Hiirenloukun pukusuunnittelusta
Hiirenloukun puvut ovat näytelmän ajankuvalle uskollisesti 50-luvun epookissa. Halusimme kuitenkin ohjaaja Miika Murasen kanssa, että vaatteet olisivat hieman kohotettu arkirealismista, koska suunnittelijaryhmän keskuudessa tuntui kutkuttavalta ajatukselta, että murha tapahtuisi päällisin puolin täydelliseltä näyttävässä miljöössä, täydellisen tyylikkäiltä näyttävien henkilöiden keskuudessa. Samalla katsoja saisi kylpeä 50-luvun satumaisessa, muotikuvastomaisessakin estetiikassa, jossa sodanjälkeinen kodikkuuden ja pehmeiden muotojen korostuminen luo turvallisen tunteen, murhan tehdessä särön tuohon hieman liian harmoniseen talven hämärtyvään iltapäivään.
Lumimyrsky ulkona ja kaukana kavala maailma kunnes tunnelma keikahtaa täysin ympäri sen tosiasian valjetessa, että murhaaja onkin todennäköisimmin yksi kartanon sisällä olevista asukkaista. Lavastaja Katariina Kirjavaisen kanssa halusimme pukujen ja lavastuksen yhdistyvän nimenomaan sillä, että yksityiskohdat ovat tarkasti mietittyjä värejä, materiaaleja ja mittasuhteita myöten ja että punaruskea puun- ja takantuoksuinen lavastus piirtää hahmot kirkkaasti esiin, mutta piilottaa ne myös tarpeen tullen.
Näytelmäteksti sitoo 50-luvun lisäksi puvut tiettyyn vuodenaikaan, keskitalveen. Tarinassa mahdollinen murhaaja on nähty etukäteen ja hänestä on annettu tietyt tuntomerkit, joten pukusuunnittelussa tämä oli otettava huomioon. Koska lavastus on melko runsas ja täyteläinen, jäivät puvut tarkoituksella selkeiksi silueteiksi ja kuoseja on vaatteissa melko vähän hahmojen esiin nostamisen edesauttamiseksi. Halusin usealle roolihahmolle erottuvia värejä, koska lavastus on värimaailmaltaan tummanpuhuva. Uskon, että Hiirenloukun pukujen kohotetun realismin tekevät laadukkaat ja autenttisuutta tavoittelevat materiaalit ja se, että puvut ovat tarkoituksella ilman näkyvämpää ajan tai lian patinaa.
Hiirenloukun puvut eivät syntyneet pelkästään pukuvarastosta sopivat hakemalla, vaan esimerkiksi useimmat miesten puvut valmistettiin teatterin ompelimossa. Vintage-puvuntakeissa on se ongelma, että ne hyvin harvoin sopivat nykyihmiselle. Esimerkiksi hihan pituus on lähes poikkeuksetta vanhoissa takeissa lyhyempi, koska ihmiset viime vuosisadalla ovat olleet pienempiä kooltaan. Myös naisten autenttiset vintage-vaatteet ovat teatterikäytössä mahdottomia, sillä alkuperäiset vuosikymmeniä vanhat materiaalit voivat olla ajan hapertamia eivätkä tulisi kestämään teatterin kuluttavaa esityskautta. Puvustuksen kokonaiskuvaan vaikuttaa materiaalien lisäksi myös puvustuksen valittu väripaletti.
Harjoitusten alkaessa syksyllä näyttelijät alkoivat harjoitella roolivaatteissa, mutta kampaukset ja maskeeraus uivat kuvaan vasta valmistavissa harjoituksissa. Tämä käytännön seikka osoittaa useimmiten todeksi sen, että puvut eivät pääse oikeuksiinsa ilman ajan epookkikampauksia ja maskeerausta. Maskeeraaja Henri Karjalaisen suunnittelemat kampaukset ja maskeeraukset maalaavatkin roolihenkilöistä Hiirenloukussa mieleenpainuvan ja näyttävän roolihenkilökavalkadin.
-Laura Dammert, pukusuunnittelija