Pekka Töpöhäntä

Pieni näyttämö
Premiär 5.9.2007
2 timmar 10 min
Barn 13 €

OBS! Inte längre i repertoaren!

Rollista: Sami Uotila, Sanna-June Hyde
/ Leenamari Unho / Leena Rapola, Matti Olavi Ranin, Sixten Lundberg, Jouko Klemettilä, Tiia Louste, Matti Rasila, Marjut Toivanen, Eija Vilpas, Outi Kiuttu

Manus och regi: Anneli Mäkelä

Musik: Ilkka Kuusisto

Texten till låtarna: Lars Huldén

Översättning: Pentti Saaritsa

Dirigenter: Lasse Hirvi / Kaisa Kulmala

Koreografi: Javier Torres

Produktion: Katariina Kirjavainen

Kostymer: Sari Salmela

Ljusdesign: Juhani Leppänen

Ljuddesign: Antero Mansikka

Katthuvuden: Pinja Ulmanen och Tanja Hynninen

Kamouflage: Salla Sivén
Teckningar av © Lisbeth Holmberg-Thor

Galleri

Karvaiseen eläinasuun pukeutunut henkilö hyppii tarmokkaasti maalaismaisen puisen lavastuksen edessä, jossa on suuri ikkuna ja portaat, ja vaikuttaa iloiselta ja keskellä esitystä.

Sinisellä valaistussa näyttämökohtauksessa näkyy lyhtyä pitelevä henkilö, joka seisoo puutalon edessä. Kaksi hahmoa istuu katolla, ja yötaivaan taustalla näkyy kuunsirppi tähdineen.

Lavalla esiintyy kaksi teatteripukuista näyttelijää, joista toinen on pukeutunut vaaleanpunaiseen, höyhenpeitteiseen asuun, jolla on yllättynyt ilme, ja toinen harmaaseen, kissaa muistuttavaan, karvaiseen asuun, joka myös näyttää yllättyneeltä.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää, joilla on hienostuneet, rähjäiset puvut ja villit, oranssin ja mustan väriset peruukit. He esittävät eläimellisiä hahmoja, joilla on ilmeikkäät kasvot, joista yksi on keskellä ja jolla on järkyttynyt ilme.

Valkoiseen, karvaiseen pukuun ja kissankorviin pukeutunut henkilö seisoo lavalla pitelemässä punaista lankaa, ja lankapallo on lattialla. Taustalla on tynnyri, huopia ja sinisiä lavasteita.

Kaksi näyttelijää, joista toinen on valkoinen lammas ja toinen musta koira, istuvat portailla vastakkain ja koskettavat toisiaan nenät vastakkain sinisellä valaistulla näyttämötaustalla, jossa on suuri ikkuna.

Esiintyjät laulavat ja tanssivat hienostuneissa kissapuvuissa lavalla, joka on suunniteltu näyttämään suurelta ulkoilmapihalta, jossa on portaita ja rakennuksia ja joka muistuttaa Cats-musikaalin kohtausta.

Lavalla esiintyy neljä eläinasuihin pukeutunutta näyttelijää. Yksi aasiksi pukeutunut istuu, kun taas toinen leijonaksi pukeutunut harjaa sen häntää. Kaksi muuta näyttelijää, joilla on samanlaiset leijonapuvut, istuvat portailla ja katselevat. Lavastus on omituinen ja teatraalinen.

Kaksi näyttelijää teatterikohtauksessa: toisella on jalustalla karvapeitteinen, kimaltava vihreä kaapu, joka muistuttaa pitkää kissaa, kun taas toinen, pienemmäksi kissaksi pukeutunut näyttelijä vetää jättiläisen pitkää hihaa näyttämöllä.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää, joista toinen on pukeutunut siniseksi poliisikissaksi, jolla on hattu ja pamppu, ja toinen karvaiseksi mustaksi kissaksi. Taustalla kaksi ruskeiksi kissoiksi pukeutunutta näyttelijää katselee.

Kaksi esiintyjää, jotka ovat pukeutuneet oransseihin kissapukuihin, joissa on kasvomaalia, virnistävät leveästi ja pitävät sanomalehtiä kädessään näyttämöllä, todennäköisesti teatteriesityksen aikana.

