Vastanaineet

Suuri näyttämö
Ensi-ilta 29.9.2011
approx. 2 h 20 min
Basic ticket 32/27 € - 43/38 €

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Is it a stroke of luck or the worst nightmare when you return to the singles market after 25 years of marriage?

Cast: Pia Andersson, Risto Kaskilahti, Jouko Klemettilä, Petrus Kähkönen, Antti Litja, Tiia Louste, Sari Mällinen, Jari Pehkonen, Matti Olavi Ranin, Pia Runnakko, Sanna Saarijärvi, Leena Uotila, Sara Welling, Joachim Wigelius

Translation: Esko Elstelä
Control: Mikko Kivinen
Production: Antti Mattila
Costumes: Elina Kolehmainen
Lighting design: Mika Ijäs
Sound Design: Kirsi Peteri
Hair: Jaana Nykänen
Masks: Jutta Kainulainen

Galleria

Raidallinen mies nojaa kukkamekkoon pukeutuneen naisen päälle, kun he katsovat toisiaan silmiin vihreällä nahkasohvalla lämpimästi valaistussa huoneessa, mikä viittaa dramaattiseen tai romanttiseen hetkeen.

Kolme hienostuneisiin pukuihin pukeutunutta naista kokoontuu tiiviisti yhteen lavalla ja näyttää puhuvan intensiivisesti. Taustalla on sinikuvioinen tapetti, joka viittaa teatteri- tai aikakauden puitteisiin.

Vanhempi mies vintage-vaatteissa ja keilahattu päässä irvistää pitelemässä kuvakehystä, kun nuori nainen palvelijan univormussa katsoo häntä puhuen kirkkaasti valaistussa lavastuksessa.

Vanhempi mies, jolla on hattu ja puku, näyttää ahdistuneelta, kun violettiin pitsimekkoon pukeutunut nainen, jolla on kiharat punaiset hiukset ja dramaattinen meikki, pitelee hänen olkapäätään ja katsoo häntä huolestuneena.

Kaksi värikkäisiin vintage-asuihin pukeutunutta näyttelijää hymyilee ja syleilee lavalla, kun punatukkainen nainen soittaa pianoa taustalla. Lavastuksessa on kuviollisia tapetteja ja kehystettyjä kuvia, jotka viittaavat teatteriesitykseen.

Kuusi värikkäisiin aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää istuu ja seisoo vihreän sohvan ympärillä teatterilavalla, vaikuttavat sitoutuneilta ja ilmeikkäiltä, ja taustalla näkyy rekvisiittaa ja vintage-koristeita.

Ryhmä vintage-vaatteisiin pukeutuneita ihmisiä poseeraa koristellulla lavasteella, kun valokuvaaja vanhanaikaisella kameralla valmistautuu ottamaan heistä kuvan. Yksi henkilö ottaa dramaattisen poseerauksen, mikä lisää huumoria kohtaukseen.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää vintage-asuissa; piian asuun pukeutunut nainen seisoo kahden pukuihin ja hattuihin pukeutuneen miehen välissä. Toinen mies pitää jalustalla olevaa kameraa. Lavastus muistuttaa eleganttia, vanhanaikaista olohuonetta.

Lavalla on kolme vintage-asuihin pukeutunutta näyttelijää: kukkamekkoon pukeutunut nainen ja kaksi takkiin ja hattuihin pukeutunutta miestä seisovat yhdessä hymyillen ja keskustellen art deco -tyylistä taustaa vasten, jossa on kuviollinen tapetti.

Kuusi tyylikkäisiin vintage-asuihin pukeutunutta aikuista istuu ja seisoo sohvan ympärillä ja kohottaa lasit maljan kohotukseksi. Edessä istuu kolme naista, joista toisella on kehystetty valokuva kädessään, ja heidän takanaan seisoo kolme virka-asuihin pukeutunutta miestä.

Kolme muodollisiin pukuihin pukeutunutta miestä käy dramaattista keskustelua. Yksi mies viittoo kädellään toisen rinnalle, kun taas kolmas näyttää yllättyneeltä. He seisovat tyylikkäässä huoneessa, jossa on kuviollinen tapetti.

Neljä vintage-asuihin pukeutunutta näyttelijää istuu vihreällä sohvalla. Yksi pitää kädessään juomaa, toinen esittelee puulaatikkoa, ja muut hymyilevät ja nojaavat sisäänpäin, mikä viittaa vilkkaaseen, humoristiseen keskusteluun teatteriympäristössä.

Kuusi vintage-asuihin pukeutunutta aikuista on kokoontunut olohuoneeseen. Kolme miestä istuu sohvalla ja näyttää yllättyneeltä tai jännittyneeltä, kun taas kolme naista seisoo heidän takanaan ja vaikuttaa myös hätääntyneiltä. Pöydällä on shakkilauta ja pelinappuloita.

