Esityksen tekeminen on verkosto, jossa jokainen säie on täysin fataalilla tavalla merkityksellinen. Jokainen työryhmän jäsen sekä näyttämöllä että näyttämön ulkopuolella tuo lopputulokseen panoksen, jota ilman esitys sellaisena kuin se silmiemme edessä lopulta realisoituu ei olisi mahdollinen, muiden ihmisten tekemänä esitys olisi toisenlainen. Ja tässä on teatterintekemisen kaikkein suurin ihanuus; luoda yhdessä jotakin, leikkiä muutaman kuukauden ajan yhdessä samaa leikkiä.
Tämä kirjoitus kulkee nimellä ”ohjaajan sana”. Haluan käyttää tämän sanan sen asian korostamiseen, että näkemänne Ape army -teos on yhteisen työn tulos, kaikkineen. Ohjaajana olen pitänyt huolta teoksen valmistumisesta määräaikaan mennessä, mutta en olisi mitenkään pystynyt siihen ilman koko muun työryhmän panosta. Siis, ulottuen hyvin konkreettisista aineellisista asioista (siitä, miltä esitys kaikkineen näyttää) aina ideoiden, ajatusten ja keksintöjen aineettomuuteen. Ohjaajana minulla on harjoitusten alkaessa joku visio siitä, mihin tähdätään, minkälaista esitystä ryhdytään tekemään, mutta säännönmukaisesti käy niin, että kun työryhmän kunkin osa-alueen huippuammattilaiset ottavat hatarat ideani käsittelyynsä, ne muuttavat muotoaan, kirkastuvat, kaunistuvat. Sanalla sanoen löytävät muotonsa ja paranevat. Ja tästä kaikesta lopullinen esitys koostuu.
Joukkovoima siis niin sanotusti rulettaa! Teatteriesityksen tekemisessä aivan erityisesti. Ohjaajana ajattelen positioni fasilitoijana, jonka mieluisana tehtävänä on valita hyvistä ideoista parhaat. Haluan aina korostaa, että monet aivot ajattelevat avarammin ja paremmin kuin yhdet. Siksi ei ole järkeä pysyä yksien aivojen piirissä. On järkeä tehdä yhdessä, antaa kaikkien mielipiteiden ja ideoiden kukoistaa. Kun lapset leikkivät, jokainen tuo leikkiin oman maailmansa ja lopullinen leikki on noiden maailmojen yhteensulauma. Teatterin tekeminen on pohjimmiltaan leikkiä, yhteisen maailman luomista. Toki kunnianhimoista ja mahdollisimman upeaan lopputulokseen tähtäävää leikkiä, joskus hyvin vakavaakin, mutta kuitenkin – leikkiä. Ape army -nimistä leikkiä on ollut valtava ilo leikkiä. Yhdessä!
Tämä teos näyttää juuri siltä, miltä se näyttää siksi, että sitä on ollut tekemässä juuri nämä ihmiset. Ehkä joskus näette toisenlaisen, hyvin erilaisen Ape armyn ja hyvä niin. Nyt silmienne eteen avautuu/avautui tämä meidän tekemämme, josta ainakin minä ohjaajana voin sanoa olevani ylpeä. Kiitos kaikille osallisille!
Helsingissä 25.9.2023
Tuomas Rinta-Panttila