Saavutettavuustyökalut

Helsingin Kaupunginteatteri

Arvio: High School Musical

Annikki Alku – Uutispäivä Demari – 13.08.2008

HIGH SCHOOL MUSICALIN ENERGIALATAUS VALLOITTAA

High School Musical on yksi amerikkalaisen viihdetuotannon yllätyksellisiä oikkuja. Disney Channel tuotti sen alun perin vuonna 2006 vain yhdeksi kanavansa nuorisoelokuvaksi odottamatta siitä sen kummempia. Se kuitenkin kohosi ennennäkemättömällä vauhdilla suurmenestykseksi.

Seuraavana vuonna sille tehtiin jatko-osa ja tänä syksynä on tulossa jo High School Musical 3. Elokuvasta tehtiin myös musikaaliversio näyttämölle, konserttiversio ja jääshow, jotka kaikki elokuvan soundtrackien ja DVD:n ohella ovat olleet maailmanlaajuisia menestyksiä. Näyttämöversiota on ammattinäyttämöiden ohella esitetty myös useissa kouluissa oppilasesityksinä.

Suomen High School Musical sai kantaesityksensä Helsingin kaupunginteatterin tuottamana viime viikolla Peacock-teatterissa.

Myös täällä musikaali herätti jo harjoitusten alussa viime joulukuussa huomiota, kun sen avoimiin koe-esiintymisiin tuli yli 900 innokasta nuorta. Lopputuloksena kuitenkin vajaan kolmenkymmenen lavalla olijan joukossa on ensikertalaisia hyvin vähän. Suurimmalla osalla nuorista esiintyjistä on takanaan useamman vuoden tanssin ja/tai musiikin harrastusta ja opiskelua, ja osa heistä on selkeästi tanssi- tai musiikkialan ammattilaisia.

Tämä tietysti näkyy näyttämöllä. Esiintyjien tanssi- ja laulutaidoissa ei todellakaan ole mitään huomauttamista. Näytteleminen on hieman hennommin hallussa muutamia mukana olevia ammattilaisia lukuun ottamatta. Mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä kyseessä on ennen kaikkea laulu- ja tanssimusikaali, jossa puheosuudet toimivat melkein vain numeroita toisiinsa sitovina lyhyinä välähdyksinä.

Se mikä lopullisesti tyrmää katsojan on lavalta huokuva valtava positiivinen energia ja into. Se peittoaa alleen jopa musikaalin hyvin amerikkalaisen hengen ja tarinan hieman liian selkeästi näkyvän, sinänsä oikean moraaliseettisen sanoman: jokainen on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on ja itsensä likoon laittamalla sekä keinotekoiset raja-aidat rikkomalla saavuttaa tavoitteensa niin rakkaudessa kuin unelmissaankin.


Suoraviivainen tarina ja hahmogalleria

Musikaalin tarina on amerikkalaiseen high schooliin sijoitettu Romeo ja Julia –mukaelma, jossa korisjoukkueen kapteeni Troy ja koulun uusi oppilas, matikkanero Gabriella rikkovat koulun sisäisiä klikkejä pyrkimällä, aluksi hieman vahingossa, koulumusikaalin päärooleihin. Tässä tarinassa loppu on onnellinen, nuoret saavat sekä roolit että toisensa, eri ryhmien välinen yhteishenki kasvaa ja koulun tähtipari, kaksoset Sharpey ja Ryan huomaavat olevansa hyväksyttyjä myös ihan omina itsenään

Sekä tarina että henkilöhahmot ovat hyvin suoraviivaisia. Marco Bjurströmin ohjauksessa kokonaisuudesta tulee kuitenkin annetuissa puitteissa uskottava ja henkilöissä on kolmiulotteisuutta niin paljon kuin teksti ja esiintyjien näyttelijätaidot antavat myöten.

Peter Pihlströmin koreografia on vauhdikasta ja näyttävää showtanssia ja hyödyntää taitavasti esiintyjien erikoistaitoja cheerleadingistä balettiin. Jarkko Valteen puvustus on rentoa lukiolaisten vaatetusta tuoden silti myös esiin sekä ryhmien että yksittäisten roolien tunnuspiirteitä.

Ensi-illan pääparina Jukka Nylund ja Yasmine Yamajako olivat säteileviä ja todella upeasti laulavia. Jennie Storbacka ja Samuel Harjanne ottivat kaiken irti Sharpeyn ja Ryanin hahmoistaan ja olivat kutkuttavan ihania pahiksia.

Puhepainotteisia rooleja esityksessä oli oikeastaan kolme. Antti Lang koulun keskusradion oppilaskuuluttajana oli aivan hervoton. Maija-Liisa Peuhu teki ilmaisutaidon opettajan roolistaan jopa aavistuksen verran yliampuvan dramaattisen, kun taas Christian Sandström korisjoukkueen valmentajana ja Troyn isänä oli hiukan liiankin asiallinen.