Arvio: ”Suurenmoista!”
Maailman huonoinkin voi päästä esille
KORVA EI KUULE KAIKKEA
Amerikkalainen sopraano oli kenties oopperalaulajana maailman huonoin, mutta sydän hänellä oli paikallaan.
Syksyn rikkaassa kulttuuritarjonnassa on yksi riemastuttavan erilainen teatterielämys, herkkupala.
Suurenmoista -näytelmän aihe on kaikkea muuta kuin kiinnostava. Esitellä nyt 60 vuotta sitten kuolleen laulajattaren elämää ja omituisen konserttiuran viimeisiä merkkitapauksia.
Jos hän nyt olisi Maria Callas tai Enrico Caruso, niin miksei?
Mutta tämä Suurenmoista –näytelmän tähti lauloi nuotin vierestä ja hänen levytyksensä kuuluista aarioista ovat sanalla sanoen kammottavia.
Ihmeellisellä tavalla näytelmäkirjailija Peter Quilter, Helsingin kaupunginteatteri ja ohjaaja Neil Hardwick sekä nappiin valittu roolimiehitys kuitenkin onnistuvat tekemään sydämeenkäyvän komediadraaman.
Miksi hänen piti laulaa?
Florence Foster Jenkinsin (1868-1944) oopperalaulajan uran oli hänen isänsä – kenties viisaasti – estänyt hänen nuoruudessaan. Mutta isän kuoleman jälkeen Florence toteutti unelmansa perintörahoillaan.
– Tarina on herkullinen: seitsemänkymppinen nainen rakastaa laulamista niin paljon, että ei pysty olemaan esiintymättä. Hän kuulosti kamalalta ja ihmiset nauroivat, mutta hän uskoi naurun olevan vain kateutta, Peter Quilter kertoo.
Foster Jenkins sai aikoinaan jopa New Yorkin Carnegie Hallin täyteen kuulijoita, vieläpä niin, että tuhansia lippuja halunneita jouduttiin käännyttämään ovelta. Ympäristö ei halua rikkoa tärähtäneen tädin illuusiota, vaan suostuu mukaan näytelmään.
Foster Jenkins myös suunnitteli itse esitystensä lavastuksen ja puvustuksen. Carnegie Hallissa hän esiintyi enkelinsiivet selässään ja kruunu päässään, ja nämä kuriositeetit kirvottavat myös kaupunginteatterin yleisöstä riehakkaat naurut.
Havukainen
rakastettava hömelö
Riitta Havukainen piirtää koskettavan henkilökuvan ja upeasti pieleen laulavan diivan.
– Laulaminen on tarkkaa puuhaa, siinä ei saa kuulua, että laulaa tahallaan väärin.
Roolisuoritus on sydämeenkäypä, sillä Havukaisen Florence on aito, vilpitön musiikin rakastaja. Mitä me kuulijat olemme sanomaan, millaisina Florence–parka itse kuuli meidän korvissamme kammottavina kaikuvat esityksensä?
Näytelmän ensimmäinen ei-englanninkielinen esitys
Suomen-versio on ensimmäinen ei-englanninkielinen esitys näytelmästä, joka on nähty 27 maassa.
Miehityksessä ovat Riitta Havukaisen lisäksi ystävätär, pianisti ja rakastaja, joita tulkitsevat Eija Vilpas, Jouko Klemettilä, Pertti Koivula. Koko lava sähköistyy, kun sille ryntää espanjaa kalkattava täysummikko, palvelijatar Heidi Herala.
– Näytelmä on tarina siitä, kuinka elämä pitäisi elää. Mene ja iloitse, äläkä välitä siitä, mitä muut ihmiset sanovat. Mitä tahansa voi tehdä, Peter Quilter toteaa.