Kaksi värikkäisiin vintage-mekkoihin pukeutunutta naista seisoo olohuoneessa ja juo kumpikin viinipullosta. Kohtaus vaikuttaa vilkkaalta, mikä viittaa teatteriesitykseen tai komedialliseen hetkeen.

Lavalla on kolme vintage-asuihin pukeutunutta näyttelijää; vihreäpukuinen nainen ja rusketustakkinen mies kättelevät toisiaan, kun taas toinen punapukuinen nainen katselee hämmästyneenä. Lavasteena on klassinen olohuone, jossa on sohva ja kuviollinen matto.

Arviot

,

Arvio

Vastanaineet -komedia hauskuuttaa brittien keskiluokan ulkokultaisuudella

Lue lisää

,

Arvio

1920-luvun kautta tästä ajasta – hersyen Alusta alkaen oli sellainen olo kuin Mikko Kivinen olisi ollut lavalla. Kivinen kuitenkin kipusi näyttämölle vasta esiripun laskeuduttua, kun näyttelijät palasivat pokkaamaan toistamiseen. Kivinen oli ”vain” ohjannut Vastanaineet-esityksen Helsingin Kaupunginteatterille. Vastanaineet oli niin Mikko Kivistä, niin Mikko Kivistä. Teksti oli tietenkin näytelmän kirjoittajan, mutta se miten se esitettiin – eleet, ilmeet – siinä oli Kivistä itteänsä. Sitä sopii tietenkin pohtia, onko noin vahva ohjaajan ”puumerkki” hyvä asia. Minua se ei haitannut, päinvastoin. Vastanaineet on sen tapainen komedia, että en ihmettele lainkaan, miksi teatteri oli yhyttänyt juuri Mikko Kivisen vastaamaan sen saattamisesta ties monettako kertaa näyttämölle. Jos tuollainen komedia piti naftaliinista kaivaa, niin oikeisiin käsiin se uskottiin. Suurella näyttämöllä siis palattiin 1920-luvulle, englantilaisen aristokraattiseen ja herraskaiseen ilmapiiriin. Tarkoitus oli juhlia kolmen pariskunnan samaan aikaan sattuneita hopeahääpäiviä. Mikään ei kuitenkaan sujukaan niin kuin piti. Tarina on monipolvinen. Sen enempää ei tässä juonesta kannata paljastaa. Sitä voi tietysti ihmetellä, miksi ottaa ohjelmistoon tällainen vuosisadan alun komedia. Löytyyhän niitä tuoreempiakin, ymmärtääkseni. Näin voi tehdä, koska se on yksi tapa kertoa asiansa. Yksi tapa muiden seassa – ja yhtä käyttökelpoinen. Mikä tuli todistetuksi. Sillä: Eiväthän tekopyhyys, suvaitsemattomuus, kaksinaismoraali, toisen halveksunta valitettavasti ole minkään aikakauden omaisuutta. Ilmiöt vaan saavat tänään erilaisen ilmiasun kuin kohta vuosisata sitten. Kun me katsomossa nauroimme J. B. Priestleyn 1920-lukulaisille pariskunnille, me nauroimme piirteille, jotka eivät todellakaan ole mihinkään kadonneet. Myönnämme sen tai emme, ne ovat yhtä hyvin tätä päivää. Yhtä hyvin voimme myös sanoa, että kirjoittajan myös julkituoma ihmisluonteen toinen piirre on yhtä hyvin ajaton ilmiö. Priestleyn tarkoitus tuskin oli toimia minään moraalisaarnaajana, mutta totuudet, joiden lausumisen hän näytelmässä on antanut ”alemman luokan” edustajille ovat myös ajassa kuin ajassa päteviä. Voisimme muistaa asioista ja toisistamme parhaita puolia. Siinä esimerkki tuosta ajattelusta. Näyttelijä saa usein jonkin leiman otsaansa. Risto Kaskilahdella on loistavana koomikkona sellainen, joten on selvää, että hän kunnostautuu tässäkin näytelmässä. Yllättävämpää sen sijaan on se että hänen vaimoaan esittävä Sari Mällinen on niin mainio, että paikka paikoin varastaa koko show’n. Osaa nainen hermostua niin liikuttavasti, kuten myös liikkua töpöttää niin kanamaisesti. Antti Litja – hänhän ei osaakaan olla muuta kuin loistava, varsinkaan juopon roolissa.

Lue lisää

,

Arvio

Entä jos oletkin sinkku hopeahääpäivänäsi?

Lue lisää

Kommentit

Ei kommentteja