Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Matkalla Porkkalaan

Päivi Kallo – Länsi-Uusimaa – 03.04.2006

RIKOSTRILLERI VÄLIRAUHAN ILMAPIIRISSÄ

Joku ampuu Lauttasaaren sillalla venäläisen kapteenin Ivan Belovin, joka
on matkalla Porkkalaan venäläisen sotilaskolonnan mukana. Eletään vuoden
1944 marraskuuta.


Ilkka Heiskanen on Räsänen, sodasta palaava suomalaisupseeri, josta
sattumalta paikalla olleena tulee pääepäilty. Santeri Kinnusen esittämä
Valpon tutkija Freedy Kekäläinen on tarinan kertoja ja kokoaja.


Porkkalan parenteesi on ajankohtainen nyt, 60 vuotta vuokra-ajan
päättymisen jälkeen. Mikäli vuokra-alueella Siuntiossa, Inkoossa tai
Kirkkonummella nykyisin asuvat odottavat näytelmän kertovan heidän
kotikonnuistaan, saavat he pettyä. Porkkala vilahtaa näytelmässä vain
yhdessä tai kahdessa lauseessa. Näytelmä on puhdas rikostrilleri,
salapoliisikertomus, tapahtumapaikkana Helsinki ja Neuvostoliiton
valvontakomission majapaikka hotelli Torni. Ajankuvaa lienee se, että
viina virtaa ja tupakki palaa, niin rauhaan totuttelevien
suomalaissotilaiden kuin valtioiden johdon keskuudessa.


Antti Litja tekee luontevasti valvontakomission puheenjohtajasta,
Zdanovista näytelmän riemukkaimman hahmon. Höveli votkanjuoja iskee
tarvittaessa terävästi ja pelottavasti. Hänen edessään sisäministeri ja
pääministeri nöyristelevät hattu kourassa. Välirauhan herkkä ilmapiiri
tulee hyvin esille: mihin toimiin Neuvostoliitto ryhtyisi venäläisupseerin
ampumisen hyvittämiseksi?


Ilkka Heiskanen tulkitsee tuskaisesti kafkamaisissa tunnelmissa elävää
Räsästä. Santeri Kinnusen tutkijassa on dekkarietsivien kovuutta, elämä
murjoo, mutta hommat on hoidettava -asennetta. Mielessä kävi kuitenkin
vaihtoehto: mitä jos miehet olisivat tehneet toistensa roolihahmot? Riitta
Havukainen
on oiva valinta näyttelijätär-agentiksi, joka liikkuu
vaarallisilla vesillä.


Historian tunteminen auttaa, mutta ei ole välttämätöntä tarinan
avautumiseksi. Ohjelmalehtinen kertaa tositapahtumaan perustavan näytelmän
taustoja ansiokkaasti. Kaiken kaikkiaan tunnetut näyttelijät ovat varmoja
ja näytelmä etenee mallikkaasti. Väkivallan rinnalle mahtuu
yleisöystävällisiä koomisiakin tilanteita. Huumoria viritellään
venäläisten ja suomalaisten tapaamisesta tilanteissa, joissa tosiasiassa
oli leikki kaukana. Yksinkertainen lavastus on tehokas.


Näytelmän lopettaminen on tuottanut hankaluuksia. Agathachristiemäisen
selittävän loppumonologin sijasta kiehtoi ajatus, että kaikki johtolangat
ja mahdollisuudet olisi jätetty avoimiksi. Sillä lopulta ei enää
tuntunutkaan tärkeältä tietää, kuka on syyllinen. Päällimmäiseksi nousi
Räsäsen pitkä viinanhuurteinen matka rintamalta kotiin vaimon ja lapsen
luokse.