Recensioner

Meidän Perhe, 01.11.2007

Recension

Elina Rikkilä

Mobbning i kattvärlden Den mjuka och empatiska Pekka Töpötail är en uppfriskande förändring från de självcentrerade Idols-formaten och de japanska fighting-serierna, och berättar en insiktsfull historia om kattvärldens mobbningsmönster. Budskapet är tydligt: Godhet och vänlighet kommer att belönas, och förnuft och rättvisa kommer så småningom att segra även i kattgemenskapen. Pekkas karaktär får en helt ny dimension när Sami Uotila, känd för sina roller som bad boy, har valts för den. Man skulle kunna tro att skurken Sam skulle ha förvandlats till Catfish. Framför allt verkar dock barnen vara känsliga för de flockiga följarna Pilli och Pulla.

Läs mera

Nykypäivä, 14.09.2007

Recension

Venla Hiidensalo

DET FINNS INGEN TITT PÅ KATTENS SVANSBerättelsen om pjäsen Pekka Töpöhän , som hade premiär på den lilla scenen i Helsingfors stadsteater, är känd av både mor- och farföräldrar, föräldrar och barn. Radiojournalisten och författaren Gösta Knutssons första bok Pekka Töpötail publicerades i Sverige 1939 och översattes till finska 1943. Sedan dess har Knutsson också blivit känd i rymden: asteroider har fått namn efter författaren och kattfigurerna han skapade.

Läs mera

Ilta-Sanomat, 08.09.2007

Recension

Liina Putkonen

KATT I HET PÄLSStora, lurviga katter sträcker ut sig och hukar sig vid gryningen. Spännande och sagolikt. Helsingfors stadsteaters barnpjäs Pekka Töpöhännäs skapare bör nämnas först och främst Sari Salmela, gjorde katthuvuden Pinja Ulmanen och T anja Hynninen, som tog hand om förklädnaden Salla Sirén och koreografen Javier Torres.En hel rad namn, men I det här fallet kan du inte dyka ner i den stubby-värld som Gösta Knutsson skapade utan att nämna dem. I pjäsen, skriven och regisserad av Anneli Mäkelä , är den onda malen fullständigt elak, inför skådespelerskan Matti Olavi Ranin har åtminstone öppnat munnen. Självklart är Ranin också en härligt slipad karaktär i sin roll. En dålig katt är inte byggd på päls ensam. Sami Uotila Pekka Töpötail är rörande fånig. De roligaste av barnen var dock Pilli och Pulla. Jouko Klemettilä och Sixten Lundberg satte också ett leende på de vuxnas ansikten.Den rekommenderade åldern för en barnpjäs är fem år. Att döma av ropen från läktarna är åldersgränsen rätt. Stora katter kan skrämma de små.Men om ditt barn under 5 år är tuff, ta med honom eller henne till teatern. Man ser sällan så charmiga katter.

Läs mera

Kansan Uutiset, 18.09.2007

Recension

Tuula Kärki

MOBBNING MED HJÄLP AV KATTER

Läs mera

Kirkko ja kaupunki, 12.09.2007

Recension

Marja Kuparinen

PEKKA TÖPÖTAIL LÄR UT ACCEPTANS AV OLIKHETERInte konstigt att barn gillar Gösta Knutsons Pekka Töpötail-böcker . De visar tydligt gott och ont, spänning och vänskap och ett lyckligt slut, som det ska vara i en bra saga. Under ledning av Anneli Mäkelé har Helsingfors stadsteater utan ansträngning satt upp berättelserna om Pekkas ankomst till sin nya hemstad och hans bekantskap med den charmiga Maija Milkbeard. Sann kärlek är i luften så fort de tvås blickar möts. Låten i slutet bekräftar känslan: “Vi stannar i magin i vår dans, vi missar ingenstans, vi är precis där nu.”Mycket unga åskådare som inte är vana vid teatern kan tappa fokus på den övergripande handlingen och texterna när man måste undra hur spåmannen kan vara så enormt lång, varifrån röken på golvet kommer, eller frukta Pekkas öde, som sitter inlåst i fängelse. Och kommer skeppet att segla tillbaka till Finland utan Pekka? Men något av sagornas och teaterns förtrollning kommer säkert att finnas kvar i minnet; De äldre bör njuta av framträdandet utan ansträngning. Sami Uotila Pekka är en god och uppriktig katt som växer från skammen över att vara svanslös till en ny självkänsla under pjäsen. De andra katterna är också underbart karaktärsfulla, men höjdpunkterna är Matti Olavi Ranins charmiga rövare Catfish och hans dumma och flockande tjänare Pilli och Pulla (Jouko Klemettilä och Sixten Lundberg). “Det verkade som att skådespelarna också hade roligt.Tiia Loustes Fat Lissu, i sin självsäkra roll, förmedlar också pjäsens grundläggande budskap: skillnad är tillåtet, och fördomsfull diskriminering kommer inte att ta dig långt. Det lönar sig att vara modig när man har ett liv värt en katt att försvara.Kompositionerna till sångerna är av Ilkka Kuusisto, texterna av Lars Huldén. Ett särskilt tack riktas till Sari Salmelas kostymer och huvuden på Pinja Ulmanens och Tanja Hynninens katter. Absolut fantastiskt arbete.

