På fullt allvar

Lilla Teatern
Premiär 25.1.2007
2 timmar 15 min
28 e

OBS! Inte längre i repertoaren!

Regissör: Neil Hardwick

Kostymer och scenografi:Kirsti Kasnio

Rollista: Birgitta Ulfsson, Pekka Strang, Sampo Sarkola, Edith Holmström,
Cécile Orblin, Pia Runnakko, Tom Wentzel, Joachim Wigelius

Galleri

Mustaan kaapuun pukeutunut vanhempi mies ja kukkamekkoon pukeutunut nainen, jolla on pitsikäsineet ja valkoisen kyyhkyn koristama hattu, seisovat lavalla vierekkäin ja näyttävät vakavilta.

Vaaleanpunaiseen mekkoon pukeutunut nainen näyttää yllättyneeltä pitäessään kädessään suurta vaaleanpunaista kirjaa ja kirjettä, kun valkoiseen pukuun pukeutunut mies seisoo hänen vieressään hymyillen ja kätensä yhteen kietoen kirkkaasti valaistussa huoneessa, jonka taustalla on kukkia.

Neljä aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää esittää näyttämöllä dramaattisen kohtauksen. Kaksi seisoo kasvotusten etualalla, kun taas yksi istuu ja toinen seisoo takana ja tarkkailee. Lavasteet ovat vähäeleiset, ja taustalla on valkoisia sävyjä ja kukkia.

Lavalla esiintyy kolme aikakauden pukuihin pukeutunutta näyttelijää: yksi istuu penkillä liina suullaan ja näyttää dramaattiselta, kun taas kaksi muuta seisovat lähellä ja vaikuttavat huolestuneilta. Taustaa koristavat kukat ja valkoiset verhot.

Kolme näyttelijää lavalla aikakauden puvuissa: istuva vanhempi nainen laventelinvärisessä mekossa ja hienostuneessa hatussa, nainen mintunvihreässä mekossa ja aurinkovarjo kädessään sekä seisova henkilö valkoisessa puvussa. Taustalla sinipaneloitu tausta.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää; toisella on vihreä mekko ja suuri hattu, jossa on riikinkukko ja kukkia, ja hän näyttää hämmentyneeltä, kun taas toinen, valkoiseen pukuun pukeutunut näyttelijä nauraa ja elehtii dramaattisesti takanaan.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää vintage-asuissa: vaaleanvihreään mekkoon pukeutunut nainen elehtii intohimoisesti, valkoiseen pukuun pukeutunut mies polvistuu ja pitelee päätään, ja violettiin mekkoon ja hattuun pukeutunut vanhempi nainen seisoo vakavana.

Iäkäs nainen, jolla on laventelinvärinen mekko ja siihen sopiva hattu, jossa on kukkia ja lehtiä, istuu lukemassa pientä kirjaa puisella tuolilla valoisassa huoneessa pyöreissä silmälaseissa ja pitsikäsineissä.

Vaaleanharmaaseen pukuun pukeutunut mies ja vaaleanvihreään mekkoon ja sinisellä linnulla ja kukilla koristeltuun suureen hattuun pukeutunut nainen käyvät käsi kädessä; he näyttävät keskustelevan tiiviisti lavalla.

Kaksi valkoisiin ja vaaleanharmaisiin pukuihin pukeutunutta miestä seisoo sinistä taustaa vasten. Toinen näyttää yllättyneeltä pitelemässä taskukelloa, ja toinen elehtii kädellään ja näyttää selittävän jotain.

Kaksi virallisesti pukeutunutta miestä seisoo kirkkaasti valaistussa huoneessa; toinen vaaleapukuinen pitää lasia kädessään ja katsoo sitä yllättyneenä, kun taas toinen mustapukuinen mies osoittaa hymyillen kohti. Näkyvissä on tyylikkäitä huonekaluja ja kattokruunu.

Pappiin pukeutunut vanhempi mies seisoo vanhemman naisen vieressä, jolla on koristeellinen hattu, jossa on valkoinen kyyhkynen ja pyörä. Taustalla valkoiseen univormuun pukeutunut henkilö katselee. Ympäristö vaikuttaa lavastetulta teatteriesitykseltä.

Sisätiloissa seisoo kaksi muodollisiin aikakauden vaatteisiin pukeutunutta miestä, joista toinen nuolee peukaloaan leikkisästi pitäen kädessään ruokapalaa, ja toinen katselee tilannetta rauhallisen, hieman huvittuneen näköisenä.

Kaksi vaaleisiin juhlapukuihin pukeutunutta ihmistä seisoo vierekkäin kädet ristissä eri suuntiin katsoen kirkkaasti valaistussa huoneessa, jonka seinät ovat siniset ja jonka taustalla on kattokruunu.

