Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Kaunotar ja Hirviö

Pirjo Puukko – Hämeen Sanomat – 18.01.2007

ITKETTÄVÄN IHANA KAUNOTAR JA HIRVIÖ

Ei sille mitään mahda, mutta Helsingin Kaupunginteatterin Kaunotar ja hirviö -musikaali panee pureskelemaan posket rikki, etteivät kyyneleet ihan valtoimenaan vyöry.

Vanha tarina lumotusta prinssistä on niin moneen kertaan koluttu, että luulisi tarinan jo muuttuneen puisevaksi, vaan ei. Näyttämön lumo imaisee vastustelematta mukaansa eivätkä lörpöttelevä teekuppi, ranskalaisittain murtava kynttilä ja tiukkapipoinen kaappikello tunnu lainkaan kummallisilta.

Disney -filmin näyttämösovitus on toteutettu niin ammattitaitoisesti, ettei nokkaansa voi nyrpistellä oikeastaan millekään.

Liisa Ryömän suomennos on vallattoman raikas, Katariina Kirjavaisen lavastus sadunlumoinen ja Sari Salmelan puvustus tanssivia illallisastioita myöten kunnioitettavan oivaltava.

Ohjaaja Hans Berndtsson on jo toista kertaa saman musikaalin kimpussa ja lopputulos onkin tarkkaan harkittua, pienintä piirtoa myöten hienosti sävytettyä teatteria.

Musiikillinen osaaminen on tarkistettu, heikkoja lenkkejä ei ole. Tanssijat hyörivät kylän asukkaina, metsän vaanivina hirviöinä ja lopulta huimana astiastona, joka tarjoilee Kaunottarelle illallista hirviön linnassa.

Totta kai, kaikki on laskelmoitua amerikkalaista unelmaa ja satujen todellisuuspakoisuutta, mutta se toimii.

Täydellinen tyyppigalleria hyvissä käsissä

Tarinan voi liittää arjen pelkoihin ja niiden voittamiseen, minkä mannekiinina Belle-neito toimii. Ympärillä on jos jonkinlaista juonittelua, mutta tervejärkisenä ja sydäntään kuunnellen tämä ohittaa karikot.

Tähän päivään tarinaa usuttavat intertekstuaaliset viittaukset tuttuihin lauluihin, nimiin ja sanontoihin. Etenkin Lumiére -kynttilän virkaa toimittavan Risto Kaskilahden suuhun on pantu runsaasti tämän päivän tekstiä.

Lumiéren ja kaappikello Gogsworthin (Eero Saarinen) dialogi on kautta linjan esityksen koomisinta antia, ja kyllä yleisö heidät palkitseekin.

Marika Westerling laulaa Bellen roolissa huumaavan kauniisti. Raikkaus ja hyväsydämisyys näyttäytyvät niin äänessä kuin liikeilmaisussakin.

Ensi-illassa hirviön roolissa oli Kari Arffman. Kammottavasta ulkoisesta olemuksestaan huolimatta läpi kuulsi nöyryytetty olento.

Mikko Vihma tekee Belleä kosiskelevasta lihaskimppu Gastonista puhdaslinjaisen typeryksen, joka elää pullisteluillaan. Vihma tulkitsee hienosti ja laulaa komeasti.

Gastonin palvelijana on Pertti Koivulan tulkitsema pelkuri LeFou, jonka kohtalona on olla elämänpelle.

Kaiken kaikkiaan miehitys on onnistunut ja tyyppigalleria täydellinen. Kaunotar ja hirviö uppoaakin niin vanhempiin kuin jälkikasvuun.