Vill ha mera

Lilla Teatern
Ensi-ilta 14.10.2010
ca. 2 t inkl. paus
32 €

Huom! Poistunut ohjelmistosta!

ANDRÈ WICKSTRÖM, STAN SAANILA, ANNA-LENA LAURÈN och ANDERS SLOTTE

I rollerna

Pia Runnakko

Sixten Lundberg

Birgitta Ulfsson

Pekka Strang

Sampo Sarkola

Joachim Wigelius

Mia Renwall

Galleria

Mustavalkoinen kuvitus neljästä hymyilevästä kasvosta, joilla kaikilla on erilainen kampaus ja silmälasit, ja jotka on esitetty olkapäistä ylöspäin minimalistisella, sarjakuvamaisella tyylillä.

Viisi ihmistä kirkkaanvärisissä, sarjakuvamaisissa puvuissa poseeraa dramaattisesti lavalla värikkäässä valaistuksessa ja sumussa, mikä viittaa vilkkaaseen teatteriesitykseen. Taustalla on verhoja ja tuoleja.

Viisi esiintyjää värikkäissä neonpuvuissa poseeraavat dramaattisesti lavalla sinisten valonheittimien alla, ja taustalla on minimaalinen lavastus, johon kuuluu tuoleja ja verhottuja oviaukkoja.

Vanhempi nainen, jolla on kiharat harmaat hiukset ja joka on pukeutunut mustaan, seisoo istuvan miehen takana ja vetää häntä vaaleista hiuksista. Mies reagoi yllättyneenä, nostaa toisen kätensä ja nojaa eteenpäin. Molemmat ovat lavalla, jonka taustalla on punaiset verhot.

Viisi aikuista on lavalla punaisen verhon edessä. Neljä seisoo ja yksi vaalea mies istuu. Muut näyttävät lohduttavan häntä tai puhuvan hänelle. Yhdellä naisella, jolla on violetit hiukset ja tiilenpunainen rintakoru, on kädessään pieni kamera tai laite.

Kaksi vanhempaa naista seisoo harmaan verhon edessä. Toisella on kermanvärinen takki ja päähuivi, ja hänellä on kädessään turkisstola. Toisella on yllätetyn näköinen mustavalkoinen sudenhattutakki ja musta päähine.

Lavalla esiintyy kolme ihmistä: mies, jolla on silmälasit päässä, vaaleaan takkiin ja huiviin pukeutunut vanhempi nainen, jolla on laukku kädessään, ja ruututakkiin pukeutunut nainen, joka puhuu. Taustan muodostavat siniset verhot ja paneelit.

Mustaan pukuun pukeutunut mies seisoo lavalla dramaattisessa oranssin ja violetin värisessä valaistuksessa, ja hänen takanaan on savua tai sumua, ja taustalla näkyy näyttämöverhoja ja lavasteita.

Kaksi miestä seisoo punaisen verhon edessä. Toinen mies, jolla on raidallinen poolopaita ja khakihousut, nauraa sydämellisesti. Toinen mies, jolla on tumma bleiseri ja valkoinen paita, hymyilee ja katsoo häntä kohti.

Henkilö makaa lääketieteellisellä tutkimuspöydällä jalat jalustimissa, yllään värikäs asu, kun mies ja nainen valkoisissa takkeissa seisovat lähellä ja näyttävät puhuvan toisilleen. Taustalla on punaiset verhot.

Seitsemän mustiin takkeihin, valkoisiin paitoihin ja mustiin hattuihin pukeutunutta ihmistä esittää lavalla koreografioidun korkean potkun rutiinin hymyillen, taustalla punaiset verhot ja lavavalot.

Mustavalkoinen kuvitus hymyilevästä naisesta, jolla on aaltoileva tukka ja kuoppia, piirretty rohkealla, graafisella tyylillä valkoiselle taustalle.

Lavalla seisoo viisi ihmistä, joista neljällä on sininen burka ja yhdellä ruskehtava puku. Yksi violettiin burkaan pukeutunut henkilö seisoo edessä kädet kohotettuna, kun taas muut seisovat rivissä takana yleisöön päin.

Neljä miestä seisoo lavalla sinisten verhojen edessä. Heillä on puvut: yhdellä on turkislakki ja sininen puku, kahdella tumma haalari ja yhdellä maastopuku ja punainen lippis. Taustalla näkyy koristeellinen tuoli.

Kaksi ihmistä istuu tiiviisti vierekkäin ja hymyilee lämpimästi toisilleen pitäen kädessään oransseja mukeja. Vasemmalla olevalla on vaaleansininen villapaita, oikealla olevalla valkoinen mekko, jonka olkapäässä on suuri vaaleanpunainen kukka.

Hymyilevä henkilö, jolla on silmälasit ja tumma takki, istuu selkä menosuuntaan puisella tuolilla, kädet tuolin selkänojalla ja kädessään punainen kirja. Taustalla roikkuvat siniset verhot.

