; yksi henkilö tekee dramaattisia eleitä, toinen violettiin pukeutunut henkilö laulaa, ja kolmas soittaa kosketinsoitinta taustalla lämpimässä valaistuksessa.

Valkoiseen mekkoon pukeutunut nainen seisoo punaliivinen miehen päällä; hänen päänsä ja kätensä tulevat esiin lattiassa olevasta reiästä. Mies ojentaa leikkisästi kieltään naisen osoittaessa alaspäin, ja lähellä on rikkinäinen kori.

Lavalla seisoo kaksi näyttelijää koristeellisissa 1700-luvun puvuissa hymyillen ja keskustellen. Toisella on tumma kukkatakki ja mustat housut, toisella vaaleanpunainen, kuviollinen takki ja valkoiset housut. Molemmilla on muotoillut peruukit ja dramaattiset ilmeet.

Vaaleanpunaiseen kukkatakkiin, kermanväriseen liiviin ja valkoisiin housuihin pukeutunut henkilö, jolla on puuteroitu peruukki, pitelee pulloa hymyillen lavalla; toinen tummiin aikalaispukuihin pukeutunut henkilö seisoo taustalla.

Koristeellisiin vaatteisiin pukeutunut henkilö polvistuu näyttämöllä ja koskettaa otsallaan lattiaa hajallaan olevien paperiarkkien päällä, ja värikäs valaistus korostaa dramaattista kohtausta.

Koristeellisiin vaatteisiin pukeutunut henkilö polvistuu lavalle ja nostaa dramaattisesti yhden käden. Lattiaa peittävät hajallaan olevat paperiarkit, ja kaksi tyhjää tuolia istuu hämärässä, sinisellä valolla valaistussa taustassa.

Kultaiseen koristeelliseen pukuun pukeutunut henkilö seisoo, kun toinen, punakuvioinen takki ja valkoinen peruukki yllään, polvistuu ja puristaa kätensä yhteen. Taustalla liikkuu kaksi muuta hahmoa teatterilavalla.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää koristeellisissa puvuissa; toinen tummassa, kimaltelevassa takissa pitää kirjaa auki toiselle, jolla on hienostunut kultainen puku, ja toinen seisoo pienen pöydän ääressä, jonka taustalla on dramaattinen valaistus ja teatterin rekvisiitta.

Arviot

,

Arvio

MOZART IN SWEDISH Peter Schaffer wrote the play Amadeus in the 1980s, and a few years later came Milos Forman’s award-winning film. Erik Söderblom’s adaptation of the classic drama is made very music-rich – there is a skilled concert pianist and a soprano with a great voice on stage, points for them. Pekka Strang shines in the lead role, as the shivering Salieri, Sampo Sarkola as Mozart and Carl Öhman is the emperor in his place. Special thanks are due to the visual appearance of the performance, including its costumes and lights. There is a treat for the eyes and ears. Even a Finnish speaker keeps up with the rhythm very well.

Lue lisää

,

Arvio

MAGNIFICENT AMADEUS AT LILLAN

Lue lisää

,

Arvio

MEDIOCRITY AND THE MASTER “Keep Your friends close, but Your enemies even closer”. In this saying, the plot balances in Peter Shaffer’s play Amadeus, which is now being shown at Lilla Teatern. In the library there is a red velvet armchair. In it, Antonio Salieri has sat down to devote himself to his only vice, gluttony in biscuits, macaroons, sweets and marzipan. Otherwise, he is a virtuous man. The disheveled, hysterically laughing Constanze storms into the room, closely followed by a hyperactive Mozart in a neat, red outfit. The couple does not see Salieri in the armchair and he involuntarily and embarrassingly follows the vulgar, at the same time childish erotic game that takes place on the library floor. Mozart is an adult child who has never left the anal stage. For Salieri, who even before the meeting felt threatened by the new messiah of the concert halls, this will be the straw that almost breaks the camel’s back. “God, why do you give your voice to him, but not to me?” This is Mozart’s and Salieri’s first meeting, and gradually a long, rather complicated story of a mediocrity and a prodigy, and of envy, is unfolded. Although the story takes place in Vienna at the end of the 1700s, it can easily be linked to today’s competitive career society. Both Salieri and Mozart want to be the best, but one has to fight hard and sacrifice a lot to reach even half as far as the other. The other doesn’t have to struggle at all, the music comes naturally to him. Salieri’s delicate problem lies in the fact that he honestly adores Mozart’s musical genius (he is also the only one who fully understands music), but at the same time wants to do everything to counteract his success. Through his social position, he also succeeds in his insidious intent, but quickly realizes that the power he has can neither make Mozart a worse composer nor himself a better composer. Of the two, it is not Salieri who will be remembered by future generations.

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja