Lene Therese Teigen

Äiti meidän

Pieni näyttämö
Ensi-ilta 23.1.2003
2 t 25 min
18 euroa

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

Rooleissa

Eeva-Liisa Haimelin

Ritva Koskensuu

Marja-Leena Kouki

Tiia Louste

Marjatta Raita

Ursula Salo

Aino Seppo

Marjut Toivanen

Leenamari Unho

Suomennos ja ohjaus
Tytti Oittinen

Lavastus Maija Louhio

Puvut Sari Salmela

Valot Juhani Leppänen

Ääni Antero Mansikka

”Äiti meidän koskettaa syvältä”

Iltalehti / Soila Saroniemi 24.1.2003

”Herkullinen on myös Marjatta Raidan kirjallisuuden lehtori, joka nauttii ensin siitä, kun erillään asuva aviomies ei sotke kotia, mutta tuskastuu lopulta siihen, kun kaikki on liian siistiä.”

Aamulehti / Anne Välinoro 24.1.2003

Arviot

Kätilö-lehti, 03-2003

Arvio

Eriikka Sailo

Synnytys, äitiys ja rintasyöpä ÄITI MEIDÄN on näytelmä naisista naisille. Näytelmä käsittelee naisen elämän huippukohtia, hetkiä, jotka koskettavat, pysäyttävät. Kaikki näyttelijät ovat naisia, yhtään miestä ei näy, mutta miehistä puhutaan koko ajan ja paljon. Entisten ja nykyisten miesten hyvät ja huonot puolet punnitaan. Vastarakastunut nainen jakaa kutittavan hekumallisen uutuuden viehätyksen eläytyvien ja hiukan kateellistenkin ystävättärien kanssa. Yhdeksän naista ja yhdeksän erilaista uraa Näytelmän naiset kokoontuvat yhteen viettämään mukavaa naisten iltaa. Illan emäntä Riitta on kutsunut ystävänsä ja läheisensä yhteen kertoakseen sairastavansa rintasyöpää. Tieto tulee täytenä yllätyksenä melkein kaikille, paitsi rouvan omalle tyttärelle Elinalle, joka loistaa poissaolollaan, hänen mielestään äiti ei ole ansainnut hänen huomiotaan. Riitta on ollut koko elämänsä kiireinen uranainen, eikä ole ehtinyt keskittyä tyttäreensä. Tyttärestäkin on juuri tullut äiti. mutta hänen oman äitinsä ei ehtinyt heitä sairaalaan tervehtimään. Kaikki naiset miettivät läpi elämäänsä ja menestyksiään. Kuuluisuus on korkeassa kurssissa, mutta äitiys vetää kyllä pisimmän korren. Olenko onnistunut äitinä Uranainen Riitta kokee suurta syyllisyyttä epäonnistumisistaan äitinä ja silloin eivät auta muut menestyksen merkit, on pakko palata perusasioiden äärelle. Riitta anookin tyttäreltään anteeksiantoa ja mahdollisuutta aloittaa alusta. ”Voisin leipoa pullaa” on äidin epätoivoinen repliikki. Sairaus asettaa kummasti arvot kohdalleen. Riita tytär Elina on tietoisesti tehnyt elämässään erilaisia valintoja. Hän on kotiäiti ja nauttii rauhassa lapsistaan ja perhe-elämästä. Näytelmä naisista Näytelmä on kokonaisuudessaan hienosti suunniteltu naisille ja naisia ymmärtäville miehille. Lavasteet ovat kauniita, siroja puistomaisemia ja kauniita kattauksia. Naisten asut ovat merkittävän tyylikkäitä, korostavat jokaisen kantajansa persoonallisuutta ja ovat ilo katsojalle. Tulee ideoita omaankin puvustoon. Naisten vahva energia ja lavasäteily antaa katsojalle voimaa ja kantaa näytelmää kuin oikeaa elämää. On hienoa nähdä lavalla näytelmän keinoin naisten vahva yhteys ja äitiyden voima. Äitiys on elämän hienoimpia asioita.

Lue lisää

Iltalehti, 24.1.2003

Arvio

Soila Saroniemi

Kun näytelmän teemat ovat vanhemmuus, rakkauselämä, uran valinta, kuoleman kohtaaminen ja sairaus, eivät näyttelijät sen enempää kuin katsojatkaan pääse aivan vähällä. Norjalainen kirjailija Lene Therese Teigen on kertonutkin, että hän halusi kirjoittaa vaativan tekstin näytelmään Äiti meidän – Mater Nexus. Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä keskiviikkona ensi-iltansa saanut näytelmä on vangitsevan tiivis: yhdeksän naista äiteinä, sisarina, tyttärinä, ystävinä ja kumppaneina. Näytelmän alussa pinta on kaunis ja iloisen kupliva, mutta rosoisuus ja inhimillisten tunteiden kirjo paljastuu pian. Ystävyyteen kätkeytyy kateutta, äitiyteen itsekkyyttä, itsenäisyyteen yksinäisyyttä. Jokainen on menettänyt elämänsä aikana jotain ja jokainen kaipaa lopulta eniten rakkautta ja hyväksyntää, tulivat ne sitten puolisolta, lapselta tai äidiltä. Teigen kirjoitti näytelmänsä yhdeksälle naiselle, joista jokaisen elämäntarina tulee esille samanarvoisena. Näytelmässä ei olekaan yhtä päähenkilöä, vaikka Tiia Louste uraohjuksena ja äitinä onkin aluksi tarinan keskushahmo. Hänen järjestämänsä yllätysjuhla alkaa jälleennäkemisen riemulla, mutta saa todella yllättävän käänteen. Kulissit alkavat kaatua yksi toisensa jälkeen ja alkaa haastava suhteiden rakentaminen uudelleen. Vaikka Äiti meidän on vaativa näytelmä ja nostaa pintaan paljon katsojan omia kysymyksiä, sen pohjavire ei ole synkkä. Elämäänhän kuuluvat pettymykset, menetykset ja lopulta kuolema. Niiden ohessa on vain muistettava elää, iloita ja ennen kaikkea jakaa elämä läheisten kanssa. Marja-Leena Koukin esittämä valokuvaaja vapautuu suuresta surustaan, kun hän uskaltaa kohdata sen näytelmässä Äiti meidän.

