Pekka Töpöhäntä

Pieni näyttämö
Premiere 5.9.2007
2 h 10 min
Children €13

Note: No longer in repertoire!

Cast: Sami Uotila, Sanna-June Hyde
/ Leenamari Unho / Leena Rapola, Matti Olavi Ranin, Sixten Lundberg, Jouko Klemettilä, Tiia Louste, Matti Rasila, Marjut Toivanen, Eija Vilpas, Outi Kiuttu

Script and direction: Anneli Mäkelä

Music: Ilkka Kuusisto

Lyrics of the songs: Lars Huldén

Translation: Pentti Saaritsa

Conductors: Lasse Hirvi / Kaisa Kulmala

Choreography: Javier Torres

Production: Katariina Kirjavainen

Costumes: Sari Salmela

Lighting design: Juhani Leppänen

Sound Design: Antero Mansikka

Heads of cats: Pinja Ulmanen and Tanja Hynninen

Camouflage: Salla Sivén
Drawings by © Lisbeth Holmberg-Thor

Gallery

Karvaiseen eläinasuun pukeutunut henkilö hyppii tarmokkaasti maalaismaisen puisen lavastuksen edessä, jossa on suuri ikkuna ja portaat, ja vaikuttaa iloiselta ja keskellä esitystä.

Sinisellä valaistussa näyttämökohtauksessa näkyy lyhtyä pitelevä henkilö, joka seisoo puutalon edessä. Kaksi hahmoa istuu katolla, ja yötaivaan taustalla näkyy kuunsirppi tähdineen.

Lavalla esiintyy kaksi teatteripukuista näyttelijää, joista toinen on pukeutunut vaaleanpunaiseen, höyhenpeitteiseen asuun, jolla on yllättynyt ilme, ja toinen harmaaseen, kissaa muistuttavaan, karvaiseen asuun, joka myös näyttää yllättyneeltä.

Lavalla esiintyy kolme näyttelijää, joilla on hienostuneet, rähjäiset puvut ja villit, oranssin ja mustan väriset peruukit. He esittävät eläimellisiä hahmoja, joilla on ilmeikkäät kasvot, joista yksi on keskellä ja jolla on järkyttynyt ilme.

Valkoiseen, karvaiseen pukuun ja kissankorviin pukeutunut henkilö seisoo lavalla pitelemässä punaista lankaa, ja lankapallo on lattialla. Taustalla on tynnyri, huopia ja sinisiä lavasteita.

Kaksi näyttelijää, joista toinen on valkoinen lammas ja toinen musta koira, istuvat portailla vastakkain ja koskettavat toisiaan nenät vastakkain sinisellä valaistulla näyttämötaustalla, jossa on suuri ikkuna.

Esiintyjät laulavat ja tanssivat hienostuneissa kissapuvuissa lavalla, joka on suunniteltu näyttämään suurelta ulkoilmapihalta, jossa on portaita ja rakennuksia ja joka muistuttaa Cats-musikaalin kohtausta.

Lavalla esiintyy neljä eläinasuihin pukeutunutta näyttelijää. Yksi aasiksi pukeutunut istuu, kun taas toinen leijonaksi pukeutunut harjaa sen häntää. Kaksi muuta näyttelijää, joilla on samanlaiset leijonapuvut, istuvat portailla ja katselevat. Lavastus on omituinen ja teatraalinen.

Kaksi näyttelijää teatterikohtauksessa: toisella on jalustalla karvapeitteinen, kimaltava vihreä kaapu, joka muistuttaa pitkää kissaa, kun taas toinen, pienemmäksi kissaksi pukeutunut näyttelijä vetää jättiläisen pitkää hihaa näyttämöllä.

Lavalla esiintyy kaksi näyttelijää, joista toinen on pukeutunut siniseksi poliisikissaksi, jolla on hattu ja pamppu, ja toinen karvaiseksi mustaksi kissaksi. Taustalla kaksi ruskeiksi kissoiksi pukeutunutta näyttelijää katselee.

Kaksi esiintyjää, jotka ovat pukeutuneet oransseihin kissapukuihin, joissa on kasvomaalia, virnistävät leveästi ja pitävät sanomalehtiä kädessään näyttämöllä, todennäköisesti teatteriesityksen aikana.

Reviews

Meidän Perhe, 01.11.2007

Review

Elina Rikkilä

Bullying in the cat world The soft and empathetic Pekka Töpötail is a refreshing change from the self-centered Idols formats and Japanese fighting series, and tells an insightful story about the bullying patterns of the cat world. The message is clear: Goodness and kindness will be rewarded, and reason and justice will eventually prevail in the cat community as well. Pekka’s character takes on a whole new dimension when Sami Uotila, known for his roles as the bad boy, has been chosen for it. You would have thought that the bad guy Sam would have been turned into Catfish. Most of all, however, the children seem to be squeamish by the herd-minded followers, Pilli and Pulla.

Nykypäivä, 14.09.2007

Review

Venla Hiidensalo

THERE IS NO LOOKING AT THE CAT’S TAILThe story of the play Pekka Töpöhän , which premiered on the small stage of the Helsinki City Theatre, is known to grandparents, parents and children alike. Radio journalist and author Gösta Knutsson’s first Pekka Töpötail book was published in Sweden in 1939 and it was translated into Finnish in 1943. Since then, Knutsson has also become famous in space: asteroids have been named after the author and the cat characters he created.

Ilta-Sanomat, 08.09.2007

Review

Liina Putkonen

CAT IN HOT FURBig, furry cats stretch and crouch at dawn. Exciting and fairytale-like. Helsinki City Theatre’s children’s play Pekka Töpöhännä’s creator should be mentioned first and foremost Sari Salmela, made the cats’ heads Pinja Ulmanen and T anja Hynninen, who took care of the disguise Salla Sirén and the choreographer Javier Torres.Quite a litany of names, but In this case, you can’t dive into the world of the stubby created by Gösta Knutsson without mentioning them. In the play, written and directed by Anneli Mäkelä , the evil Catfish is absolutely wonderfully mean, before the actress Matti Olavi Ranin has at least opened his mouth. Of course, Ranin is a delightfully slick in her role as well. A bad kitty is not built on fur alone. Sami Uotila Pekka Töpötail is touchingly silly. The funniest of the children, however, were Pilli and Pulla. Jouko Klemettilä and Sixten Lundberg put a smile on the faces of the adults as well.The recommended age for a children’s play is five years. Judging by the shouts from the stands, the age limit is right. Huge felines can scare the little ones.However, if your child under the age of 5 is a tough guy, take him or her to the theatre. You rarely see such charming cats.

Kansan Uutiset, 18.09.2007

Review

Tuula Kärki

BULLYING BY MEANS OF CATS

Kirkko ja kaupunki, 12.09.2007

Review

Marja Kuparinen

PEKKA TÖPÖTAIL TEACHES ACCEPTANCE OF DIFFERENCESNo wonder children like Gösta Knutson’s Pekka Töpötail books. They clearly show good and evil, excitement and friendship and a happy ending, as it should be in a good fairy tale. Under the direction of Anneli Mäkelä, the Helsinki City Theatre has effortlessly staged the stories of Pekka’s arrival in his new hometown and his acquaintance with the charming Maija Milkbeard. True love is in the air as soon as the eyes of the two meet. The song at the end confirms the feelings: “We stay in the magic of our dance, we don’t miss anywhere, we are right there now.”Very young spectators who are not used to the theatre may fall off the overall plot and the lyrics when you have to wonder how the fortune teller can be so enormously tall, where the smoke on the floor comes from, or fear the fate of Pekka, who is locked up in prison. And will the ship sail back to Finland without Pekka? However, something of the enchantment of fairy tales and theatre will surely remain in the memory; The older ones should enjoy the performance effortlessly. Sami Uotila Pekka is a good and sincere cat who grows from the shame of being tailless to a new self-esteem during the play. The other cats are also wonderfully characterful, but the highlights are Matti Olavi Ranin’s charming robber Catfish and his stupid and herd-minded servants Pilli and Pulla (Jouko Klemettilä and Sixten Lundberg). “It seemed like the actors were having fun too.Tiia Louste’s Fat Lissu, in her self-confident character, also tells the basic message of the play: difference is allowed, and prejudiced discrimination will not get you far. It pays to be brave when you have a life worthy of a cat to defend.The compositions of the songs are by Ilkka Kuusisto, the lyrics by Lars Huldén. Special thanks are due to Sari Salmela’s costumes and the heads of Pinja Ulmanen’s and Tanja Hynninen’s cats. Absolutely great work.

Etelä-Suomen Sanomat, 07.09.2007

Review

J.T. Laakso

PEKKA TÖPÖTAIL CONQUERS FROM CHILDREN TO GRANDPARENTS

Comments

"Kiitokset Monnille, Pillille ja Pullalle ja muille kissoille", Johanna (5 v). "Pilli ja Pulla olivat parhaat. Kiitos myös muille kissoille.", Anna-Kaisa (8 v).

Näytelmä puhuu tärkeästä asiasta. Hienoa, kun lastenteatteria tehdään täysin rinnoin! Äiti ja isä.

esitys oli tosi hyvä!Erityisen hauskaa oli pillin ja pullan tanssi ja monnin lopputanssi!

kiva

loistava esitys, niin aikuisille kuin lapsille, lastentarhanopettajan olen nähnyt monia esityksiä vuosien kuluessa, tämä kyllä oli yksi parhaista , kiitos

Pekka Töpöhäntä-näytelmän asut olivat mahtavat! Suurkiitos puvustukselle! Erityiskiitokset Pillille ja Pullalle! Harmittamaan jäi huono äänentoisto, istuimme rivillä 4, vasemmalla puolella, eikä paikoitelleen puheesta saanut selvää. Erityisesti Maija Maitoparran artikulaatio oli riittämätön. Mahtoikohan olla poikkeus vai sääntö?

Monni on ihan paras :-)

"olipa hyvä esitys" lapseni totesi esityksen loputtua

Kiitos kaikille tekijöille aivan mahtavasta esityksestä ja puvustuksesta ja ERITYISKIITOKSET MONNILLE(olet aivan uskomaton),PILLILLE,PULLALLE JA HULDA HULDALLE,miauu.....

on tosi hyvä

Laulut olivat hyviä ja suudelma kohtukset romanttisia!!! <3

lapseni 10v 7v ja myös minä (isä)40v tykkäsimme täydestä sydämmestä. todella hyvä esitys. kiii..tos paljon kyllä riitti keskustelua vielä kotonakin (hyvässä mielessä). voi suositella vanhemmillekin kuin 5v.

Kiitos esityksestä itseni ja lapsenlapsenikin puolesta. Näytelmä oli sopivasti jännittäjä ja sopivasti hauska.

"Hyvä. Pilli ja Pulla olivat hauskoja."

Pilli ja Pulla olivat tosi hassuja! Nauroimme ihan mahat kippurassa! Jännittävintä oli se, kun Pekka Töpöhäntä joutui vankilaan. Ja Monni oli tylsä, kun väitti, että Pekka Töpöhäntä on vakooja..

Lapseni 10v taisi olla liian "vanha lapsi", koska häntä ei naurattanut samat asiat kuin pienenpää yleisöä. Paras kohdeyleisö onkin varmasti 3-7vuotiaat. Aikuisena ihailin näyttelijöiden näyttelemistä ja niitä mahtavia ilmeitä.

Matti-Olavi ranin oli todella hyvä Monni. Esityksen paras!

Me täällä Turussa odotetaan kuin kuuta nousevaa että päästään Ainon, Samuelin, äidin, isin, mummin ja Tekla-tädin kanssa katsomaan Pekka Töpöhäntää! 5. joulukuuta on liput. On luettu kirjoja, katseltu kuvia.. Ennen näytöstä syödään Tekla-tädillä.. Huisin jännää! :)

Ihastuttava ja hauska musiikkinäytelmä. Pilli ja Pulla naurattivat vielä kotona. Viaton lastenjuttu, mutta aikuiselle aikamatka lapsuuteen. Monnikin oli mukava tuttavuus... Suosittelen kaikille lapsenmielisille aikuisille.

Aivan mielettömän hyvä!

Jännää oli kun Pekka Töpöhäntä joutui vankilaan.
Todella hyvä esitys.
Roope 4 vuotta