Saavutettavuustyökalut

Sampo Sarkola sytyttää taas valon

Kymmenen vuoden tauon jälkeen Sampo Sarkola palasi syyskuussa Lilla Teaternin näyttämölle David Sandqvistin ohjaamassa De obehöriga -näytelmässä. Ajankohtainen absurdi komedia tarkastelee hyvien ihmisten hyvien aikomuksia. Kuka kuuluu joukkoon ja kuka jää ulkopuolelle? Ja kuka minä itse oikeastaan olen?

Mustavalkoinen muotokuva keski-ikäisestä miehestä, jolla on lyhyet vaaleat hiukset, päällään kuviollinen neuletakki ja tumma t-paita, ja joka katsoo suoraan kameraan neutraali ilme taustaa vasten.
Sampo Sarkola

Kun tapaamme 48-vuotiaan näyttelijä Sampo Sarkolan, hän on matkalla töistä kotiin. Ei kuitenkaan teatterista tai elokuvan kuvauksista, vaan Etu-Töölössä sijaitsevasta remonttikohteesta, jossa hän työskentelee puuseppänä. Tätä hän on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt viime vuodet samalla, kun teatteriystävät ovat ihmetelleet, mitä tapahtui valovoimaiselle ja karismaattiselle nuorelle miehelle, joka pitkään oli itsestään selvä osa Lillanin ja Helsingin Kaupunginteatterin ohjelmistoa.

– Ei mitään tapahtunut, Sarkola sanoo. Minä vain me

netin kiinnostukseni näyttämöllä olemiseen.

Hän kuvailee asiaa kuin valokatkaisijaksi, joka yhtäkkiä alkoi reistailla.

– Kun menen lavalle, kuvittelen aina sytyttäväni ympärilleni lampun. Sitä voi kutsua monella nimellä, mutta näyttelijän täytyy tehdä jotakin päästäkseen rooliin ja saadakseen yleisön mukaansa. Lampun sytyttäminen kävi koko ajan vaikeammaksi, ja lopulta ymmärsin, että minun täytyy tehdä jotain muuta.

Faster och jag -näytelmän jälkeen keväällä 2016 Sarkola irtisanoutui ja vietti ensin muutaman vuoden elokuva- ja televisiotuotantojen parissa Suomessa ja Ruotsissa.

– Se oli näyttelijöille ja elokuvayhtiöille kulta-aikaa, kun markkinoille tuli useita uusia suoratoistopalveluja, jotka tarvitsivat sisältöä houkutellakseen tilaajia. Pohjoismaissa tehtiin noina vuosina aivan valtavat määrät elokuvia ja televisiotuotantoja. Myös paljon sellaista, mikä ei ehkä ollut kovin hyvää.

Kilpailu oli taloudellisesti kestämätön yhtälö pitkällä aikavälillä. Samaan aikaan kun suoratoiston kultaryntäys hiipui, koronapandemia iski ja pakotti teatterit ja elokuvatuotannot tauolle.

– Monilla kulttuurialan ihmisillä oli noina vuosina todella vaikeaa, erityisesti freelancereilla, joita suurin osa näyttelijöistäkin on.

Mutta Sarkolalla oli ässä hihassaan: kirvesmiehen koulutus ja palava kiinnostus käsillä tekemiseen.

– Muutamia pienempiä teatteriprojekteja lukuun ottamatta (Joakim Grothin Livets summa ja Mika Waltarin Gabriel) olen lähinnä asentanut lattioita ja naulannut saunapaneeleita kaverini rakennusfirmassa. On ollut monella tavalla arvokasta saada hieman etäisyyttä teatterielämään.

David Sandqvistin viime vuonna Lilla Teaternissa ohjaama Kjell Westön Skymning 41 herätti Sarkolassa jälleen jotakin. Tai ehkä pitäisi sanoa, että se sai hänet jälleen kytkemään johdot tuohon sisäiseen lamppuun.

– Pidin Davidin ohjauksesta, dramatisoinnista ja lavastuksesta. Sanoin hänelle, että ottaa yhteyttä, jos hän joskus tarvitsee keski-ikäistä miestä, joka ei enää halua tehdä kuperkeikkoja lavalla. Ja niin hän teki, nopeammin kuin osasin odottaa.

