Troikka

Studio Pasila
Premiär 14.1.2015
2 tim 15 min
21 - 38 €

OBS! Inte längre i repertoaren!

En pjäs full av liv och en humoristisk anda kopplad till historiska händelser på ett sätt som bara Jari Tervo kan göra.

Trojkan berättar historien om Mannerheims tågresa till Tammerfors vid Civilgardets festival påsken 1920. Han åtföljs av lagmästaren Ellen Kataja, som har nyheter att berätta: generalen är på väg att mördas i Tammerfors. Elegant och självständig gör Ellen ett outplånligt intryck på den charmige Mannerheim, och en romans utvecklas under tågresan. Eljas Rossi, en röd befälhavare från Tammerfors, har fått i uppdrag att mörda Mannerheim. Men vad händer med uppdraget när Rossi har gett sin mor ett heligt löfte att han aldrig ska döda någon? Pjäsen är baserad på författaren Jari Tervos roman Troikka (2008), som gav liv och en sympatisk-humoristisk anda åt historiska händelser på ett sätt som bara Tervo kan. Nu kommer dessa roliga vändningar och mänskliga karaktärer med sina moraliska reflektioner till liv på scenen i Pasila.

Rollista: Sanna-June Hyde, Eero Saarinen, Carl-Kristian Rundman, Rauno Ahonen, Leena Rapola, Risto Kaskilahti

Regissör Kari Rentola

Scenografi Katariina Kirjavainen

Kostymer Sari Salmela

Kamouflage Aino Hyttinen

Belysningsdesign Teppo Saarinen

Ljuddesigner Ari-Pekka Saarikko

Galleri

Lavalla on kolme ihmistä 1900-luvun alun sotilas- ja aikalaispuvuissa. Harmaapukuinen mies seisoo edessä, kun taas hattuun ja takkiin pukeutunut nainen istuu pöydän ääressä, ja toinen univormuun pukeutunut mies seisoo hänen takanaan.

Lavalla seisoo kolme sotilaspukuista miestä. Edessä olevalla miehellä on koristeltu takki ja hän katsoo kameraan päin, kun taas hänen takanaan oleva mies pitelee kahta mustaa saappasta. Kolmas mies seisoo taustalla, hieman epätarkasti.

Kolme näyttelijää näyttämöllä: kaksi istuu pöydän ääressä juomassa teetä 1940-luvun tyyliin pukeutuneina, ja kolmas, sotilasupseeriksi pukeutunut, seisoo oikealla kättä kohottaen. Taustalla on mäntyjä, jotka viittaavat ulkoilmaan.

Lavalla viisi näyttelijää sotilasunivormuissa ja nainen ruskeankeltaisessa mekossa. Kaksi miestä juttelee tarjoilukärryn ääressä, nainen hymyilee heille ja kaksi sotilasta seisoo varuillaan mäntyjen vieressä taustalla.

Kaksi sotilaspukuista miestä istuu pöydän ääressä viinilasien kanssa, ja heidän seuranaan on nainen, joka on pukeutunut aikakauden vaatteisiin. Heidän takanaan seisoo kolme miestä, joilla on samanlaiset univormut ja joiden kasvot on valaistu sinisellä valolla, mikä viittaa dramaattiseen näyttämöteatteriesitykseen.

Kaksi miestä harmaissa sotilaspuvuissa ja mitaleissa seisoo vierekkäin, ja kummallakin on juoma lasissa. He näyttävät keskustelevan lavalla kirkkaassa valaistuksessa.

Nainen, jolla on ruskeankeltainen takki ja leveälakinen hattu, pitää kädessään mustavalkoista valokuvaa tuolilla istuvasta miehestä, joka katsoo kuvaa mietteliäästi.

Nainen, jolla on vanha violetti asu ja hattu, pitelee mustavalkoista valokuvaa istuessaan pöydän ääressä sotilaspukuun pukeutuneen miehen kanssa, ja molemmat keskustelevat, ja taustalla näkyy joulukuusia.

Mies, jolla on koristeltu sotilasunivormu, hymyilee punaiset kiharat hiukset omaavalle naiselle, jolla on leveälippainen hattu, jossa on höyheniä, ja ruskeankeltainen takki, ja molemmat esiintyvät teatterilavalla.

Harmaaseen sotilaspukuun pukeutunut mies kohtaa lyhythiuksisen punatukkaisen naisen, joka seisoo valkoisessa paidassa, liivissä ja slipissä, hame nilkkojensa ympärillä. He ovat lavalla, jossa on puisia rekvisiittaa ja kuviollinen lattia.

Mies, jolla on sukkanauhat ja pukuhousut, riisuu dramaattisesti takkinsa, kun hän kohtaa kiharatukkaisen naisen, jolla on liivi, valkoinen paita ja alushame. He seisovat kuviollisella lavalla, jonka jalkojen juurelle on pudotettu vaatteita.

Kaksi ihmistä syleilee ja suutelee intohimoisesti näyttämöllä dramaattisessa valaistuksessa, toinen käsi toisen kasvoilla, molemmilla on aikakauden tyyliset puvut.

Kolme sotilaspukuista näyttelijää seisoo kirkkaiden näyttämövalojen alla vakavana. Vasemmalla seisoo valkopukuinen nainen, hänen vieressään on kaksi sinisiin univormuihin pukeutunutta miestä, ja heidän yläpuolellaan taustalla seisoo varjoinen hahmo.

