Annikki Kariniemi, tosielämän Everstinna
Everstinna-näytelmän päähenkilö jää nimettömäksi, mutta hänellä on esikuvansa todellisuudessa. Vaikka fiktiivisen Everstinnan ja kirjailija Annikki Kariniemen elämäntarinoiden yksityiskohdissa onkin eroja, on Kariniemen vaiherikas elämä pohjana Everstinnan tarinalle.
Rosa Liksomin Everstinna-romaani ja siihen perustuva näytelmä ovat saaneet inspiraationsa kirjailija Annikki Kariniemen elämästä. Vaikka Everstinna on fiktiivinen hahmo, kertoo Liksom Lapin Kansan haastattelussa pyrkineensä kertomaan todentuntuisen tarinan: ”Olen pitänyt ohjenuoranani, että vaikka kaikki kirjan tapahtumat eivät ole tapahtuneet oikeasti, ne kuitenkin olisivat voineet tapahtua.”
Epäsovinnaiset avioliitot
Kirjailija Annikki Kariniemi syntyi Rovaniemellä vuonna 1913, kahdeksantena perheensä yhdeksästä lapsesta. Perheen toimeentulo oli toisinaan niukkaa, mutta uskonnollinen ja jämpti Jenny-äiti ja boheemi Eemeli-isä panostivat lastensa koulutukseen ja henkiseen kasvatukseen. Kariniemen isä kuoli sydänkohtaukseen tytön ollessa vain 11-vuotias.
Kariniemi tutustui jo lapsena isänsä ystävään, Lapin rajavartioston päällikkönä työskennelleeseen jääkärieversti Oiva Willamoon. Kariniemi ihaili Willamoa, mutta ensimmäistä kertaa hän avioitui maatalon pojan Viljo Oskari Alatalon kanssa vuonna 1938. Liitto kesti vain kaksi vuotta, ja jo ennen sen päättymistä Kariniemi aloitti seurustelun Willamon kanssa. Avioliiton Kariniemi ja Willamo solmivat vuonna 1944.
…eikä koskaan paljastanut, mitkä kirjan tapahtumista perustuvat todellisuuteen
Kariniemeä 26 vuotta vanhempi Willamo osoittautui julmaksi aviomieheksi, ja liitto päättyi eroon vuonna 1962. Willamon kuoltua Kariniemi julkaisi vahvasti omaelämäkerrallisen romaanin Erään avioliiton anatomia, jossa hän kertoo kenraalin ja tätä kolme vuosikymmentä nuoremman naisen väkivaltaisesta suhteesta: useita sotia käynyt mies pahoinpitelee vaimoaan vuosien ajan ja jopa aiheuttaa väkivallallaan vaimolleen keskenmenon. Kariniemi antoi haastatteluissa ymmärtää sekoitelleensa romaanissa faktoja ja mielikuvitusta eikä koskaan paljastanut, mitkä kirjan tapahtumista perustuvat todellisuuteen.
Viimeisen avioliittonsa Kariniemi solmi vuonna 1963 itseään kolme vuosikymmentä nuoremman sekatyömiehen Taisto Heikanmaan kanssa. Kariniemi ja Heikanmaa tapasivat Kariniemen vetämässä lasten ja nuorten kirjallisuuskerhossa. Liitto nostatti useita kulmakarvoja, ja Kariniemi otti pariskunnan saamasta
julkisuudesta hyödyn irti myymällä heidän elämästään juttuja Hymy-lehteen. Kariniemen ja Heikanmaan tiet erosivat vuonna 1979 Heikanmaan löydettyä toisen naisen. Kaksikon välit eivät katkenneet kokonaan, ja Kariniemestä tuli myöhemmin Heikanmaan lapsen kummi.
Äärioikealta luonnonsuojelijaksi
Kariniemi kuvaili lapsuudenkotiaan isänmaalliseksi, oikeistolaiseksi ja saksalaisystävälliseksi. Hänen vanhin sisarensa Viola oli ollut oikeistoradikaalin Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kansanedustajaehdokkaana, ja Kariniemi itse kuului IKL:n nuoriso-osastoon. 20-vuotiaana hän jopa osallistui Oulussa pidetyillä Karjalan heimojuhlilla paraatiin IKL:n riveissä – ja ainoana naisena. Kariniemi kuului myös Lotta Svärd -järjestöön.
