Millaista on sotia ammatikseen?
Ukrainan sota on ollut päivittäin uutisissa yli kolmen vuoden ajan. Silti sotilaan kokemus jää usein varjoon, ja sota nähdään suurvaltapolitiikkana, strategisina päätöksinä ja karttojen nuolina, jotka kuvaavat joukkojen liikkeitä.
”Kun yhtäkkiä kuulemme yksilön kokemuksen siitä, mitä sota tekee ihmiselle, se muuttuukin hirvittävän henkilökohtaiseksi tragediaksi. Vaikka ihminen ei menehtyisi, niin joku osa hänestä menehtyy”, ohjaaja Tuomas Rinta-Panttila sanoo.
Juuri tämän näkökulman tuo esiin Aleksi Suomesta, joka kertoo vapaaehtoistaistelija Aleksi Lysanderin (1989–2024) elämäntarinan. Näytelmä pureutuu siihen, miten ihminen päätyy vapaaehtoisesti lähtemään sotaan ja millaisen psyykkisen prosessin hän käy sen myötä läpi.
”Tämä on emotionaalinen ja empaattinen teatterikokemus, joka antaa parin tunnin mittaisen tuokion kohdata asiat inhimillisestä näkökulmasta”, sanoo näytelmän dramatisoinut Ari-Pekka Lahti.
Tietokirjasta näyttämölle
Näytelmä perustuu Tuomas Kyrön kirjoittamaan samannimiseen kirjaan (WSOY), joka oli ehdolla tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2023.
Kirjassa Aleksi Lysanderin tarinan rinnalla kulkee Kyrön henkilökohtainen kertomus teoksen kirjoittamisesta, taustahaastatteluja varten tehdyistä matkoista Ukrainaan ja muualle sekä hänen suhteestaan sotaan.
Lahti kertoo, että rajaaminen oli näytelmäksi sovittamisessa aluksi haastavaa, mutta lopulta päätettiin mennä ainoastaan kohti Aleksi Lysanderia ja hänen elämäänsä.
Näytelmää valmisteltiin yhteistyössä Lysanderin kanssa. Prosessin alkuvaiheessa hän kutsui Lahden kuuntelemaan luentoa, jossa hän ja Juha Kreus käsittelivät sodan vaikutuksia yksilöön – miksi joku haluaa lähteä sotaan ja miten se muuttaa ihmistä.
Lahti kuvaa luentoa ratkaisevan tärkeäksi, sillä se sai hänet ymmärtämään, että esityksen tulisi käsitellä yksilön sisäistä kokemusta sodasta.
”Kun kuuntelin kahta sodassa ollutta ihmistä, jotka kertoivat kokemuksistaan hyvin seikkaperäisesti, sota tuntui tulevan toisella tavalla lähemmäksi kuin tiedotusvälineiden tai elokuvien kautta.”
Lysander menehtyi taisteluissa Itä-Ukrainassa loppuvuodesta 2024.
Näyttämölle tarvittiin kaksi Aleksia
Aleksi Suomesta pyrkii olemaan mahdollisimman uskollinen Aleksi Lysanderin elämälle. Se mitä lavalla kuullaan, on Lahden mukaan tapahtunut oikeassa elämässä.
”Suurin osa perustuu Kyrön kirjoittamaan kirjaan, pieni osa taas siihen, mitä Aleksi itse on minulle kertonut. Hänen toiveensa oli, että sodan inhimillinen kärsimys tulisi esille mahdollisimman raadollisesti ja rehellisesti.”
Koska näytelmän painopisteeksi valikoitui sotilaan yksilöllinen kokemus, sotaleikin esittäminen alkoi tuntua mahdottomalta, Rinta-Panttila sanoo.
”Sotaan liittyvissä taideteoksissa maailma on usein aika maskuliininen, kova ja äänekäs, mutta tällä kertaa halusimme välttää sitä. Ei lähdetä meuhkaamaan asian kanssa, vaan otetaan se esiin toteavasti.”
Aleksi Suomesta on muodoltaan minimalistinen, tarinankerrontaan keskittyvä esitys, jossa kaksi näyttelijää (Roderick Kabanga ja Eetu Känkänen) esittää vuorotellen Aleksia. Toinen heistä on kokija ja toinen toimii kertojana, ikään kuin tulkkina kokevan Aleksin ja yleisön välillä.
”Ratkaisu korostaa sitä, että me ollaan yhdessä teatterissa tämän taideteoksen äärellä, ja vaikka teos perustuu elettyyn elämään, on pyrkimyksenä enemmänkin yritys ymmärtää sotilasta kuin se, että pelkästään näytettäisiin tapahtunut”, Lahti kertoo ja jatkaa:
”Sotilasta harvemmin kuunnellaan. Niin Aleksi minulle sanoi. Että sotilaan kokemukset harvemmin kiinnostavat ketään. Tämä on erikoista. Sotilaathan ne sodassa toimivat, asioita kokevat ja sitä kautta sotaa myös ymmärtävät.”
”Esitys on viritetty lavastusratkaisua myöten jakamisen ja uskoutumisen tilanteeksi. Äänekkään ja rajun sijaan siitä on tulossa hiljainen ja herkkä”, Rinta-Panttila kuvaa.