Evita

Suuri näyttämö
Ensi-ilta 2.2.2006
2 h 15 min
Stalls 49 euros

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Music: Andrew Lloyd Webber

Lyrics of the songs: Tim Rice

Translation: Mikko Koivusalo

Control: Kurt Nuotio

Musical Supervisor: Nick Davies

Production: Kari Junnikkala

Costumes: Sari Salmela

Choreography/ assistant director: Markku Nenonen

Conductor: Henrik Wikström

Lighting design: Mika Ijäs

Sound Design: Eradj Nazimov and Jyrki Sandell

Cast: Maria Ylipää / Vuokko Hovatta, Sami Hintsanen, Petja Lähde / Sami Hokkanen, Sari Haapamäki, Juha Jokela, Mikko Jokinen, Kirsi Karlenius, Kristiina Kattelus, Mika Keitel, Pauliina Kiuru, Aarni Kivinen, Ilkka Kokkonen, Timo Kurvi, Teemu Mustonen, Heidi Naakka, Antti Nieminen, Tuula Niiranen, Samuli Nordberg, Emilia Nyman, Jarkko Nyman, Sami Paasila, Roope Pelo, Tiina Peltonen, Peter Pihlström, Lauri Pulakka, Leena Rapola, Gary Revel, Annina Rubinstein, Raili Ruutu, Elina Silander, Laura Taimisto, Antti Timonen, Inka Tiitinen, Leenamari Unho, Sami Uotila, Mikko Vihma, Juki Välipakka

Galleria

Ryhmä vintage-tyylisiin pukuihin pukeutuneita esiintyjiä tanssii ruudullisella näyttämöllä iloisesti yhteen sovitettuna, ja taustalla näkyy elinvoimainen violetti kaupunkikuva.

Nainen lumoavassa valkoisessa tanssiaispuvussa, pitkissä hanskoissa ja kimaltelevissa koruissa seisoo tyylikkäästi portaiden vieressä poseeraten tummaa taustaa vasten.

Valkoiseen olkaimettomaan mekkoon ja pitkiin hanskoihin pukeutunut nainen laulaa intohimoisesti lavalla, kädet ojennettuina, vintage-mikrofonien takana tummalla taustalla.

Pukumies koskettaa naisen leukaa, kun he seisovat lähekkäin mikrofonien takana lavalla. Naisella on valkoinen puku ja käsineet, ja molemmat näyttävät esiintyvän dramaattisessa kohtauksessa.

Lumoavaan valkoiseen pukuun ja hanskoihin pukeutunut nainen laulaa intohimoisesti lavalla oleviin vintage-mikrofoneihin, joita valaisee kirkas valokeilavalo tummaa taustaa vasten.

Näyttämökohtaus, jossa näyttelijöillä on mielenosoituskylttejä, kaksi ihmistä keskellä näyttämöä ja yläpuolella roikkuvat suuret miehen ja naisen muotokuvat. Taustalla on tyyliteltyjä kaupunkirakennuksia.

Ruskeaan kukkamekkoon pukeutunut nainen hymyilee miehelle, jolla on kiiltävä musta kukkapaita, kun he keskustelevat lavalla, ja molemmat vaikuttavat vilkkailta ja keskustelevilta hämärässä taustassa.

Ryhmä värikkäisiin aikakauden pukuihin pukeutuneita esiintyjiä laulaa ja tanssii lavalla kirkkaissa valoissa, ja heidän takanaan on kaupunkimaisema. Kohtaus on vilkas ja energinen.

Ryhmä vintage-asuihin pukeutuneita esiintyjiä tanssii tarmokkaasti lavalla, jonka taustalla on violetisti valaistu kaupunkimaisema, keskellä ruskeaan mekkoon pukeutunut nainen.

Kukkamekkoon pukeutunut nainen tanssii kädet kohotettuna tummiin vaatteisiin pukeutuneiden miestanssijoiden ympäröimänä lavalla, jonka lattia on kuvioitu ja jossa on kaupunkitausta.

Valkoiseen sotilaspukuun pukeutunut mies ja kultaiseen mekkoon ja hanskoihin pukeutunut nainen tanssivat lähekkäin näyttämön valojen alla luoden dramaattisen ja intiimin tunnelman.

Pitkätakkinen ja punahattuinen mies pitelee matkalaukkua ja kättelee hymyilevää kuviomekkoon pukeutunutta naista, joka myös kantaa matkalaukkua, molemmat lavalla lämpimässä valaistuksessa.

Sotilaalliseen tyyliin pukeutunut esiintyjä seisoo näyttämön keskellä kädet levällään, ja häntä ympäröi eloisa, aikakauden pukuihin pukeutunut kokoonpano, joka laulaa ja osallistuu tarmokkaasti näyttämövalojen alla.

