Everstinnan kieli, meänkieli
Everstinna-näytelmän nimihenkilö kertoo katsojille elämäntarinansa meänkielellä. Mutta onko Tornionlaaksossa puhuttava kielimuoto silkkaa murretta vai todella oma, itsenäinen kielensä?
Ylitorniolla syntynyt kirjailija Rosa Liksom kirjoitti Everstinna-romaanin omalla äidinkielellään, meänkielellä.
Meänkieltä puhutaan Tornionlaaksossa sekä Suomen että Ruotsin puolella. Sillä on naapurimaissa hyvin erilainen asema: Suomen puolella kyseessä on peräpohjalaisiin murteisiin kuuluva suomen kielen murre, Ruotsin puolella virallinen vähemmistökieli.
Kieltä vai murretta?
Jos meänkieltä tarkastelee kielitieteellisin kriteerein, sitä ei luokitella omaksi kielekseen vaan suomen kielen murteeksi, sillä suomen kielen ja meänkielen puhujat ymmärtävät toisiaan hyvin.
Tilanne muuttuu, jos lingvistiikan sijaan punnitaan poliittisia kriteereitä. Tällöin meänkieli puolustaa asemaansa kielenä, joka on yleissuomesta erillinen osa puhujiensa identiteettiä ja kulttuuria.
Meänkieli lähti eriytymään suomen kielestä vuonna 1809, kun Suomi siirtyi Ruotsin vallan alta osaksi Venäjää. Raja vedettiin Tornionlaakson läpi niin, että Ruotsin puolelle jäi runsaasti suomenpuhujia. Vuosien varrella Ruotsissa puhuttava meänkieli on lainannut runsaasti sanoja ruotsin kielestä ja säilyttänyt arkikäytössä vanhoja termejä, jotka ovat jo hävinneet Suomen puolella puhuttavasta murteesta.
Meänkieli sai vuosikymmenien ajan elää ja kehittyä rauhassa Pohjois-Ruotsissa, ja alueen kouluissa annettiin alkuun suomenkielistä opetusta. Tilanne muuttui 1800-luvun lopulla, kun Ruotsissa huolestuttiin siitä, että suomenkielinen väestö olisi mahdollisessa konfliktitilanteessa turhan solidaarista Venäjää kohtaan. Suomen itsenäistymisen jälkeen päätään nostanut Suur-Suomi-aate ei ainakaan vähentänyt ruotsalaisten epäluuloa suomen kieltä kohtaan. Suomen kieli päätettiin kitkeä Ruotsin alueelta.
Mäenkielisen väestön ruotsalaistamiseen käytettiin Ruotsissa samantapaisia keinoja, joita suomalaiset 1970-luvulle asti sovelsivat saamelaisiin: kaikki opetus annettiin ruotsiksi ja koulussa sai rangaistuksen uhalla käyttää vain ruotsia. Osa lapsista jopa eristettiin kouluviikkojen ajaksi perheistään työtuville, joilla suomen puhuminen oli totta kai myös kiellettyä.
Ruotsalaistamisesta huolimatta meänkieli säilyi monen perheen kotikielenä. Toinen maailmansota sammutti Suur-Suomi-aatteen, 1950-luvulla ruotsalaistamistoimet lopetettiin ja 70-luvulla suomen kieli palautettiin pohjoisessa Ruotsissa kouluaineeksi. Tässä vaiheessa törmättiin ongelmaan. Suomen kirjakieli osoittautui lähes mahdottomaksi opetettavaksi lapsille, jotka olivat oppineet kotona vahvan murteen eivätkä olleet arjessaan lainkaan tekemisissä suomen yleiskielen kanssa.
Pulma ratkaistiin opettamalla lapsille suomen yleiskielen sijasta sitä kielimuotoa, jota he olivat kotona kasvaneet puhumaan. Meänkielen kielioppi rakennettiin puhutun kielen mukaan. Suomenkieliselle lukijalle mäenkielinen asiateksti voi alkuun tuntua erikoiselta mie- ja sie-muotoineen – siinä missä suomen kirjakieli eroaa huomattavasti murteellisesta puhekielestä, kirjoitettu meänkieli toistaa uskollisesti puhutun meänkielen muotoja.
Onko meänkielellä tulevaisuutta?
Meänkieli sai Ruotsissa virallisen vähemmistökielen aseman vuonna 2000. Se on yksi Ruotsin viidestä virallisesta vähemmistökielestä suomen, romanin, saamen ja jiddišin rinnalla. Ruotsin lainsäädännössä meänkieli lasketaan siis eri kieleksi kuin suomalaisten maahanmuuttajien myöhemmin mukanaan tuoma suomi. Vähemmistökielten puhujilla on oikeus käyttää niitä viranomaisten kanssa asioidessaan ja saada niillä opetusta ja hoitoa.
Virallisesta asemasta huolimatta meänkielen tulevaisuus näyttää epävarmalta.
Suomen puolella Tornionlaakson murre elää, mutta suomen kielen murteiden väliset erot tasoittuvat kokonaisuutena jatkuvasti. Ruotsin puolella meänkieli on katoamassa. Nuoren polven kielitaitoa yritetään ylläpitää erilaisin kielikylvyin ja projektein, mutta suurin osa meänkielen arvioiduista 30 000 puhujasta on jo ehtinyt eläkeikään.
Meänkieltä pyritään pitämään elossa muun muassa kulttuurin keinoin. Sveriges Radio lähettää viikoittain useita meänkielisiä ohjelmia, ja pohjoisessa Ruotsissa kiertävä Tornedalsteatern – Tornionlaakson Teatteri yhdistää esityksissään ruotsia ja meänkieltä.
Kirjailija Bengt Pohjanen julkaisi ensimmäisen meänkielisen romaanin vuonna 1985 ja on omien teostensa lisäksi kääntänyt meänkielelle niin lastenkirjallisuutta kuin osia Kalevalasta ja Uudesta testamentista. Rosa Liksomin menestysteos Everstinna näyttämösovituksineen tekee tällä hetkellä kieltä entistä tunnetummaksi Tornionlaakson eteläpuolella.
Siiri Liitiä
Tutustu tarkemmin meänkieleen
- Miltä meänkieli kuulostaa? Meänkielen aktivisti Daniel Särkijärvi kertoo lyhyellä videolla, mitä meänkieli hänelle merkitsee
- Uutisia meänkielestä meänkielellä Ruotsin tornionlaaksolaisten liiton nettisivuilla
- Meänkieli–suomi/ruotsi-sanakirja