Läs mera

Etelä-Suomen Sanomat, 07.09.2007

Recension

J.T. Laakso

PEKKA TÖPÖTAIL ERÖVRAR FRÅN BARN TILL MOR- OCH FARFÖRÄLDRAR

Läs mera

Kommentarer

"Kiitokset Monnille, Pillille ja Pullalle ja muille kissoille", Johanna (5 v). "Pilli ja Pulla olivat parhaat. Kiitos myös muille kissoille.", Anna-Kaisa (8 v).

Näytelmä puhuu tärkeästä asiasta. Hienoa, kun lastenteatteria tehdään täysin rinnoin! Äiti ja isä.

esitys oli tosi hyvä!Erityisen hauskaa oli pillin ja pullan tanssi ja monnin lopputanssi!

kiva

loistava esitys, niin aikuisille kuin lapsille, lastentarhanopettajan olen nähnyt monia esityksiä vuosien kuluessa, tämä kyllä oli yksi parhaista , kiitos

Pekka Töpöhäntä-näytelmän asut olivat mahtavat! Suurkiitos puvustukselle! Erityiskiitokset Pillille ja Pullalle! Harmittamaan jäi huono äänentoisto, istuimme rivillä 4, vasemmalla puolella, eikä paikoitelleen puheesta saanut selvää. Erityisesti Maija Maitoparran artikulaatio oli riittämätön. Mahtoikohan olla poikkeus vai sääntö?

Monni on ihan paras :-)

"olipa hyvä esitys" lapseni totesi esityksen loputtua

Kiitos kaikille tekijöille aivan mahtavasta esityksestä ja puvustuksesta ja ERITYISKIITOKSET MONNILLE(olet aivan uskomaton),PILLILLE,PULLALLE JA HULDA HULDALLE,miauu.....

on tosi hyvä

Laulut olivat hyviä ja suudelma kohtukset romanttisia!!! <3

lapseni 10v 7v ja myös minä (isä)40v tykkäsimme täydestä sydämmestä. todella hyvä esitys. kiii..tos paljon kyllä riitti keskustelua vielä kotonakin (hyvässä mielessä). voi suositella vanhemmillekin kuin 5v.

Kiitos esityksestä itseni ja lapsenlapsenikin puolesta. Näytelmä oli sopivasti jännittäjä ja sopivasti hauska.

"Hyvä. Pilli ja Pulla olivat hauskoja."

Pilli ja Pulla olivat tosi hassuja! Nauroimme ihan mahat kippurassa! Jännittävintä oli se, kun Pekka Töpöhäntä joutui vankilaan. Ja Monni oli tylsä, kun väitti, että Pekka Töpöhäntä on vakooja..

Lapseni 10v taisi olla liian "vanha lapsi", koska häntä ei naurattanut samat asiat kuin pienenpää yleisöä. Paras kohdeyleisö onkin varmasti 3-7vuotiaat. Aikuisena ihailin näyttelijöiden näyttelemistä ja niitä mahtavia ilmeitä.

Matti-Olavi ranin oli todella hyvä Monni. Esityksen paras!

Me täällä Turussa odotetaan kuin kuuta nousevaa että päästään Ainon, Samuelin, äidin, isin, mummin ja Tekla-tädin kanssa katsomaan Pekka Töpöhäntää! 5. joulukuuta on liput. On luettu kirjoja, katseltu kuvia.. Ennen näytöstä syödään Tekla-tädillä.. Huisin jännää! :)

Ihastuttava ja hauska musiikkinäytelmä. Pilli ja Pulla naurattivat vielä kotona. Viaton lastenjuttu, mutta aikuiselle aikamatka lapsuuteen. Monnikin oli mukava tuttavuus... Suosittelen kaikille lapsenmielisille aikuisille.

Aivan mielettömän hyvä!

Jännää oli kun Pekka Töpöhäntä joutui vankilaan.
Todella hyvä esitys.
Roope 4 vuotta