Troikka

Studio Pasila
Premiere 14.1.2015
2 h 15 min
21 - 38 €

Note: No longer in repertoire!

A play full of life and a humorous spirit connected to historical events in a way that only Jari Tervo can do.

The Troika tells the story of Mannerheim’s train journey to Tampere at the Civil Guard Festival at Easter 1920. He is accompanied by Master of Laws Ellen Kataja, who has news to tell: the General is about to be murdered in Tampere. Elegant and independent, Ellen makes an indelible impression on the charming Mannerheim, and a romance develops during the train journey. Eljas Rossi, a Red Commander from Tampere, has been given the task of murdering Mannerheim. But what will happen to the mission when Rossi has made a sacred promise to his mother that he will never kill anyone? The play is based on author Jari Tervo’s novel Troikka (2008), which breathed life and a sympathetic-humorous spirit into historical events in a way that only Tervo can do. Now, these hilarious twists and turns and human characters with their moral reflections come to life on the stage of Pasila.

Cast: Sanna-June Hyde, Eero Saarinen, Carl-Kristian Rundman, Rauno Ahonen, Leena Rapola, Risto Kaskilahti

Director Kari Rentola

Set designKatariina Kirjavainen

Costumes Sari Salmela

Camouflage Aino Hyttinen

Lighting design Teppo Saarinen

Sound designer Ari-Pekka Saarikko

Gallery

Lavalla on kolme ihmistä 1900-luvun alun sotilas- ja aikalaispuvuissa. Harmaapukuinen mies seisoo edessä, kun taas hattuun ja takkiin pukeutunut nainen istuu pöydän ääressä, ja toinen univormuun pukeutunut mies seisoo hänen takanaan.

Lavalla seisoo kolme sotilaspukuista miestä. Edessä olevalla miehellä on koristeltu takki ja hän katsoo kameraan päin, kun taas hänen takanaan oleva mies pitelee kahta mustaa saappasta. Kolmas mies seisoo taustalla, hieman epätarkasti.

Kolme näyttelijää näyttämöllä: kaksi istuu pöydän ääressä juomassa teetä 1940-luvun tyyliin pukeutuneina, ja kolmas, sotilasupseeriksi pukeutunut, seisoo oikealla kättä kohottaen. Taustalla on mäntyjä, jotka viittaavat ulkoilmaan.

Lavalla viisi näyttelijää sotilasunivormuissa ja nainen ruskeankeltaisessa mekossa. Kaksi miestä juttelee tarjoilukärryn ääressä, nainen hymyilee heille ja kaksi sotilasta seisoo varuillaan mäntyjen vieressä taustalla.

Kaksi sotilaspukuista miestä istuu pöydän ääressä viinilasien kanssa, ja heidän seuranaan on nainen, joka on pukeutunut aikakauden vaatteisiin. Heidän takanaan seisoo kolme miestä, joilla on samanlaiset univormut ja joiden kasvot on valaistu sinisellä valolla, mikä viittaa dramaattiseen näyttämöteatteriesitykseen.

Kaksi miestä harmaissa sotilaspuvuissa ja mitaleissa seisoo vierekkäin, ja kummallakin on juoma lasissa. He näyttävät keskustelevan lavalla kirkkaassa valaistuksessa.

Nainen, jolla on ruskeankeltainen takki ja leveälakinen hattu, pitää kädessään mustavalkoista valokuvaa tuolilla istuvasta miehestä, joka katsoo kuvaa mietteliäästi.

Nainen, jolla on vanha violetti asu ja hattu, pitelee mustavalkoista valokuvaa istuessaan pöydän ääressä sotilaspukuun pukeutuneen miehen kanssa, ja molemmat keskustelevat, ja taustalla näkyy joulukuusia.

Mies, jolla on koristeltu sotilasunivormu, hymyilee punaiset kiharat hiukset omaavalle naiselle, jolla on leveälippainen hattu, jossa on höyheniä, ja ruskeankeltainen takki, ja molemmat esiintyvät teatterilavalla.

Harmaaseen sotilaspukuun pukeutunut mies kohtaa lyhythiuksisen punatukkaisen naisen, joka seisoo valkoisessa paidassa, liivissä ja slipissä, hame nilkkojensa ympärillä. He ovat lavalla, jossa on puisia rekvisiittaa ja kuviollinen lattia.

Mies, jolla on sukkanauhat ja pukuhousut, riisuu dramaattisesti takkinsa, kun hän kohtaa kiharatukkaisen naisen, jolla on liivi, valkoinen paita ja alushame. He seisovat kuviollisella lavalla, jonka jalkojen juurelle on pudotettu vaatteita.

Kaksi ihmistä syleilee ja suutelee intohimoisesti näyttämöllä dramaattisessa valaistuksessa, toinen käsi toisen kasvoilla, molemmilla on aikakauden tyyliset puvut.

Kolme sotilaspukuista näyttelijää seisoo kirkkaiden näyttämövalojen alla vakavana. Vasemmalla seisoo valkopukuinen nainen, hänen vieressään on kaksi sinisiin univormuihin pukeutunutta miestä, ja heidän yläpuolellaan taustalla seisoo varjoinen hahmo.

