På fullt allvar

Lilla Teatern
Premiere 25.1.2007
2 hr 15 min
28 e

Note: No longer in repertoire!

Director: Neil Hardwick

Costumes and set design:Kirsti Kasnio

Cast: Birgitta Ulfsson, Pekka Strang, Sampo Sarkola, Edith Holmström,
Cécile Orblin, Pia Runnakko, Tom Wentzel, Joachim Wigelius

Gallery

Mustaan kaapuun pukeutunut vanhempi mies ja kukkamekkoon pukeutunut nainen, jolla on pitsikäsineet ja valkoisen kyyhkyn koristama hattu, seisovat lavalla vierekkäin ja näyttävät vakavilta.

Vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut nainen näyttää yllättyneeltä pitäessään kädessään suurta vaaleanpunaista kirjaa ja kirjettä, kun valkoiseen pukuun pukeutunut mies seisoo hänen vieressään hymyillen ja kätensä yhteen kietoen kirkkaasti valaistussa huoneessa, jonka taustalla on kukkia.

Neljä aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää esittää näyttämöllä dramaattisen kohtauksen. Kaksi seisoo kasvotusten etualalla, kun taas yksi istuu ja toinen seisoo takana ja tarkkailee. Lavasteet ovat vähäeleiset, ja taustalla on valkoisia sävyjä ja kukkia.

Lavalla esiintyy kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää: yksi istuu penkillä liina suullaan ja näyttää dramaattiselta, kun taas kaksi muuta seisovat lähellä ja vaikuttavat huolestuneilta. Taustaa koristavat kukat ja valkoiset verhot.

Kolme näyttelijää lavalla aikakauden puvuissa: istuva vanhempi nainen laventelinvärisessä mekossa ja hienostuneessa hatussa, nainen mintunvihreässä mekossa ja aurinkovarjo kädessään sekä seisova henkilö valkoisessa puvussa. Taustalla sinipaneloitu tausta.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää; toisella on vihreä mekko ja suuri hattu, jossa on riikinkukko ja kukkia, ja hän näyttää hämmentyneeltä, kun taas toinen, valkoiseen pukuun pukeutunut näyttelijä nauraa ja elehtii dramaattisesti takanaan.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää vintage-asuissa: vaaleanvihreään mekkoon pukeutunut nainen elehtii intohimoisesti, valkoiseen pukuun pukeutunut mies polvistuu ja pitelee päätään, ja violettiin mekkoon ja hattuun pukeutunut vanhempi nainen seisoo vakavana.

Iäkäs nainen, jolla on laventelinvärinen mekko ja siihen sopiva hattu, jossa on kukkia ja lehtiä, istuu lukemassa pientä kirjaa puisella tuolilla valoisassa huoneessa pyöreissä silmälaseissa ja pitsikäsineissä.

Vaaleanharmaaseen pukuun pukeutunut mies ja vaaleanvihreään mekkoon ja sinisellä linnulla ja kukilla koristeltuun suureen hattuun pukeutunut nainen käyvät käsi kädessä; he näyttävät keskustelevan tiiviisti lavalla.

Kaksi valkoisiin ja vaaleanharmaisiin pukuihin pukeutunutta miestä seisoo sinistä taustaa vasten. Toinen näyttää yllättyneeltä pitelemässä taskukelloa, ja toinen elehtii kädellään ja näyttää selittävän jotain.

Kaksi virallisesti pukeutunutta miestä seisoo kirkkaasti valaistussa huoneessa; toinen vaaleapukuinen pitää lasia kädessään ja katsoo sitä yllättyneenä, kun taas toinen mustapukuinen mies osoittaa hymyillen kohti. Näkyvissä on tyylikkäitä huonekaluja ja kattokruunu.

Pappiin pukeutunut vanhempi mies seisoo vanhemman naisen vieressä, jolla on koristeellinen hattu, jossa on valkoinen kyyhkynen ja pyörä. Taustalla valkoiseen univormuun pukeutunut henkilö katselee. Ympäristö vaikuttaa lavastetulta teatteriesitykseltä.

Sisätiloissa seisoo kaksi muodollisiin aikakauden vaatteisiin pukeutunutta miestä, joista toinen nuolee peukaloaan leikkisästi pitäen kädessään ruokapalaa, ja toinen katselee tilannetta rauhallisen, hieman huvittuneen näköisenä.

Kaksi vaaleisiin juhlapukuihin pukeutunutta ihmistä seisoo vierekkäin kädet ristissä eri suuntiin katsoen kirkkaasti valaistussa huoneessa, jonka seinät ovat siniset ja jonka taustalla on kattokruunu.

