Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: Iloisiin kuulemiin ja näkemiin

Reijo Perälä – blogit.yle.fi/elavaarkisto – 22.05.2008

Hernepussia heittelemässä

Jos haluaa nauraa ja jos haluaa nauraa itselleen, kannatta mennä teatteriin! Tähän johtopäätökseen tulimme, kun teimme työporukan kanssa kevään kunniaksi teatteriretken.

Aihekin oli niin läheinen, että oikein iholle tuli. Helsingin Kaupunginteatterin huikean hieno musiikkinäytelmä ”Iloisiin kuulemiin ja näkemiin” peilaa nimittäin Yleisradion värikkäitä vaiheita Suomen lähihistorian taustaa vasten.


Voi sitä naurun, huumorin ja sattuvien sivallusten määrää!

Historiasta hullaantuneille, nostalgianälkäisille ja suomalaisen iskelmän ystäville näytelmä on ehdoton hitti.

Toimittaja Outi Poppin ja historioitsija Jukka Relanderin käsikirjoittama iloittelu on taitavasti rakennettu.

Yleisradion ja Suomen historiaa peilataan olympiavuodesta 1952 nykypäivään asti. Aikakauden kuvaa piirretään hyvin valituilla kuulokuvilla ja muilla arkistonäytteillä miltei Elävän arkiston tapaan.

Vuosikymmenestä toiseen siirrytään iskelmän siivin. Taitavat näyttelijät Mikko Kivisen ohjauksessa napsauttavat loputkin palaset kohdalleen.

Tapahtumapaikkana on Yleisradion Päivän peilin toimitus, jonka myllerryksiä seurataan vuosikymmenestä toiseen. Toimituksessa on vankka jäsenkirjamiehitys niin vasemmalta, keskeltä kuin oikealtakin laidalta. Poliittisesti valitut johtajat johtavat ja välillä jakkarat vaihtuvat poliittisten suhdanteiden mukaan.

Pysyvyyttä ja perinteisiä arvoja toimituksessa edustaa pääkuuluttaja Tyyne Kälpäkkä, jonka narisevan kuivakkaa olemusta muotitrendit ja jatkuvasti vaihtuvat suhdanteet eivät heilauttele. Taustalla häämöttää rakastetun ja pitkäaikaisen kuuluttaja Kaisu Puuska-Joen hahmo.

Toimituksen työt tekee nuori kesätoimittajatyttö, joka joutuu odottelemaan vakinaistamistaan vuosikymmenestä toiseen. Uutta aikaa edustaa ”puppugeneraattori” Nico, joka jeejee-meiningillä ottaa tilan haltuunsa, kun perinteinen Yleisradion linnake murtuu.

Toimituksessa käydään valtataistelua, organisaatiota mullistetaan jatkuvasti ja väkeä pannaan pihalle.

Matriisimallit, osaamiskeskukset ja muutoskoulutukset on lainattu suoraa Yleisradion ja muiden nykypäivän yritysten elävästä elämästä.

”Oletko sinäkin osallistunut niihin terapiaistuntoihin, joissa ringissä heitettiin hernepussia henkilöltä toiselle ja pyörittiin käsi kädessä piirileikkiä, kun muutosvastarintaa murrettiin?” kyselimme naureskellen toisiltamme teatteri-illan päätteeksi.

Aika moni oli – niin minäkin.

Vaikka näytelmän henkilöt ja tapahtumat ovat vankasti karrikoituja, on peilistä näkyvä kuva mallinsa mukainen. Se on todempi kuin todellisuus itse.

Ja Yleisradio on niin tärkeä ja hieno talo, että kestää sille nauraakin, jos sen tekee lämmöllä ja hyvää tarkoittaen kuten tässä näytelmässä.

Nauroimme makeasti mukana – koko Yleisradion Uusien palvelujen toimitus – anteeksi, osaamiskeskus!