Kaksi argyle-paitapuseroon pukeutunutta miestä seisoo punaisten verhojen edessä ja näyttää käyvän vilkasta keskustelua, toinen tekee vilkkaan ilmeen ja toinen pitää silmälaseja suullaan.

Mustavalkoinen kuvitus hymyilevästä miehestä, jolla on lyhyet hiukset, silmälasit ja selvä kihara otsassa.

Mustavalkoinen kuva hymyilevästä henkilöstä, jolla on kiharat hiukset, silmälasit ja näkyvät hampaat. Piirroksessa keskitytään kasvoihin, joissa on vain vähän yksityiskohtia.

Mustavalkoinen kuvitus miehen kasvoista, joilla on täysi parta ja pitkät hiukset ja jotka hymyilevät suu auki, valkoista taustaa vasten.

Kaksi ihmistä istuu penkillä näyttämövalaistuksen alla; toinen on pukeutunut nuhjuisiin talvivaatteisiin ja pipoon, kun taas toisella on punainen ruutupaita ja hän katsoo ensimmäistä henkilöä. Taustalla roikkuu punainen verho.

Valkoisiin hiuksiin pukeutunut vanhempi nainen seisoo punaisten verhojen edessä ja puhuu kuulokkeisiin. Hänen yläpuolellaan istuu turbaniin pukeutunut miespatsas tai hahmo, joka istuu ristissä kädet yhteen painettuina.

Nainen seisoo punainen kansio kädessään ja katsoo huolestuneena eteenpäin, kun taas bleiseriasuinen mies polvistuu ja takertuu naisen vyötärölle, kasvot painautuvat naisen vatsaa vasten, näyttämöympäristössä, jossa on punaiset verhot ja tuoli taustalla.

Neljä pukuihin pukeutunutta miestä, joilla on väärennetyt lihaksikkaat vartalot, seisoo rivissä ja jokainen nostaa yhden käden. Heidän takanaan seisoo koholla kiiltävässä mekossa oleva nainen, ja näyttämöä koristavat tuolit, verhot ja kattokruunut.

Arviot

Vasabladet, 16.10.2010

Arvio

Åsa Gustavsson

Vill ha mera, premiär på Lilla Teatern 14.10. Revy av: Anna-Lena Laurén, Stan Saanila, Anders Slotte och André Wickström. Regi: Frej Lindqvist, scenografi: Jyrki Seppä, dräkter: Elina Kolehmainen. På scenen: Sixten Lundberg, Mia Renwall, Pia Runnakko, Sampo Sarkola, Pekka Strang, Birgitta Ulfsson och Joachim Wigelius.

Lue lisää

Kommentit

Alltså skratta har man gjort!Skådisarna själv verkar också ha det super roligt, jag kan inget annat än rekommendera att gå o se på den!

Roligt och underhållande! Sixten Lundberg som Tenalabisin var bäst! Skrattade så att jag fick tårar i ögonen! Och sen den där gynekologjuttun... Mia Renwall "älskar sin röst" och visst är den fantastiskt fin helt på riktigt! Rekommenderar varmt denna revy!

Jag hade en jättetrevlig kväll och fick skratta ihjäl mig - nästan i alla fall! Jag tyckte alltså väldigt mycket om pjäsen och rekommenderar det varmt för alla som inte är tråkmånsar.

Skitroligt! Musikalen var helt huippu och så den där gynekologen.

Jag tyckte väldigt mycket om revyn!! Jag fick skratta ordentligt och vill rekommendera den!

Det är lätt att förmedla bitterhet, obehag och dåligt fungerande kommunikation. Däremot är det mycket svårare att förmedla äkta livsglädje, humor och hopp. Jag hade faktiskt förväntat mig något mer av kvällens föreställning! Och ett litet tips: ni kunde ha satt en man i gynekologstolen. Det finns faktiskt tillstånd där män måste sätta sig i gynekologstolen. Det hade varit fräscht och intelligent att sätta en man i gynekologstolen och göra sig lustig över hans utsatthet! Summa summarum: pjäsen var en besvikelse. Om jag vill möta den hårda, kalla, av meningslös porr genomsyrade värld vi lever i, räcker det med att jag går ut runt kvarteret eller slår på tv:n. Jag behöver inte gå och sätta mig i en teatersalong för att skiten öst över mig!

Håller med den förra skribenten! Faktiskt en rolig kväll. Hade riktigt ont i kinderna efteråt! Man känner bra igen författarnas vridna humor!

Hienostunutta, kuplivaa, iloisen virkistävää huumoria. Birgitta Ulfsson oli hurmaava. Kouluruotsilla ymmärsi ihan hyvin, että ankkalammikon pienuutta sohaistiin, karikatyyrit Asko Sarkolasta, Johan Storgårdista, Lasse Pöystistä olivat ratkiriemukkaita.Älykästä, että pilkan kohteena olivat suomenruotsalaiset eikä valtaväestö.Suosittelen kaikille suomenkielisille. Menkää ja katsokaa, miten hienostuneesti ivataan omiaan.