Kaksi vintage-tyyliseen mekkoon ja hattuun pukeutunutta naista seisoo vaalealla näyttämöllä, kummallakin koristeellinen aurinkovarjo kädessään. Edessä olevalla naisella on laventelinvärinen asu, takana olevalla naisella vaaleanvihreä. Molemmat hymyilevät.

Tyylikkääseen, vintage-tyyliseen valkoiseen vaatetukseen pukeutuneet mies ja nainen syleilevät ja hymyilevät. Taustalla on valkoisia verhoja ja kukkia, jotka luovat romanttisen, teatraalisen tunnelman.

Kaksi kevyeen kukkamekkoon pukeutunutta naista pitää koristeellisia aurinkovarjoja olkapäidensä takana. He seisovat kukkakimpun vieressä vaaleansinistä taustaa vasten ja näyttävät esiintyvän lavalla.

Kukkamekkoon pukeutunut nainen pitelee vihreää aurinkovarjoa ja nojaa valkoiseen pukuun ja lippikseen pukeutunutta miestä kohti; molemmat näyttävät näyttelevän näyttämöllä, jossa on pehmeä sinivalkoinen tausta.

Vanhempi nainen, jolla on kuvioitu mekko ja hattu, jonka päällä on valkoinen lintu, puhuu valkoiseen pukuun ja lippikseen pukeutuneelle nuorelle miehelle. He seisovat sisätiloissa kukkien ja valkoisten verhojen ympäröimänä.

Neljä vaaleaan, tyylikkääseen asuun pukeutunutta ihmistä seisoo keskellä näyttämöä istuvan iäkkään naisen ympärillä, jolla on kukkamekko ja hattu ja jolla on sateenvarjo kädessään. Taustalla on kukkia ja valkoisia verhoja, jotka tuovat mieleen muodollisen tai teatraalisen kohtauksen.

Kaksi hienostuneisiin pukuihin pukeutunutta naista seisoo vaaleansinistä taustaa vasten. Edessä olevalla naisella on hieno vaaleanpunainen mekko ja hattu, ja hänellä on kädessään vaaleanpunainen pitsinen aurinkovarjo. Takana olevalla naisella on vaaleanvihreä päällinen, ja hänellä on valkoinen aurinkovarjo ja kuppi.

Valkoiseen mekkoon ja suureen kukkahattuun pukeutunut nainen istuu keinussa hymyillen. Hänen takanaan valkoisten verhojen reunustamassa oviaukossa seisoo henkilö, jolla on trenssitakki ja lentäjänsuojalasit. Kukkia on ripoteltu ympäriinsä.

Reviews

,

Review

Sarcastic fireworks in pastel landscapes Oscar Wilde (1854–1900) was not only raised to the skies for Dorian Grey’s Portrait, the book that has opened the doors for almost every young person to life’s big aha moments. No, Wilde was also a giant in theatre and of his four comedies is considered to be The Importance of Being Earnest) as the wittiest and at the same time the most quoted English play based on Hamlet. This noble stallion in the salon comedy stable, which is now being shown under the direction of Neil Hardwick at Lilla The theatre seems as relevant today as when it was written in 1895, full of bitingly sharp witticisms, sarcasms and aphorisms, with the edge directed at Victorian society in general and the upper class in particular. The whole setup is as clever as it is unexpected and the plot is surprising with turning around his shoulder several times. It’s about the two wealthy young men and friends Algernon Moncrieff (Sampo Sarkola) and Jack Worthing (Pekka Strang), who are united by the inhabit of with a made-up friend that they blame to avoid unwanted social contacts.At the same time, both are in love with their respective adorable young girls, who strangely enough is fully convinced that Ernest is the most beautiful name a young man can have. (The English pun on “earnest” in the sense of “serious” and Ernest as a name unfortunately falls away in the Swedish version). Just as unbothered by telling the truth as doing something useful, the young men have quickly drawn for the ladies of their hearts waltz that they are also called Ernest. This is where the trouble begins. Because of his suspicious ancestry, Jack is prevented from marrying with the sweet Gwendolen (Cécile Orblin) by her dominant, to say the least, and overly suspicious old mother, Lady Bracknell (Birgitta Ulfsson). Jack is also not happy that his friend Algernon is courting his guardian, the charming young cousin Cecily (Edith Holmström).

Review

VERBAL AND VISUAL FANTASY ABOUT ERNEST

Review

SARKOLA AND STRANG SHINE IN LILLAN’S SPRING COMEDY Wilde’s classic features unparalleled co-acting

Comments

Ei kommentteja