Arvio: Miksi naiset aina rakastuvat Ernestiin
Lilla Teaternin Oscar Wilde -tulkinta on hersyvän satiirinen
Kyynikko tietää kaiken hinnan,
muttei minkään arvoa
Helsingin
Lilla Teaternissa ensi-iltansa
saanut tulkinta Oscar
Wilden näytelmästä
Miksi naiset aina rakastuvat
Ernestiin on päältäpäin
kaunis kuin kermakakku.
Pinnan alla piilee kuitenkin
pistävän satiirinen jälkimaku.
Tekstin Wilde kirjoitti
1800-luvun lopussa,
mutta se on säilyttänyt ironiansa
ja ajankohtaisuutensa.
Sam Hardwickin suomentama
ja Neil Hardwickin
ohjaama näytelmä
kuvaa englantilaisen yläluokan
sievisteleviä tapoja.
Näytelmän punaisena lankana
ovat nuorten rakastavaisten
vastoinkäymiset, ja
samalla se parodioi perinteistä
rakkaustarinan kaavaa
liioittelemalla sen äärimmilleen.
Näytelmän dialogi on
yhtä aikaa kevyttä ja tarkkanäköistä.
Kirsti Kasnio
on suunnitellut esitykseen
raikkaan pastellisävyisen
lavastuksen, jonka hempeät
sävyt toistuvat naisten
puvuissa ja näyttämöllepanon
yksityiskohdissa.
Kun kaksi naista viehtyy
Ernest-nimiseen mieheen,
ei seurauksena voi
olla muuta kuin farssi.
Näytelmä irvailee naisten
ystävyydelle (”naisten on
ensin kutsuttava toisiaan
vaikka miksi, ennen kuin
he voivat kutsua toisiaan
sisariksi”) ja yläluokan
naimamarkkinoille, joilla
omaisuus, ylväs leuan profiili
ja nimi ratkaisevat.
Naimakauppa sijoitus
Birgitta Ulfsson näyttelee
purevan satiirisesti läpeensä
laskelmoivaa äitiä,
jolle tyttären naimakauppa
on tärkeä sijoitus. Wilden
sanonnan mukaan ”miehet
menevät naimisiin kyllästymistään,
naiset uteliaisuuttaan
– molemmat
pettyvät”.
Näytelmän lopussa tapahtuu
koko juonen ja
seurapiirin yhteen nivova
tunnistaminen, joka uhmaa
epätodennäköisyydessään
kaikkia Aristoteleen
dramaturgian oppeja.
Lilla Teaternin tulkinta
Wilden näytelmästä on
kertakaikkisen riemastuttava
kuvaus sosiaalisista
suhteista ja niiden laskelmoitavuudesta.