Lue lisää

Kommentit

Sai ajatteleman!!!!! Äitini kanssa itkettiin yhdessä. KANNATTAA KATSOA!!!

Kävin katsomassa minäkin ja en pitänyt tupakanpoltosta,liekö se laitettu näytelmääm näyttelijöiden omasta pyynnöstä ns.hermosauhuksi?Juopottelu oli kai hauska osio,itse olen raitis ja humalaiset naiset kammottaa...mutta elämys esitys silti oli.pidin aino seposta livenä.Nais energiaa ,kerrakseen,ja viulistin"onpas täällä kuuma"repliikit sai minut hilpeäksi...KANNATTAA KATSOA.

Äiti meidän näytelmä oli paljon ajatuksia herättävä, ajatukset askartelevat äitinä olemisen tärkeästä ja vaikeasta tehtävästä.Tupakointi näytelmässä oli huono ja ikävä asia, samoin sen kuvaama juopottelu oli naisia alentava.Matkaseurueessamme oli henkilö joka kärsi tupakansavusta niin, että oli tukehtua teatterista lähdetyämme.Henkilökohtaisesti minua kauhistutti näyttelijöiden savuttelu jos he sairastuvat, niin onko kysymyksessä työstä johtuva invalisoituminen, siinä olisi ennakko tapaus ehkä työn vaatimusten invalitusoitamisesta.Hyvä ja puhutteleva näytelmä, ehkei kuitenkaan allergisille ja savusta kärsiville.

Olen harvoin lähtenyt teatterista niin mitäänsanomattomana kuin tämän esityksen jälkeen. En saanut esityksestä mitään irti. Esitys ei "kantanut". Tämä ei varmasti johtunut näyttelijöistä, mutta jotain siitä puuttui.

Näin "Äiti meidän" 19.2. ja - harvoin olen kokenut teatteriarvostelun olleen niin väärässä kuin HeSan arvostelu ko.esitykestä. Onneksi en antanut arvostelun ohjata valintaani (kuten usein teen!). Näytelmä oli toimiva naisteksti, aito naisnäkökulmateksti, jota lavastus nöyrästi tuki.Samoin näyttelijöiden läsnäolo vahvasti omassa roolissaan, näkyvillä näyttämöllä yhtäaikaisesti, tuki loistavasti naisen valintojen ja elämänkaariratkaisujen koko kirjoa. Teatteri oli totta! Yleisön ja näyttämön välinen kuilu oli lähes olematon; tuntui kuin moni meistä olisi vain voinut kävellä ruokapöydän äärelle ja tuoda tarinansa mukaan... Ennustan teille moniksi vuosiksi näytäntökertoja. Ja vieläkin harmittelen em. kritiikkiä; asiat voi nähdä monella tavoin, mutta mielestäni ko.kritiikki teki nimenomaan vääryyttä näytelmälle ja sen tekstille. - KIITOS TEILLE! Irja Askola

Erittäin koskettava esitys - hyvä näyttelijätyö. Katsojien kyynelistä päätellen loppu osui ytimeen.En tunnistanut samaksi näytelmäksi, josta HeSan arvostelussa puhuttiin. Onneksi luin sen vasta jälkeenpäin.

Todella hyvä - koskettava ja hauska! Hyvät näyttelijät - upea kokemus, harvoin itken ja nauran teatterissa!

Tämä näytelmä on oiva esimerkki siitä kuinka kaikki loksahtaa paikoilleen muodostaen vahvan kokonaisuuden.Hyvin kirjoitettu teksti,hyvä ohjaus ja näyttelijätyöt jotka ovat toisiinsa nähden tarpeeksi erilaiset.Tiia Louste tekee vahvan roolin,Marja-Leena Kouki kouraisee katsojaa vähäeleisyydessään ja Eeva-Liisa Haimelinin viulutaiteilija on unohtumattoman upeaa työtä.Eivätkä huonoja ole muutkaan!Näytelmä kestää useammankin katsomisen!Terv:Ensi-illassa istunut ihastunut katsoja.

Äiti meidän

Äiti meidän

Arviot

Arvio

Eriikka Sailo

Arvio

Soila Saroniemi

Kommentit

Lippumyymälä

Yritys- ja ryhmämyynti

Verkkokauppa