Arvio: Streetmagic
Tatu Tyni
Tatu Tyni on esiintynyt ympäri maailmaa muun muassa Las Vegasissa, Saksassa, Hollannissa, Ranskassa, Sveitsissä, Espanjassa, Englannissa, Venäjällä ja Pohjois-Koreassa. Hän voitti kansainvälisen Magitreff-taikurikilpailun Oslossa 1992. Ensimmäisenä suomalaisena taika- ja sirkustaiteen edustajana hän on saanut valtion yksivuotisen taiteilija-apurahan vuodelle 1998. Viime vuosina hän on keskittynyt työskentelemään Suomessa näyttelijöiden, tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa niin teattereissa kuin televisiossakin. Hänen edellinen soolo-esityksensä Bare Naked Magic vieraili Edinburghin Fringe-festivaaleilla 2001.
”Ensimmäisessä soolossani Bare Naked Magic riisuin taikaesityksen kirjaimellisesti kaikesta turhasta, vaatteeni mukaan lukien. Ensimmäisessä osassa Skin esiinnyin vain tangoihin pukeutuneena. Kehoon ilmestyi viisi palloa ja ne hävisivät sitten liikuttuaan mystisesti vartalollani. Toinen osa Playing Cards With Beethoven rikkoi taikuuden kolmen minuutin pop-biisirakenteen. Venytin korttien ilmestyttämisen keston perinteisestä muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Miksi? Sen vuoksi, että silloin päästään eroon tempun hämmästyttävyydestä ja päädytään tilanteeseen, jossa taikuuden on toimittava itsenäisenä ilmaisumuotona. Esitys toimii vain jos siinä on useita tasoja, rakenne ja esityksen läpi kulkeva sisäinen ajatus. Esitin tempun ilman rekvisiittaa vain shortsit ja hihaton paita päälläni, joten mitään pakopaikkaa tämän haasteen kohtaamiselle ei jätetty.
Toinen sooloni Streetmagic edustaa paluuta perinteisempään taikaesitykseen. Olen kuitenkin säilyttänyt tinkimättömän asenteeni ja uskoni siihen, että esitys toimii, jos taikuus puhuttelee ja soi. Mitään turhaa ei tästäkään esityksestä löydy. Siinä ei ole draamallista juonta eikä esityksen läpi kulkevaa kultaista ajatusta. Esitystäni voisi verrata ehkä bändin keikkaan. Siinä on siis havaittavissa eri tasoja, mutta ne ovat enemmänkin yksittäisten ”laulujen” kuin kokonaisen esityksen sisällä. Kyse on läsnäolosta, eräänlaisesta katuesityksestä, joka tapahtuu kuitenkin sisällä täysin suljetussa, tunnelmallisessa ympäristössä. Esityksessä on tarkka rakenne, mutta improvisaatiollekin jätetään tilaa. Käsittelen esityksessäni paljon esineitä ja jopa jongleeraan.
Musiikki ja hiljaisuus ovat tälle esitykselle oleellisia. Vaikka en tunnekaan klassista musiikkia kovin hyvin, Glenn Gouldin pianon soinnin olen aina tunnistanut. Voiko intiimi taikuus svengata paremmin minkään muun kuin Glenn Gouldin pianon tahtiin?”
Tatu Tyni, lokakuu 2002
Glenn Gould
Kanadalaista säveltäjää ja pianistia Glenn Gouldia pidetään yhtenä vuosisatamme nerokkaimmista muusikoista. Hän syntyi musikaaliseen perheeseen Torontossa 1932. Gould aloitti säveltämisen jo viisivuotiaana. Vuotta myöhemmin nähtiin jo hänen ensimmäinen live-esiintymisensä. Kymmenenvuotiaana Gould aloitti opintonsa Toronton kuninkaallisessa konservatoriossa ja kaksitoistavuotiaana hän antoi ensimmäisen julkisen konserttinsa uruilla.
Glenn Gould solmi levytyssopimuksen Columbia Masterworks (CBS) -levy-yhtiön kanssa ensimmäisen New Yorkin konserttinsa jälkeisenä päivänä vuonna 1955. Ensimmäisestä albumista, Bach: Goldberg Variations (1955), tuli menestys ja se nosti Gouldin kansainvälisesti tunnetuksi artistiksi. Hän esiintyi ensimmäisen Euroopan kiertueensa yhteydessä myös Neuvostoliitossa 1957 ja teki näin historiaa olemalla ensimmäinen Neuvostoliitossa konsertoinut pohjoisamerikkalainen taiteilija.
Glenn Gould antoi viimeisen konserttinsa vuonna 1964 Los Angelesissa. Hän selitti aikaista vetäytymistään keikkaelämän raskaudella; se esti häntä toteuttamasta muita hänen rakastamiaan asioita. Gould ei nimittäin pitänyt itseään ensisijaisesti pianistina; hän oli myös kirjoittaja, säveltäjä, orkesterin johtaja ja radiotoimittaja. Hän oli myös kiinnostunut kokeilemaan uuden tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia. Gould Gould nauttikin musiikin tekemisestä enemmän äänitysstudiossa kuin konserttisalissa. Muutama kuukausi ennen kuolemaansa hän kuitenkin kokosi Torontossa kamariorkesterin, jossa soitti muutamia Toronton sinfoniaorkesterin (The Toronto Symphony) muusikoita ja jossa hän itse toimi kapellimestarina.
Glenn Gouldin filosofia ja hänen identiteettinsä ydin tulevat ehkä parhaiten ilmi hänen dokumentissaan The Idea of North. Hänelle itselleen pohjoinen (north) merkitsi yksinäisyyttä, itsenäisyyttä, järkevyyttä, rohkeutta, saavuttamattomuutta, henkevyyttä, luonteen lujuutta, lakien noudattamista, moraalista korrektiutta ja rauhaa. Vaikka Glenn Gould oli yksinäinen mies, hän kosketti ja rikastutti monien elämää.
Glenn Gould kuoli sairaskohtaukseen Torontossa 4.10.1982.
Lisätietoja Glenn Gouldista löytyy esimerkiksi seuraavista osoitteista:
http://glenngould.com/gg/
http://www.gould.nlc-bnc.ca/egould.htm
http://www.glenngould.com/index2.html
http://www.glenngould.ca/index.ie.html