Lavalla seisoo yhdessä kolme näyttelijää, joilla on vintage-tyyliset takit ja lippikset. Keskellä oleva henkilö pitää käsiään kahden muun hartioilla, jotka katsovat eri suuntiin vakavin ilmein. Taustalla näkyy puita.

Recensioner

Nykypäivä, 26.02.2015

Recension

Venla Hiidensalo

Marskalken som fånge av sin avbild

Läs mera

Demokraatti, 20.01.2015

Recension

Rolf Bamberg

A-klass scenbearbetning av romanen Tervo – äntligen

Läs mera

Kommentarer

Kirjaan tukeutuva näytelmä.

vaikuttava Mannerheim

Hieno historiallinen esitys! Upeaa näyttelijäntyötä kaikilta, koskettavia monologeja ja kiinnostavaa toimintaa. Hyden ja Rundmanin yhteistyö ainutlaatuista! Luontevaa, todellista. Heidän välinen kipinöinti kuumotti takapenkille asti.Suosittelen!

Hieno toteutus kokonaisuudessaan! Erityisesti kiitos Karl-Cristian Rundmanille ja Sanna-June Hydelle. Lähelle tullut ja puhutteleva kokemus. - Esa -

Erittäin onnistunut esitys 24.1. Mielenkiinto säilyi hyvin viimeiseen loppukumarrukseen saakka. Parempaa Mannerheimia rooliin on vaikeaa kuvitella, kuin Carl-Kristian Rundman. Suuret kiitokset koko työryhmälle.

Pidin tästä esityksestä - en siis ole ollenkaan samaa mieltä lehdissä olleiden arvostelujen kanssa. Näyttelijät ammattilaisia - ajanhenki huokuu näyttämöltä. Suosittelen!

Kävimme 24.1. katsomassa Troikan ja pidimme kovasti näkemästämme! Lavastus on suunniteltu hienosti ajan hengen mukaiseksi ja näyttelijät ovat sisäistäneet roolinsa upeasti. Kiitos hienosta teatterielämyksestä! #kultaposse

Tämän näytelmän miehityksestä ei ainakaan karismaa puuttunut. Laaja ja polveileva tarina oli oivaltavalla tavalla saatu mahdutettua pienelle näyttämölle.

Historian siipien havina on useasti niin kuivaa, että katsojaa yskittää. Nyt tämä ansa kierretään komeasti napakalla esityksellä, jossa huumorillakin on sijansa. Näyttämön voimatroikka C-K, Hyde ja Saarinen on kerrassaan valloittava.

Loistava Mannerheim ja viehättävä Kataja, kaikki roolit olivat onnistuneita. Esityksessä oli pieniä humoristisia yksityiskohtia. Esitys oli oikein viihdyttävä.

Upea lavastus ja ohjaus, ei yhtä tylsää hetkeä jolloin joku näyttelijä olisi pitänyt monologiaan. Rundmanin ja Hyden lisäksi Saarinen oli mainio. Onpa meillä loistavia näyttelijöitä.

Loistava esitys! Hs arvostelija on niiiin väärässä. Kaikki näyttelijät ovat huippuja ja yleisö oli tänään 24.1. täysin hypnotisoitu, Rundmanin lisäksi eritoten Sanna-June Hyde loisti ja vietteli kaikki katsojat! Kiitos upeasta lauantai-illasta!

Vaativa, intensiivinen esitys, josta näyttelijät selvisivät hienosti. Carl-Kristian Rundman ja Sanna-June Hyde eivät tuottaneet pettymystä tälläkään kertaa, vaan täyttivät paikkansa upeasti. Varmaa ja tarkkaa, ajan henkeen sopivaa tulkintaa, joka pito katsojan otteessaan. Koko ryhmän esitys oli ammattilaisten työtä.

Troikka toi hienosti esille nuoren itsenäistyneen Suomen dramaattisia alkuvaikeuksia.Näyttelijät tekivät upeaa työtä.Carl-Christian Rundman oli kuin elävä Marski-charmikas ja kunnioitustaherättävä aristokraatti. Sanna.June Hyde-jonka lavasäteily ulottui katsomon perälle asti-teki hienon roolisuorituksen 20-luvun älykkään,itsenäisen ja viehättävän naisjuristin Ellen Katajan hahmossa.Oli nautinto seurata tällaista vahvaa näyttelijätyötä.Koko porukalle kiitos elämyksestä! AnneliK.

Troikka kirjana on keskittymistä vaativa,että ihmetellä täytyy että on näin hyvin tiivistetty esitys . Rundman Hyde ,parina ajan tyyliin sopiva.Mannerheimina oikea henkilö,ja Hyde tyylikäs viileän kaunis lady. Ainesta isommallekin näyttämölle.

Carl-Kristian Rundman oli älykäs ja lempeä Mannerheim,ei mikään pönäkkä patsas.Hieno roolityö. Sanna-June Hyde oli suvereeni ja kaikki roolityöt valkoisista punaisiin olivat hyviä. Ensimmäinen näytös kulki hieman verkkaisesti,mutta sen voi laittaa ensi-iltajännityksen syyksi. Toinen näytös kulki jo varmemmin ja vauhdikkaammin. Kannattaa nähdä, suosittelen lämpimästi. Kuusista en tykännyt,ne toivat mieleen hautausmaan ja kuoleman, mutta toisaalta, jos vain kaksi vuotta oli kulunut sisällissodasta,ehkäpä kuolema oli kaikkien mielessä.