Arvio: Iloisiin kuulemiin ja näkemiin
KUUNTELE, NOSTALGIAA!
Helsingin kaupunginteatteri tarjoilee Pasilassa herkkua nostalgiannälkään. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin on musiikillinen komedia, joka kuljettaa katsojan halki Suomen lähihistorian Helsingin Olympiavuodesta lähes tähän päivään saakka.
Esityksessä sukelletaan Yleisradion ja iskelmien maailmaan. Suomen sotienjälkeistä historiaa tarkastellaan legendaarisen Päivän peilin toimituksen kautta. Mitään kummempaa juonta tai loogista tarinaa esityksestä on turha hakea.
Esitys taitelee kabareen, sketsiviihteen ja musiikillisten iltamien välimaastossa. Mukana on kuvakoosteita ja ääninäytteitä eri vuosikymmeniltä.
Käsikirjoittajiksi on valjastettu radioalan vanha kettu Outi Pop sekä historiantutkija Jukka Relander. Keitoksen on koonnut kasaan komedian erikoismies Mikko Kivinen.
Kirjava toimitus
Päivän peilin toimituksessa hyörii joukko keksittyjä henkilöitä, jotka tosin tuovat muistumia todellisuuden henkilöistä ja etenkin aikakausista. Toimituksen sydän on pääkuuluttuja Tyyne Kälpäkkä, ihastuttava Riitta Havukainen.
Ikuinen kesätoimittaja neiti Kylmä ( Hanna Vahtikari ) tuntuu tekevän kaikkien työt, kun toimituksen oikea- ja vasenlaita, toimittajat Pekkala ja Korpikari ( Kari Mattila ja Jari Pehkonen ) ovat vuorotellen hyllyllä. Punaista väriä ja feminismiä Reporadioon tuo ikuinen taistolainen, Astrid Vaara ( Leena Rapola ). Seppo Maijalan esittämä pomo yrittää taiteilla niin keskellä kuin osaa.
Yleislakko, noottikriisi ja opiskelijaradikalismi vilahtavat toimituksen läpi ja populaarikulttuuri tunkee myös Päivän peiliin. Kaiken yllä leijuu Kekkosen henki.
Oi niitä aikoja
Vuosikymmeniä edetään kronologisesti kunnes Antti Timosen esittämä Nico, eri medioiden, kilpailuhengen ja tiimityön kyllästämä 2000-luvun menestyjä sekoittaa pakkaa. Nicon mukana soppaan heitetään nyky-yhteiskunnan kritiikkiä ja tuulahdus Yleisradion ajankohtaisista kriiseistä. Esitys pysyttelee kuitenkin tukevasti nostalgian puolella, ennen oli paremmin.
Asiansa tuntevasta tekijäjoukosta huolimatta esityksessä on keskeneräisyyden ja täsmentymättömyyden sivumaku.
Tekstissä on paljon osuvia heittoja ja muistikuvia herättäviä sutkautuksia, mutta pääasiassa esitys nojaa niihin tyypillisimpiin ja kuluneimpiin huomioihin historiastamme.
Myös musiikkivalinnat ovat juuri niitä ilmeisimpiä. Hiljainen on kylätie, välillä kysytään Kenen joukoissa seisot, Moottoritie on kuuma ja viimein Seksi vie ja taksi tuo. Lavalla nähdään tutuista kappaleista hauskoja ja koskettavia tulkintoja, jotka leikittelevät iloisesti kappaleiden alkuperäisten esiintyjien kanssa.
Laulun voimaa, taitoa ja tulkintaa kaupunginteatterin näyttelijöistä löytyy. Sami Hokkanen, Vuokko Hovatta, Pertti Koivula, Merja Larivaara, Petja Lähde, Sanna Majuri ja Ursula Salo esittävät nelihenkisen orkesterin tukemana kavalkadin vuosikymmenten mieleenpainuvimpia kappaleita.