Lavalla seisoo yhdessä kolme näyttelijää, joilla on vintage-tyyliset takit ja lippikset. Keskellä oleva henkilö pitää käsiään kahden muun hartioilla, jotka katsovat eri suuntiin vakavin ilmein. Taustalla näkyy puita.

Reviews

Nykypäivä, 26.02.2015

Review

Venla Hiidensalo

The Marshal as a prisoner of his image

Review

Rolf Bamberg

A-class stage adaptation of the novel Tervo – finally

Comments

Kirjaan tukeutuva näytelmä.

vaikuttava Mannerheim

Hieno historiallinen esitys! Upeaa näyttelijäntyötä kaikilta, koskettavia monologeja ja kiinnostavaa toimintaa. Hyden ja Rundmanin yhteistyö ainutlaatuista! Luontevaa, todellista. Heidän välinen kipinöinti kuumotti takapenkille asti.Suosittelen!

Hieno toteutus kokonaisuudessaan! Erityisesti kiitos Karl-Cristian Rundmanille ja Sanna-June Hydelle. Lähelle tullut ja puhutteleva kokemus. - Esa -

Erittäin onnistunut esitys 24.1. Mielenkiinto säilyi hyvin viimeiseen loppukumarrukseen saakka. Parempaa Mannerheimia rooliin on vaikeaa kuvitella, kuin Carl-Kristian Rundman. Suuret kiitokset koko työryhmälle.

Pidin tästä esityksestä - en siis ole ollenkaan samaa mieltä lehdissä olleiden arvostelujen kanssa. Näyttelijät ammattilaisia - ajanhenki huokuu näyttämöltä. Suosittelen!

Kävimme 24.1. katsomassa Troikan ja pidimme kovasti näkemästämme! Lavastus on suunniteltu hienosti ajan hengen mukaiseksi ja näyttelijät ovat sisäistäneet roolinsa upeasti. Kiitos hienosta teatterielämyksestä! #kultaposse

Tämän näytelmän miehityksestä ei ainakaan karismaa puuttunut. Laaja ja polveileva tarina oli oivaltavalla tavalla saatu mahdutettua pienelle näyttämölle.

Historian siipien havina on useasti niin kuivaa, että katsojaa yskittää. Nyt tämä ansa kierretään komeasti napakalla esityksellä, jossa huumorillakin on sijansa. Näyttämön voimatroikka C-K, Hyde ja Saarinen on kerrassaan valloittava.

Loistava Mannerheim ja viehättävä Kataja, kaikki roolit olivat onnistuneita. Esityksessä oli pieniä humoristisia yksityiskohtia. Esitys oli oikein viihdyttävä.

Upea lavastus ja ohjaus, ei yhtä tylsää hetkeä jolloin joku näyttelijä olisi pitänyt monologiaan. Rundmanin ja Hyden lisäksi Saarinen oli mainio. Onpa meillä loistavia näyttelijöitä.

Loistava esitys! Hs arvostelija on niiiin väärässä. Kaikki näyttelijät ovat huippuja ja yleisö oli tänään 24.1. täysin hypnotisoitu, Rundmanin lisäksi eritoten Sanna-June Hyde loisti ja vietteli kaikki katsojat! Kiitos upeasta lauantai-illasta!

Vaativa, intensiivinen esitys, josta näyttelijät selvisivät hienosti. Carl-Kristian Rundman ja Sanna-June Hyde eivät tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa, vaan täyttivät paikkansa upeasti. Varmaa ja tarkkaa, ajan henkeen sopivaa tulkintaa, joka pito katsojan otteessaan. Koko ryhmän esitys oli ammattilaisten työtä.

Troikka toi hienosti esille nuoren itsenäistyneen Suomen dramaattisia alkuvaikeuksia.Näyttelijät tekivät upeaa työtä.Carl-Christian Rundman oli kuin elävä Marski-charmikas ja kunnioitustaherättävä aristokraatti. Sanna.June Hyde-jonka lavasäteily ulottui katsomon perälle asti-teki hienon roolisuorituksen 20-luvun älykkään,itsenäisen ja viehättävän naisjuristin Ellen Katajan hahmossa.Oli nautinto seurata tällaista vahvaa näyttelijätyötä.Koko porukalle kiitos elämyksestä! AnneliK.

Troikka kirjana on keskittymistä vaativa,että ihmetellä täytyy että on näin hyvin tiivistetty esitys . Rundman Hyde ,parina ajan tyyliin sopiva.Mannerheimina oikea henkilö,ja Hyde tyylikäs viileän kaunis lady. Ainesta isommallekin näyttämölle.

Carl-Kristian Rundman oli älykäs ja lempeä Mannerheim,ei mikään pönäkkä patsas.Hieno roolityö. Sanna-June Hyde oli suvereeni ja kaikki roolityöt valkoisista punaisiin olivat hyviä. Ensimmäinen näytös kulki hieman verkkaisesti,mutta sen voi laittaa ensi-iltajännityksen syyksi. Toinen näytös kulki jo varmemmin ja vauhdikkaammin. Kannattaa nähdä, suosittelen lämpimästi. Kuusista en tykännyt,ne toivat mieleen hautausmaan ja kuoleman, mutta toisaalta, jos vain kaksi vuotta oli kulunut sisällissodasta,ehkäpä kuolema oli kaikkien mielessä.