Valkoiseen paitaan ja vihreisiin housuihin pukeutunut esiintyjä seisoo näyttämön keskellä toinen käsi kohotettuna, kun taas joukko virallisesti pukeutuneita ihmisiä seisoo taustalla suuren, monitasoisen metallirakenteen alla.

Kaksi virallisesti pukeutunutta näyttelijää, toinen liivissä ja toinen valkoisessa puvussa, seisovat lähekkäin ja syleilevät toisiaan lavalla vanhojen mikrofonien takana ja katsovat toisiaan dramaattisessa valaistuksessa.

Valkoiseen olkaimettomaan mekkoon ja pitkiin hanskoihin pukeutunut nainen laulaa intohimoisesti lavalla kolmen vintage-mikrofonin takana kädet ojennettuina tummaa taustaa vasten.

Kaksi näyttelijää seisoo edessä ja nostaa kätensä kumartaen, kun muut pukuun pukeutuneet näyttelijät juhlivat ja heiluttavat sanomalehtiä taustalla teatterin lavalla.

Ryhmä vintage-asuihin pukeutuneita esiintyjiä, joilla on sateenvarjot kädessään, tanssii rivissä lavalla, ja taustalla on kirkkaasti valaistu kaupungin horisontti auringonlaskun aikaan.

Teatteriesitys, jossa näyttelijät ovat tummissa puvuissa ja lavalla on laulaja pitkässä puvussa. Heidän takanaan roikkuu suuri muotokuva valkoiseen sotilaspukuun pukeutuneesta miehestä, jota reunustavat punaiset verhot ja valkoisiin univormuihin pukeutuneet ihmiset.

Kultaiseen pukuun pukeutunut mies ja kultaiseen pukuun pukeutunut nainen seisovat yhdessä lavalla, kun taas toinen valkoiseen mekkoon ja mustiin sukkahousuihin pukeutunut nainen seisoo punaisen verhon ja matkalaukun vieressä ja tarkkailee heitä. Lava on hämärästi valaistu.

Valkoiseen sotilaspukuun pukeutunut mies ja lumoavaan kultamekkoon ja pitkiin hanskoihin pukeutunut nainen seisovat lähekkäin, melkein suutelemassa, dramaattisen näyttämövalaistuksen alla. Mies pitää valkoista hattua rinnallaan.

Che Guevara -tyyliseen asuun pukeutunut mies seisoo näyttämön keskellä, suu auki ikään kuin laulaisi tai puhuisi, ja hänen takanaan on useita ihmisiä, jotka elehtivät energisesti dramaattisessa valaistuksessa.

Oliivinvihreään sotilaspukuun ja barettiin pukeutunut henkilö seisoo näyttämön keskellä, ja taustalla on ihmisjoukko, joka vaikuttaa olevan dramaattisessa vuorovaikutuksessa teatterivalaistuksen alla.

Kukkamekkoon pukeutunut nainen seisoo näyttämön keskellä ja laulaa kädet levällään, kun useat vintage-pukuiset ihmiset poseeraavat dramaattisesti hänen ympärillään teatterivalaistuksessa.

Valkoiseen sotilaspukuun pukeutunut mies syleilee vaaleatukkaista naista, jolla on elegantti mekko ja pitkät kultaiset hanskat, kun he tanssivat yhdessä, molemmat vakavina ja keskittyneinä.

Joukko valkoisiin pukuihin pukeutuneita esiintyjiä, joilla on sateenvarjot kädessään, tanssii rivissä näyttämön poikki, ja heidän takanaan on lämpimillä valoilla valaistu kaupungin horisontti.

Vanhoihin juhlavaatteisiin pukeutuneet esiintyjät seisovat lavalla laulaen ja elehtien; heidän takanaan roikkuu suuri muotokuva valkoiseen sotilasunivormuun pukeutuneesta miehestä punaisia verhoja vasten.

Mustapukuinen nainen istuu punaisella sängyllä ja hymyilee valkoiseen paitaan ja sukkanauhoihin pukeutuneelle miehelle, joka seisoo vieressä säätämässä vaatteitaan. Kohtaus sijoittuu hämärästi valaistulle näyttämölle.

Arviot

,

Arvio

HELSINKI CITY THEATRE BRINGS EVITA TO LIFE EVITA – Saint, climber or marionette?Rarely has there been such a loved and hated person in history as Eva Duarte de Perón (1919-1952), the wife of Argentine President Juan Perón. Was Evita a saint, a power-hungry climber or her husband’s marionette? Helsinki City Theatre’s musical Evita presents Evita as a woman who had the reins in her own hands.

