Arvio: Softandhard
Taiturimaista leikkiä
Kuin leikki ja luonto itse on Helsinki Dance Companyn uusin tanssiteos. Nuori koreografi Anton Lachky on syystäkin huomattu maailmalla. Hänen liikesanastonsa herättää katsojan mielenkiinnon ja jaksaa pitää sen valppaana koko esityksen ajan.
Koiranpennut ensimmäisessä lumisateessaan tai villinä kilpaa tuulen kanssa kirmaavat varsat… Yhtä räjähtävällä ilolla elää produktio Softandhard.
Niinkuin tanssissa ja sen sukuisissa vapaa-ajan viettotavoissa aina kansantansseista eriytyneempiin muotoihin tai vaikkapa seuraleikkiperinteisiin on sääntönsä ja suunnitelmallisuutensa, niin tämäkin kokonaisuus näennäisestä vapaudestaan huolimatta tottelee pelisääntöjä. Joskohta lystit poikkeukset tietysti vahvistavat sääntöjä.
Kaikki varmaan muistavat leikin ”seuraa johtajaa”, mutta sellainenkin sanonta tunnetaan, että ”älä seuraa laumaa, se on helpoin tapa eksyä”. Tanssiteos näyttää varioivan kumpaakin neuvoa aina sen mukaan, millainen luonnetyyppi luupin alle valikoituu. Ja ”luonne” vertautuu tässä tapauksessa tanssijain fyysisiin ja kokonaisilmaisullisiin ominaisuuksiin. Jos kaikilla ihmisillä on kehon kieli, niin tanssijoilla sen paljastavuus on paljon suurempi, Softandhardissa ryhmän fyysiset liikkuvuudet hipovat äärirajoja ja tekninen taituruus on merkittävä osa taiteellista vaikutelmaa. Akrobatia, yllätyksellisyys, liikekielen haastavuus ja detaljirikkaus yhdistettynä hengästyttävään tempoon, siinä vastaansanomatonta materiaalia tanssilliseen tarinaan.
Mutta modernissa tanssissa tunnetaan myös puhekieli, toistoin, rytmityksin ja pelkin ääntelyin, jolloin siitä tulee enemmänkin instrumentaalista. Anton Lachky käyttää kyseistä metodia, ja se antaa menolle persoonallista potkua.
Eivätkä kielet siihen lopu. Tyylitelty ja liioiteltu ilmekieli tuo mieleen itämaisen teatteritaiteen, ja koomisen voimakkailla kasvonilmeillä vauhditetut matkimisepisodit olivat isosti yleisön mieleen. Japanilainen perinnehän on tunnetusti vaikuttanut tanssin kehitykseen. Muun muassa butoon, avantgardistiseen nykytanssin muotoon on saatu Helsingissäkin tutustua.
On aina ekstraa, jos teosta varten on sävelletty oma musiikki. Nyt asialla on ollut Simon Thiérrée, joka tunnetaan monista töistään nimenomaan esittävän taiteen parissa. Säveltäjä tietää, miten juuri tämä koreografia soi, toisteisena ja korostetun pulssirytmisenä, provosoivinkin sointikokeiluin.
Esitys kestää vain tunnin. Mutta se tunti onkin sitten ihan täynnä.