Tragikomedia maagisen realismin maustein
Kun Jenni Mäki löytää vieraan naisen hammasharjan kylpyhuoneestaan, hän saa vihdoin tarpeekseen ja päättää jättää miehensä. Elämänmuutos käynnistää prosessin, jonka myötä Jenni kasvaa erilliseksi ja itsenäiseksi naiseksi – Jenny Hilliksi.
Muutoksessa tukea tarjoavat Ajattaret, saduista tutut arkkityypit, kuten Tuhkimo ja Tähkäpää. ”Näytelmä alkaa siitä, kun nainen hammasharja kädessä putoaa alhoon. Ajattaret saapuvat suunnannäyttäjiksi ja auttavat Jennyä läpi tarinan pääsemään jaloilleen”, ohjaaja Liisa Mustonen kertoo.
Jenny Hill perustuu Minna Rytisalon vuonna 2023 julkaistuun romaaniin. Mustonen kuvaa näytelmäsovitusta kirjaa intensiivisemmäksi:
”Kirja on lavea ja polveileva. Jos se on valssi, niin tämä teos on tiukka tango tai kiihkeä flamenco. Suomalainen maaginen realismi saa vaikutteita latinoilta.”
Erilliseksi itseksi kasvaminen
Jenny Hillin pääteema – eroaminen, eriytyminen, itsensä löytäminen – on kipeä, sanoo Mustonen. ”Voisi väittää, että Jenny muuttuu uhrista toimijaksi, kun hän tekee aktiivisen teon ja lähtee suhteesta. Hän ottaa askeleet ikuisesta nielijästä kohti itse valitsevaa toimijaa, jolla on terävät hampaat.”
Mustonen kertoo tarttuvansa teoksiin, joiden teemat koskettavat häntä henkilökohtaisesti. Jenny Hillissä häntä kiinnosti erillisyyden ja eriytymisen aihe, jota hän pitää inhimillisen elämän ydinvirtana.
Kasvaminen omaksi erilliseksi itseksi läpäisee koko teoksen. Jenny pohtii yhä uudelleen sellaisia kysymyksiä kuin: Mitä on olla toimija? Miten ilmaista omia rajojaan? Miten tunnistaa oma erillisyytensä suhteessa läheisiin?
Jenny on aiemmassa elämässään miellyttänyt muita ja pyrkinyt olemaan vähemmän oma itsensä, jotta toiset hyväksyisivät hänet. Nyt hänen on harjoiteltava kohtaamaan muut uudella tavalla, sanomaan ei ja asettamaan omat rajansa.
”Ajattarien tehtävä on virittää taajuudet ja tilanteet sellaisiksi, että Jenny oppisi ilmaisemaan itseään, tarpeitaan, tunteita ja raivoaan”, Mustonen kertoo.
Näytelmän aikana Ajattaret myös purkavat omien tarinoidensa vinoumia, erityisesti sitä, miten heitä on läpi historian kohdeltu passiivisina objekteina eikä aktiivisina toimijoina.
Kohti kepeyttä
Vaikka näytelmän ydin on kivulias, tuovat näytelmän muoto ja rytmi siihen kepeyttä, Mustonen sanoo. ”Sisin on todella tiukka, mutta se kiertyy auki, kun käytetään tarpeeksi ilmaisuvoimaa, nähdään tilannekomiikka, ja käytetään näyttämöllepanon mahdollistamia keinoja.”
Esityksessä on tilannekomiikkaa – mitä tunnistettavampi tilanne, sitä enemmän se naurattaa. ”Mutta tästä teoksesta on turha odottaa komediateatteria, sillä tämä on napakka tragikomedia”, Mustonen huomauttaa.
Jenny Hillissä nähdään myös tanssia ja sirkustaiteen elementtejä. Mustonen tekee koreografian sirkustaiteilija Matleena Laineen kanssa, joka vastaa esityksen sirkusosuuksista.
Nykysirkuksessa Mustosta kiehtoo se, miten tila ja muodot solmitaan yhteen liikkeellisesti ja visuaalisesti kokonaisvaltaisella tavalla. ”Olen pyrkinyt työskentelemään niin teatterin konseptissa, joten on ihanaa saada jatkaa sitä ja oppia lisää Matleenalta”, hän sanoo ja kiittää samalla muuta työryhmää.
”Mukana on upeat näyttelijät ja hieno suunnittelijaporukka: lavastaja ja pukusuunnittelija Anniina Nevantaus, valosuunnittelija Kari Leppälä ja äänisuunnittelija Eero Niemi.”
Mustonen sanoo, että esityksestä voi saada katharttisen oivalluksen, kun tunnistaa Jennyssä tapahtuvan muutoksen.
”Sen, kun elämä aukeaa, korot rupeavat kopisemaan ja tunnistaa oman voimansa. Ydinaihe osuu meihin kaikkiin, sillä kuka vaan voi tehdä muutoksen omassa elämässään, kunhan ottaa askeleen pois ’selviytymisestä’, väistämisestä ja todella uskaltaa kohdata itsensä ja toiset ihmiset itseään pienentämättä.
Teksti Ida Henritius