Lue lisää

,

Arvio

PROFESSIONAL MUSICAL WITH VISIONS Of course, it is tempting to make a musical, or opera for that matter, based on a historical fate. The advantage is the tickling of the documentary background; This has, at least in part, happened. The disadvantage, in turn, is the difficulty of penetrating under the skin of the protagonists in question, bringing them to life from both a real and a fictional point of view. This is especially true of the difficult hybrid genre of musicals and musicals with reality material often tend to feel wooden and superficial. This is also partly the case with one of the most successful of all time, Andrew Lloyd Webber’s and Tim Rice’s Evita (1978), which, despite a serious attempt, never fully gets its subject seriously into life. And yet it is a brilliant musical. One of Rice’s strongest librettos, which fruitfully confronts the private with the public. And, of course, the 30-year-old Lloyd Webber’s freshly multifaceted music, which is not yet bothered by the predictability that has come to characterize so many of his later scores. Imaginative lightingThe material is undeniably captivating – basically the same basic parameters as in Puccini’s Tosca: politics, sex and violence, even if the violence is toned down to a minimum and the sex is only hinted at – and offers an intellectually alert and dramatically alert director grateful opportunities to stage a socially engaged love story model indestructible.

Lue lisää

,

Arvio

EVITA CAN BE HEARD IN VUOKKO HOVATA’S VOICE A beautiful woman with a sufficiently vague past and ambitious in her current social position. No, the Helsinki City Theatre’s spring musical is not about Finland’s Minister of Culture Tanja Vienonen de Karpela, but about the wife of the former president of Argentina, María Eva Duarte de Perón, nicknamed Evita.THE COURSE OF LIFE’S LIFE beats the plot of soap operas, even South American telenovelas. Born in 1919, María Eva was an illegitimate child and the only one of the five siblings never recognized by her father. When he is in confirmation school, he leaves the village for the large and beautiful Buenos Aires – how and with what help he ends up there depends on the narrator. If you ask his family: innocently, under the protection of his mother and with the help of his own reciters, if you trust the story of the upper class: along the thigh and not just by blinking your beautiful eyes.CONTRADICTION is the common thread in Evita’s life: her life went from poor and despised conditions to the sweetest possible. As Madam President, she founded a foundation and distributed aid to the poor, but she herself wore Dior jacket suits and was involved in creating, or at least strongly beside accepting, a dictatorial system in which freedom of speech was not granted, at least not to opponents. The truth about Evita’s life will certainly never be fully revealed, as she has far too many opponents. Moreover, some are always more equal than others in historiography. The cards of an uneducated, young, strong-willed and beautiful woman are not the best in this game. , What is certain, however, is that Evita died of uterine cancer at the age of only 33, which is also part of her tragic life. Many think that Evita died as a saint, others think that she was a self-interest seeker who bankrupted the state. In addition to the national mourning declared for a month, the news was interrupted every night at 8:25 p.m. until 1955 and the overthrow of Juan Perón – Santa Evita had died in 1952 at that rung of the clock. HELSINKI City Theatre’s Evita is just as much of a musical as expected. Handsome, credible in his portrayal of the times, skillful, impressive, big, fluent and almost wasteful in his ideas and implementation. It doesn’t cling to the soul, but it moves swiftly and builds the role of Evita so nicely that the viewer can’t get away with it. You have to be a rather cynical rat if the story and the familiar songs don’t awaken at least a little inner outpouring in the viewer – even when sung from Evita’s deathbed. Everything is built around Evita and happens because of Evita. During the musical, the little brown-haired girl grows into an international icon Evita, who dares to say that Argentina is synonymous with herself. This is exactly what happens to Vuokko Hovata as Evita. She is the star of the musical, glowing, beautiful and skilled. Hovatta in Evita’s body is determined and haughty, as a young person in her all-powerful beauty can be, but with her voice she captures Evita’s contradictions and the different shades of being human. She sings and acts out Evita’s fears and weaknesses with her voice, but also her defiance and determination. Hovatta’s voice is both fragile and powerful, and it never relies solely on technique, but feels and interprets. It would be interesting to hear whether Maria Ylipää, who is less than 10 years younger, the second interpreter of the role of Evita, is capable of the same vocal and interpretive maturity. Sami Hintsanen is inevitably overshadowed by Evita, as he should be as Juan Perón, but Emilia Nyman , who sang in the small role of Perón’s mistress, drove the premiere audience crazy.I wonder what the cultural editor of a provincial newspaper has to say about the great Andrew Lloyd-Webber and Tim Rice’s doings, but if you were to tweak the role of Che, the narrator of the musical. Of course, the narrator makes sure that the viewer somehow keeps up with the musical, which moves at a rather brisk pace, but as a kind of general social conscience, the narrator is quite superimposed and unnecessarily pointing. When the narrator is still dressed like left-wing freedom fighters with Cuban stars in green berets, it becomes quite clear that the viewer still cannot be left free to choose what to think of Evita.

Lue lisää

,

Arvio

Helsinki City Theatre’s musical drama is snappy and spectacular

Lue lisää

,

Arvio

VUOKKO HOVATTA SHINES AS EVITA

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja