Arvio: Once (på svenska)
Jokaisen näyttelijän käsiin löytyy vaivatta soitin viiden tähden Once-musikaalissa, joka toimii näyttämöllä elokuvaa paremmin
★★★★★
Kahdentoista näyttelijä-muusikon intohimoinen ryhmä täyttää näyttämön ja saa tunteet pintaan irlantilaismusikaalissa.
Lilla Teaternin uudentyylinen musikaali Once täyttää yhden suurimmista toiveistani.
Musiikkiteatteria katsoessani tunnen aina suurta riemua, kun ohjaaja on sijoittanut muusikot näyttämölle yleisön nähtäville. Kovin usein tätä ei tapahdu.
Orkesteri soittaa yleensä montussa tai mikrofonien kanssa jossain lavastamon takavarastossa, vaikka tarina sijoittuisi teatterilaivalle tai jazzklubille, missä muusikoiden läsnäolo olisi vähintäänkin luontevaa.
Lilla Teaternin taiteellisen johtajan Jakob Höglundin ohjaamassa musikaalissa kaikki on toisin. Once ei pelkästään täytä lavaa muusikoilla, se onnistuu muuntamaan koko näyttämön orkesteriksi.
Irlantilaisen John Carneyn käsikirjoittamaan ja ohjaamaan elokuvaan Once (2007) pohjautuvassa musikaalissa palataan raikkaan yksinkertaisiin perusasetelmiin.
Rohkenen suorastaan väittää, että kahden muusikon ympärille rakentuva rakkaustarina sopii huomattavasti paljon paremmin näyttämölle kuin valkokankaalle.
Elävä musiikki on teoksessa aivan keskeisessä asemassa, sillä tarinaa kuljetetaan ennen muuta musiikin keinoin. Oikeastaan musiikki muodostaa musikaalin koko tarinan.
Teatterin fyysisyys nostaa latauksen aivan toisiin sfääreihin, kun yleisö näkee edessään instrumenttinsa kanssa työskentelevät muusikot.
Enda Walshin musikaalisovitus karsii elokuvan tarinasta lähes kaikki ulkoiset piirteet. Dublinilaisen katusoittajan (Tuukka Leppänen) ja tšekkiläisen maahanmuuttajan (Emma Klingenberg) kohtaaminen tapahtuu heidän yhteisen intohimonsa äärellä.
Keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat musiikkikauppa ja äänitysstudio, niin että jokaisen näyttelijän käsiin löytyy vaivatta jokin soitin.
Elokuvan päärooleja esittäneet muusikot Glen Hansard ja Markéta Irglová vastaavat myös Oncen musiikista ja heidän säveltämänsä laulu Falling Slowly voitti alkuperäisen musiikkikappaleen Oscarin.
Irlantilaisesta ja slaavilaisesta kansanmusiikista vahvan poljentonsa lainaava Once resonoi koko kehossa ja uppoaa syvälle tunteisiin.
Intensiivisen Tuukka Leppäsen ei tarvinnut laulaa kuin ensimmäinen tahti, niin jopa oli pala kurkussa.
Emma Klingerberg on vahva tulkitsija pianon ääreen asettuessaan ja lisäksi todella herkkävireinen näyttelijä.
Esityksen näyttelijätaustaiset muusikot tekevät monia herkullisia roolihahmoja.
Robert Kockin tulisieluinen musiikkikauppias, Ulriikka Heikinheimon moneen venyvä kämppäkaveri ja Alexander Wendelinin pankinjohtaja ovat jo itsessään eräänlaisia pienoismusikaaleja.
Santeri Helinheimo Mäntylä, Kalle Ruusukallio ja Riku Vartiainen vaihtavat instrumenttia lennossa ja ovat hekin suuria näyttämöpersoonia.
Illan persoonallisimmasta lauluesityksestä vastaa kuitenkin tytön äitiä esittävä koomikko Pia Runnakko.
Once on todella musikaali aikuiseen makuun, eikä mikään estä viemästä sinne lapsiakaan.
Teatteriin on hyvä mennä ajoissa, eikä pelkästään turvavälien takia. Ennen esitystä lavalla nimittäin jammaillaan vartti irkkumusiikin tahdissa.