Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Väärennetty morsian

Pirjo Puukko – Hämeen Sanomat – 02.02.2006

SUOMALAIS-KIINALAINEN ESITYS HYPISTELEE NAURUHERMOJA MAKEASTI

Kun yhdistetään vanhaa kiinalaista teatteria ja suomalaista kansankomiikkaa, niin mitä siitä syntyy? No kas, vallan mainiota ja hauskaa katseltavaa, kun se tehdään taitavasti.

Kahdeksan vuotta kestäneen suunnittelun ja valmistelun tulos lunastaa paikkansa kuriositeettina, jolle voi nauraa hersyvästi.

Kiinalaisen ohjaaja Kong Xinyuanin siipien suojasta lehahtaa Helsingin Kaupunginteatterin näyttämölle hurmaava joukko sipsuttavia hahmoja, jotka kiekaisevat tervehdyksensä rituaalisten liikkeiden saattelemana aitokiinalaiseen tapaan.

Väärennetty morsian pohjautuu vanhaan kiinalaiseen kansantaruun, jossa ahneet vanhemmat yrittävät naittaa lapsiaan sopiviin perheisiin. Lapset tietenkin rakastuvat vääriin henkilöihin, ja siitähän soppa alkaa. Kylän naittajaeukko luovii asioita oma etu mielessään ja sotkee asioita ennestään.

Henkilöt naamioituvat ja viekastelevat ja lopulta joudutaan kääntymään Tuomari Qiaon puoleen, joka määrää rangaistukset kullekin.

Tanssillinen esitys sievistää puskakomediaa

Yu Gangin lavastus on kevyt ja jättää liikkeelle tilaa, mikä onkin tärkeä osa esityksen kokonaisuutta. Peruukit on suunniteltu perinteisen peking-oopperan mukaan ja puvustus on värikkään kiinalaista.

Etenkin tanssillinen osuus, jossa väärennettyä morsianta kannetaan pitkin mäkisiä maastoja, on herkullista katseltavaa. Liikekieli toimii kautta esityksen. Musiikkina kuullaan pääosin peking-oopperamusiikkia.

Risto Kaskilahden naittajaeukko toimii myös kertojana, joka vie tarinaa eteenpäin ja pohdiskelee omaa asemaansa tapahtumien käänteissä. Kaskilahti taitaa komiikan ja ravaa juonikkaiden perheiden väliä omien juoniensa saattelemana.

Lääkäriperhe Pingin jännite syntyy Seppo Maijalan mainion hevostohtorin ja hänen viekkaan vaimonsa (Eeva-Liisa Haimelin) välisen dynamiikan kautta.

Eija Vilpas heittäytyy Leski Sunina riettaan julkeaksi lastensa puolustajaksi. Myös Pekka Huotarin Kauppias Pei, joka on huolissaan väärään tyttöön rakastuneesta pojastaan, vie rooliaan tyylikkään koomiseen suuntaan.

Nuorille rakastavaisille annetaan enemmän liike- kuin puhetilaa.

Kaiken kaikkiaan suomalaiset näyttelijät on saatu taipumaan hienosti itämaiseen kuosiin. Esitys on oiva kurkistus uudenlaiseen mahdollisuuteen tuottaa naurua.