Sandqvistin ohjaus, hänen ensimmäisensä Lilla Teaternin uutena taiteellisena johtajana, on De obehöriga, joka sai ensi-iltansa 5. syyskuuta. Näytelmän on kirjoittanut ruotsalainen kirjailija John Ajvide Lindqvist, joka tunnetaan parhaiten vampyyrikauhuteoksestaan Låt den rätte komma in (2004, elokuvasovitus 2008) sekä lukuisista kauhunovelleistaan ja -romaaneistaan.

De obehöriga sijoittuu helsinkiläisen asunto-osakeyhtiön hallitukseen yhdellä kaupungin arvostetuimmista asuinalueista. Talon asukkaat ovat saaneet tarpeekseen kaikista epäilyttävistä, asiattomista ihmisistä, jotka liikkuvat korttelissa.

– Kyse on tietenkin siitä, kuka kuuluu joukkoon ja kuka on ulkopuolinen, niin asunto-osakeyhtiössä kuin yhteiskunnassakin. Se on äärimmäisen ajankohtainen ja surullinen kysymys, Sarkola sanoo. Mutta ymmärrän, miksi se koskettaa ihmisiä. Kriisiaikoina suvaitsevaisuus kaikkea vierasta ja epämukavaa kohtaan vähenee, muutokset ja erilaiset ihmiset alkavat ärsyttää helpommin. Silloin turvaudutaan nopeasti äärimmäisiin ja yksinkertaisiin ratkaisuihin, kuten siihen, että joidenkin ihmisten ei yksinkertaisesti pitäisi saada näkyä tai edes olla olemassa.

Ihmisen vaistonvarainen taipumus jakaa toiset ystäviin ja vihollisiin löytyy meistä kaikista. Juuri tämä ansa muodostaa Ajvide Lindqvistin näytelmän varsinaisen kauhuelementin. Kun ihmiset innokkaasti kyseenalaistavat muita ja toisiaan, he kadottavat samalla myös itsensä. Hallituksen jäsenten väliset keskustelut muuttuvat yhä kiivaammiksi, ja moraaliset harmaat alueet alkavat normalisoitua muuten niin kunnollisten talon asukkaiden keskuudessa. Yksi heistä on Sarkolan esittämä Bosse, jossa näyttelijä kertoo tunnistavansa paljon tuttua.

– Nyky-yhteiskunnassa on paljon Bossen kaltaisia ihmisiä. Sellaisia, jotka kokevat itsensä aina erilaisten yhteiskunnallisten muutosten uhreiksi. Vaikka hän ei ehkä olekaan oikeassa, hänellä on pointtinsa: moni asia on muuttunut eikä aina parempaan suuntaan. Mutta Bosse tuntee nostalgiaa romantisoitua menneisyyttä kohtaan, jota ei todennäköisesti koskaan ollut olemassakaan. Se on hänen henkilökohtainen tragediansa.

Nostalgiasta Sarkola ei halua puhua oman näyttämölle paluunsa yhteydessä. Selvää kuitenkin on, että Lilla Teaternilla on hänelle erityinen merkitys.

– Tämä on kotikenttäni. Täällä kävin varsinaisen teatterikouluni. Täällä olin ensimmäistä kertaa näyttämöllä lapsena [Kaisa Korhosen ohjaamassa Edgar Allan Poen Sällsamma berättelser -esityksessä vuonna 1988].

Lillan-kollegansa Joachim Wigeliuksen tavoin Sampo työskenteli teini-ikäisenä Lillanin narikassa. Hän liimasi näytelmien julisteita ympäri kaupunkia ja työskenteli jonkin aikaa myös kuiskaajana. Sampon isä Asko Sarkola toimi niin ikään pitkään Lillanin taiteellisena johtajana.

– Tunnen teatterin historian, olen nähnyt sen kehityksen ja ollut mukana tekemässä sen tulevaisuutta koskevia päätöksiä. Minun on silti vaikea ajatella tätä comebackina, sillä kyse ei ole paluusta vaan siitä, että tekee jälleen jotain uutta.

Teksti: Janne Strang

 

John Ajvide Lindqvist

De obehöriga

  • Ensi-ilta 5.9.2026
  • ca 2h 25 min, inkl. paus.
  • Föreställningen textas på svenska och finska via mobilappen Subtitle mobile
  • Föreställningen är riktad till vuxna. Vi rekommenderar den inte för under 12-åringar
  • skolbiljett/studerandebiljett 21,50 € (må-to), pensionärsbiljett 40€ (må-to), ordinarie biljett 43 €