Sota-aikana Kariniemi työskenteli Karjalassa sähköttäjänä ja Rovaniemellä Yhteysesikunta Roin kanslistina. Sotavuosina Kariniemi ja Oiva Willamo viettivät runsaasti aikaa Lapissa vaikuttaneiden korkea-arvoisten natsiupseerien, kuten kenraalieversti Eduard Dietlin, kanssa. Kariniemen henkilökohtaisissa päiväkirjamerkinnöissä sota-ajalta näkyy vahva luottamus Saksan voittoon, ja sodan päättymistä hän nimitti häpeärauhaksi.
Sotien jälkeen Kariniemi ei tiettävästi osallistunut enää minkään puolueen toimintaan. Myöhemmällä iällä hän kuvasi itseään sitoutumattomaksi radikaaliksi, joka säilyttää itsellään vapauden arvostella kaikkien puolueiden työtä.
1970-luvulta eteenpäin Kariniemen mielenkiinto kohdistui ennen kaikkea luonnonsuojeluun. Hän kritisoi useissa kirjoissaan voimakkaasti Lapin luonnon valjastamista teollisuuden käyttöön. Kariniemen ympäristöaktivismi ei rajoittunut hänen kaunokirjalliseen tuotantoonsa, vaan hän myös kirjoitti mielipidekirjoituksia ja lehtiartikkeleita, esiintyi puhujana ja tuki monenlaisia Lapin luontoa puolustavia hankkeita.
Kolme vuosikymmentä kirjailijana
Annikki Kariniemi julkaisi esikoisteoksensa Poro-Kristiina vuonna 1952. 1960-luvun alussa hän jätti työnsä opettajana ja ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Kariniemi kirjoitti 32 teosta, jotka edustavat useita eri tyylilajeja. Joukossa on muun muassa eräkirjoja, historiallisia romaaneja, rakkausromaaneja ja nuortenkirjallisuutta.
Kariniemi sijoitti teoksensa Lappiin. Inspiraatiota hän ammensi muun muassa omista kokemuksistaan, pohjoisesta luonnosta, saamelaiskulttuurista ja historiasta. Kariniemi rikkoi rajoja Suomen ensimmäisenä naispuolisena eräkirjailijana. Historiallisia aiheita hän käsitteli monipuolisesti: aiheet vaihtelivat Lars Levi Laestadiuksesta suomalaisten naisten ja saksalaisten miesten suhteisiin toisen maailmansodan ajan Rovaniemellä.
Kariniemen kirjat myivät hyvin. Kuten menestyneet teokset yleensä, ne jakoivat kriitikkojen ja lukijoiden mielipiteet – toisten mielestä teksti oli vetävää ja luonnon kuvaus vaikuttavaa, toiset hämmästelivät suorasukaista kerrontaa ja kirjailijan omaan elämään viittaavia paljastuksia. Kariniemi palkittiin uransa aikana muun muassa valtion kirjallisuuspalkinnolla ja Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnolla.
Annikki Kariniemi kuoli lokakuussa 1984. Kirjailijan muistoa pitää elossa Annikki Kariniemi -kirjallisuusseura, joka järjestää Ylitorniolla vuosittain Kariniemen tuotannon eri puolia esille nostavan Annikki Kariniemi -viikon.
Siiri Liitiä
Lue lisää Annikki Kariniemestä
- Suomalaisen Naisliiton julkaiseman Naisten ääni -sarjan elämäkerta-artikkeli
- Marja L. Tuomisen väitöskirja Mie elän tätä Lappia Kariniemen elämästä ja luontosuhteesta
- Kariniemen kirjallinen tuotanto Kirjasampo-palvelussa
- Kirjailija Rosa Liksom kertoo Lapin Kansan haastattelussa Everstinnan tarinan yhtymäkohdista todellisuuteen