Kaksi vintage-tyyliseen mekkoon ja hattuun pukeutunutta naista seisoo vaalealla näyttämöllä, kummallakin koristeellinen aurinkovarjo kädessään. Edessä olevalla naisella on laventelinvärinen asu, takana olevalla naisella vaaleanvihreä. Molemmat hymyilevät.

Tyylikkääseen, vintage-tyyliseen valkoiseen vaatetukseen pukeutuneet mies ja nainen syleilevät ja hymyilevät. Taustalla on valkoisia verhoja ja kukkia, jotka luovat romanttisen, teatraalisen tunnelman.

Kaksi kevyeen kukkamekkoon pukeutunutta naista pitää koristeellisia aurinkovarjoja olkapäidensä takana. He seisovat kukkakimpun vieressä vaaleansinistä taustaa vasten ja näyttävät esiintyvän lavalla.

Kukkamekkoon pukeutunut nainen pitelee vihreää aurinkovarjoa ja nojaa valkoiseen pukuun ja lippikseen pukeutunutta miestä kohti; molemmat näyttävät näyttelevän näyttämöllä, jossa on pehmeä sinivalkoinen tausta.

Vanhempi nainen, jolla on kuvioitu mekko ja hattu, jonka päällä on valkoinen lintu, puhuu valkoiseen pukuun ja lippikseen pukeutuneelle nuorelle miehelle. He seisovat sisätiloissa kukkien ja valkoisten verhojen ympäröimänä.

Neljä vaaleaan, tyylikkääseen asuun pukeutunutta ihmistä seisoo keskellä näyttämöä istuvan iäkkään naisen ympärillä, jolla on kukkamekko ja hattu ja jolla on sateenvarjo kädessään. Taustalla on kukkia ja valkoisia verhoja, jotka tuovat mieleen muodollisen tai teatraalisen kohtauksen.

Kaksi hienostuneisiin pukuihin pukeutunutta naista seisoo vaaleansinistä taustaa vasten. Edessä olevalla naisella on hieno vaaleanpunainen mekko ja hattu, ja hänellä on kädessään vaaleanpunainen pitsinen aurinkovarjo. Takana olevalla naisella on vaaleanvihreä päällinen, ja hänellä on valkoinen aurinkovarjo ja kuppi.

Valkoiseen mekkoon ja suureen kukkahattuun pukeutunut nainen istuu keinussa hymyillen. Hänen takanaan valkoisten verhojen reunustamassa oviaukossa seisoo henkilö, jolla on trenssitakki ja lentäjänsuojalasit. Kukkia on ripoteltu ympäriinsä.

Recensioner

,

Recension

Sarkastiska fyrverkerier i pastelllandskap Oscar Wilde (1854–1900) lyftes inte bara till himlen för Dorian Grey’s Portrait, boken som har öppnat dörrarna för nästan varje ung person Till livets stora aha-ögonblick. Nej, Wilde var också en jätte i teater och av hans fyra komedier anses vara The Importance av Being Earnest) som den kvickaste och samtidigt mest citerade Engelsk pjäs baserad på Hamlet. Denna ädla hingst i salonkomedistallet, som nu visas under regi av Neil Hardwick på Lilla Teatern verkar lika relevant idag som när den skrevs 1895, full av bitande vassa kvickheter, sarkasmer och aforismer, med en skarp kant riktad mot Det viktorianska samhället i allmänhet och överklassen i synnerhet. Hela upplägget är lika smart som det är oväntat och handlingen är överraskande med att snurra runt axeln flera gånger. Det handlar om de två rika unga män och vänner Algernon Moncrieff (Sampo Sarkola) och Jack Worthing (Pekka Strang), som förenas av invånarna i med en påhittad vän som de skyller på för att undvika oönskat socialt umgänge Kontakter.Samtidigt är båda kära i sina respektive bedårande unga flickor, som märkligt nog är han helt övertygad om att Ernest är det vackraste namnet En ung man kan ha det. (Den engelska ordvitsen på “earnest” i betydelsen av “allvarlig” och namnet Ernest faller tyvärr bort i svenskan version). Lika oberörd av att tala sanning som att göra något Användbara har de unga männen snabbt dragit till sig damerna i sina hjärtan vals att de också kallas Ernest. Det är här problemen börjar. På grund av sitt misstänkta ursprung hindras Jack från att gifta sig med den söta Gwendolen (Cécile Orblin) av sin dominanta, minst sagt, och den alltför misstänksamma gamla mor, Lady Bracknell (Birgitta Ulfsson). Jack är inte heller glad över att hans vän Algernon uppvaktar hans vårdnadshavare, den charmiga unga kusinen Cecily (Edith Holmström).

Läs mera

,

Recension

VERBAL OCH VISUELL FANTASI OM ERNEST

Läs mera

,

Recension

SARKOLA OCH STRANG GLÄNSER I LILLANS VÅRKOMEDI Wildes klassiker kännetecknas av oöverträffat samspeleri

Läs mera

Kommentarer

Ei kommentteja